Kaikki ravintoloiden, ruokakauppojen ja elintarviketehtaiden onnelliset omistajat tuottavat ruokahävikkiä toistensa kaltaisella tavalla. Jokainen kotitalous tuottaa onnettoman paljon ruokahävikkiä omalla tavallaan. Siten kotitalouksien hävikkiin, jota on kolmannes kaikesta ruokahävikistä, on vaikeampi puuttua kuin elintarvikeketjun muiden toimijoiden hävikkiin.

Tämä vaikeus näkyy Luonnonvarakeskuksen ja Valintamuotoilijoiden yhteistyönä syntyneessä kirjallisuusselvityksessä Esteet ja ajurit kuluttajien ruokahävikin vähentämisessä. Selvitys on tehty osana maa- ja metsätalousministeriön rahoittamaa Hävikkifoorumi-kehittämishanketta.

Yhden kotitalouden ruokahävikkiä yhdestä roskapussista.

Selvityksen raskassoutuisuus ja -huopaisuus käy ilmi jo tiivistelmästä, jossa olisi ollut tiivistämisenkin varaa: ”Ruoka ja syöminen kietoutuvat vahvasti kuluttajien jokapäiväiseen elämään ja siksi rutiinit, tavat ja tottumukset korostuvat keskeisenä ruokahävikkiin vaikuttavina tekijöinä. Lisäksi vaikuttavat kuluttajien taidot ja kyvyt, koska ne heijastuvat suoraan kuluttajien kykyihin ja taitoihin suunnitella esimerkiksi kotitalouksien ostoksia ja aterioita, tulkita elintarvikkeiden päiväysmerkintöjä ja hyödyntää ruoan tähteitä.”

Vastapainoksi selvityksen johtopäätökset ovat kevyet. Siitä ei toki kirjallisuuskatsauksen tapauksessa voi syyttää selvittelijöitä, vaan kotien ruokahävikin syihin ja vähentämiseen pureutuva tutkimus vaikuttaa olevan alkutekijöissään. Toisaalta tutkimuskohde on niin moninainen, että siitä tuntuu olevan mahdoton saada otetta tai edustavaa otosta.

Kirjallisuusselvitys perustuu etenkin kahteen katsausartikkeliin. Niistä toisessa (Principato ym. 2021) on käyty läpi 233 tutkimusjulkaisua ja toisessa (Roodhuyzen ym. 2017) 59 julkaisua ja 8 raporttia.

Tutkimusten mukaan taustatekijöillä ei ole selvää yhteyttä ruokahävikkiin. Pienet kotitaloudet tuottavat henkeä kohti mitattuna enemmän hävikkiä kuin suuret. Osassa tutkimuksissa tuhlureita ovat miehet, suomalaisissa tutkimuksissa naiset. Tulotasolla on havaittu ja ei havaittu olevan vaikutusta hävikkiin. Koulutus vaikuttaa tulotason kautta tai sitten ei. Vanhat ikäpolvet aiheuttavat vähemmän hävikkiä kuin nuoret, mahdollisesti pula-ajan kokemuksien takia.

Sosiodemografisten tekijöiden sijasta ruokahävikkiä onkin helpompi selittää psykologisilla tekijöillä. Ruokahävikin välttäminen on harvalle tärkein vaikutin, vaan ihmiset haluavat ennen kaikkea tarjota perheelleen ja vierailleen riittävästi turvallista ja hyvänmakuista ruokaa. Sosiaalisilla normeilla ei ole suurta vaikutusta kuluttajien ruokahävikkikäyttäytymiseen, mikä voi johtua siitä, että ruokahävikki ei näy muille (kuin dyykkareille).

Italiassa havaittiin hyvillä asuinalueilla tavallista vähemmän ruokahävikkiä. Asiaa on selitetty suunnittelutaidoilla. Toisaalta matalan sosiaalisen pääoman alueilla ruokaa ostettiin statuksen osoittamiseksi, ja se lisäsi hävikkiä. Suurista kaupoista ostavat ihmiset tuottavat enemmän hävikkiä kuin pieniä kauppoja ja toreja suosivat, sillä laaja valikoima saa tekemään heräteostoksia. Suurissa kaupoissa varmasti myös pakkaukset ja paljousalennukset ovat suurempia. Kaupassa käymisen tiheydellä on havaittu olevan tasan kahdensuuntaisia vaikutuksia ruokahävikin määrään.

