Onni Tonkija on kolmikymppinen helsinkiläinen dyykkari. Blogissaan hän valvoo nykyihmisen juuretonta sielunmaisemaa ja porautuu omakohtaisesti ruoan demarkaation ongelmakenttään. Toisin sanoen hän kuluttaa öitään hämmästelemällä, mitä kaikkea käyttö- ja syömäkelpoista taloyhtiöiden asukkaat heittävät roskiin.
Aamunkoitteessa hän muuttuu kemian opettajaksi ja Valkemisti-blogin pitäjäksi.
Onnen tongintaa muualla
- Onnen tongintaa Facebookissa
- Onnen tongintaa Instagramissa
- Onnen tongintaa Youtubessa
- Onni Tonkija Twitterissä
Teksti
- Helsingin Sanomat (5./6.10.2018): Tonkija (nettijuttu lisukkeineen, tilaajille) / Ruokaa roskiksesta (näköislehti, tilaajille)
- Iltalehti (15.12.2018): Mies, jolle Prisma-reissu on painajainen: Teemu, 35, tonkii ateriansa, alushousunsa ja Armanin takin roskiksesta – IL vietti illan mestaridyykkaajan seurassa (netti), Haluatko elää pelkällä jätteellä? Mestaridyykkaajan 5 vinkkiä: ”Ei kannata pelätä päiväyksiä” (netti) / Onnentonkija (paperi)
- Yle (20.1.2018): Helsinkiläisopettajan puolen vuoden ruokalasku on parhaimmillaan nolla euroa: ”En ole ikinä sairastunut roskisruoasta”
- MTV (27.1.2020): Kemianopettaja Teemu, 36, hankkii ruokansa roskiksista: MTV seurasi, kun superdyykkari noukki jätteiden seasta syötävää – ei kavahtanut edes sushia
- Kemia (14.10.2020 / lokakuu 6/2020) Onni löytyy roskiksesta (netti) / Onni löytyy roskiksesta (näköislehti) – julkaistu osuvasti myös ”kiertotalouden erikoislehdessä” Uusiouutiset (joulukuu 7/2020)
- Helsingin Uutiset (11./12.1.2020): Dyykkarin ruokalasku: 0 e/kk – Helsinkiläisopettaja Teemun kaikki vaatteet on myös löydetty roskiskierroksilta (netti) / Dyykkarin ruokalasku: 0 e/kk (näköislehti)
- Ilta-Sanomat (5.8.2016): Helsinkiläismies ”Onni” säästää dyykkaamalla satasia kuussa – tämä on arvokkain löytöni
- Ilta-Sanomat (29.3.2019): Helsinkiläinen opettaja poimii ruokansa roskiksista – kuvat paljastavat karun totuuden ihmisten tavoista
- Kuopion Kaupunkilehti (15.2.2020) Muiden roskat ovat Teemun aarteita – Kaupunkilehti lähti ammattidyykkarin kanssa kierrokselle Kuopioon / Muiden roskat ovat Teemun aarteita (näköislehti)
- Kallio ME1 (17.11.2020): Dyykkaus on kuin sienestystä
- Hymy (elokuu 8/2020 / 5.9.2020): Teemu ei ole käynyt vuosikausiin kaupoissa – ”Löydän kaiken tarvitsemani roskiksista” (paperi) / Opettaja Teemu ei ole käynyt vuosiin kaupoissa, ruokalasku nolla euroa: ”Löydän kaiken roskiksista” (netti)
Kuva
- Ylen Perjantai-dokkari (19.1.2018): Viiden tähteen illallinen
- MTV:n Enbuske, Veitola & Salminen (5.4.2018): Roope Salminen eli viikon dyykatulla ruoalla (linkki kuollut) / 5. kausi, jakso 3
- Ukrainalaisen Novyi Kanalin Заробітчани (Zarobittšany, ”Vierastyöläiset”) ‑matkailuohjelma (19.3.2019): У Фінляндії (U Finljandiji, ”Suomessa”)
Ääni
- Radio Suomi Hämeenlinna (21.12.2016): Taloyhtiöiden roska-astiat voivat olla dyykkaajan paratiisi
- Villapaitaseura-podcast (2.4.2022): Miksi aikuinen ihminen syö ruokaa roskiksesta, Onni Tonkija?
- Trailpodder-podcast (7.11.2021): Onni Tonkija juoksee hylätyn ruoan perässä
Onnen tongintaa 
Ällöttävää, mutta arvostettavaa!
”Ällötyksen tunne on kuin pieni lobotomia”, sanoo Alf Rehn kirjassaan Vaaralliset ideat. Muilta osin arvostan kommenttiasi.
Kerään itse meren tuomia aarteita ja ”aarteita” sekä mantereen rannalta että saarista. Ihan aluksi se oli vain sitä, että sai roskat pois rannalta, mutta muuttui hyvin pian aarteenmetsästykseksi. Jos tässä saa mainostaa omia roskajuttuja, niin tässä linkki: Roskapostia Hangosta.
Olen satunnainen dyykkaaja myös, mutta näitä löytöjä en ole (ainakaan vielä) koonnut minnekään. Jatkakaa! 🙂
Uskomattomia kuvia sinulla! Vähän mietin, miten pysyt järjissäsi, mutta saahan tumpeista näköjään revittyä huumoria. Ja taide auttaa jaksamaan.
Tätä on kysytty silloin tällöin, ja vastaan, että huumorilla mennään… Muuten hajoaisin tähän totaalisesti! Muutaman ystäväni kanssa keksimme välillä roskataidekuvia. Yhdessä pohdimme, miten voisimme tuoda roskaongelmaa esiin hieman eri tavalla kuin normaalisti tehdään. Vakavasti, mutta sopivasti huumorilla höystettynä.
Pieni lisämainostus vielä perään, sallinet – keräämiäni rantaroskia (murto-osa kaikesta) on näytillä Hangon museossa 14.4.2020 asti.
Kyseessä on siis murto-osaa suurempi osa Hankoniemen ihmeellinen luonto -näyttelyä. Itse en ole nykyään kesäisin kosketuksissa hankoon edes pienellä alkukirjaimella, ja Kansallismuseon muovinäyttelykin meni ohi. Mutta ehkä tilaisuuksia vielä tulee, kun olette niin aktiivisia. Hyviä keräilyjä!
Mahtavaa! Kiitos tästä blogista. Törmäsin siihen jonkin uutisjutun kautta. Itseänikin kiinnostaa dyykkaus ja monimuotoisempi kierrättäminen, mutta dyykkaamiseen en taida uskaltautua. Ollaanpa me ihmiset vaan monesti hyvin erilaisia. 😊 Jatkan seuraamistasi mielenkiinnolla ja kannatan aatettasi itse uskaltamillani tavoilla! Nimim. Nenä harvoin väärässä
Kiva, että tykkäät! Jos dyykkaamisen esteenä on muiden ihmisten pelko, alkuun pääsee etsimällä näkösuojan antavan lukottoman jätekatoksen. Dyykkausta voi kokeilla myös toisella paikkakunnalla vieraillessaan.
Ja kamerat auttavat, ainakin tiedotusvälineiden kamerat. Vaikka vieläkin saatan häpeillä joitakin dyykkaustilanteita, niin toimittajien kanssa tonkiessa päällimmäinen tunne on tietynlainen ammattiylpeys. Ylipäätään myötämielinen seura tekee vahvemmaksi.