Yksi oleellinen syy ruokahävikkiin on vaikeus arvioida ruoan kulutusta erityisesti lapsiperheissä. Vähäinen kommunikaatio perheenjäsenten kesken sekä kiire voivat johtaa siihen, että ostetaan sellaista, mitä kotona jo on. Ajan puute voi estää myös sen, että ruokaa ehdittäisiin käyttää suunnitellusti. Hyvittelevä ihminen taas ostaa liikaa helposti pilaantuvia kasviksia lieventämään epäterveellisen syömisen aiheuttamaa syyllisyyttä.

Ruoanlaittotaidot vaikuttavat siihen, kuinka hyvin tähteitä osataan hyödyntää. Valmis- ja noutoruokia runsaasti käyttävät kotitaloudet tuottavat muita enemmän hävikkiä. Ruokaa onkin helpompi heittää roskiin, kun omistajuus on pelkästään taloudellista eikä psykologista eli kun valmistamiseen ei ole nähnyt itse vaivaa.

Toisen kotitalouden ruokahävikkiä toisesta roskapussista.

Kotien ruokahävikin määrän mittaaminen ei ole ihan yksinkertaista, ja hävikin syiden selvittäminen on sitäkin hankalampaa. Sen tutkiminen, kuinka hyvin eri keinoilla hävikkiin voidaan vaikuttaa, on sitten jo lähes toivotonta. Interventioiden vaikuttavuudesta onkin vain vähän tietoa.

Tähänastiset keinot voidaan erään tutkimuksen mukaan jakaa kolmeen luokkaan: ruokavarastojen tilanteesta kertova tekniikka, säilyvyyttä parantavat pakkaus- ja säilytysratkaisut sekä valistuskampanjat. Jääkaappikameroiden ja ruoanjakosovellusten vaikutuksesta ei ole juurikaan tutkimustietoa. Olematonta kun lienee hankala mitata. Tietoisuus ruokahävikin ekologisista ja sosiaalisista vaikutuksista ei muuttanut nuorten kuluttajien käyttäytymistä.

Erään selvityksen mukaan tämänhetkisillä interventioilla voidaan vähentää hävikkiä ainoastaan 5–20 prosenttia. Agenda 2030 -tavoitteena on kuitenkin ruokahävikin puolittaminen.

Yhdessä vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa keinoiksi on keksitty jääkaappikamerat, mobiilisovellukset, älykkäät pakkaukset, kauppojen tuotesijoittelut, alhainen hinta, säästäväisyyteen vetoaminen, tiedonjako hedelmien oikeista säilytyslämpötiloista, ulkonäöltään poikkeavista kasviksista positiivisesti viestiminen sekä ”kotiin toimitettavat ruokaboksit, joissa myös ruokahävikkiasiat on huomioitu”. Eikä ilmeisesti juuri muuta.

Yleensä tieteellisissä artikkeleissa esitetään toiveita jatkotutkimuksista, koska milloinpa tiede olisi valmiiksi tullut. Nyt kuitenkin tutkimusten kunnianhimo näyttää olevan niin matalalla, että oleellista olisi saada alalle jatkonäkemyksiä, siis parempia ideoita. Rahoitusta ainakin tuntuu olevan saatavilla monenmuotoisiin selvityksiin.

Valistusta ja keskustelua ruokahävikistä on ollut hyvin, ja niitä tarvitaan edelleen. Se, mihin ei ole puututtu, on omaa erikoisalaani: miksi ihmiset heittävät täysin syötävää ruokaa hukkaan. On syytä selvittää, millä tavoin ruoan turvallisuudesta ja muusta syömäkelpoisuudesta viestiminen on epäonnistunut. Tarvitseeko Ruokaviraston pelotella ruokamyrkytyksillä, ja onko Marttojen syytä antaa kuivakaapin tai pakastimen raivausvinkkejä? Miksi lehdet opettavat meille, miten valita kaupassa itselle täydelliset hedelmät?

Ei ole kuitenkaan mahdoton ajatus, että saisimme ruokahävikin hallintaan vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 1999 uutisoitiin nälänhädästä Brasiliassa. Kymmenisen vuotta sen jälkeen kerrottiin, kuinka Brasilia taltutti nälän. Nyt taas kymmenen vuotta myöhemmin nälkä on palannut. Tällä hetkellä lannoitteiden kallistumisen pelätään johtavan ruoan hintakriisiin Euroopassa. Tuulet kääntyvät nopeasti, ja euro on tunnetusti paras valintamuotoilija.