Lapsen päästöoikeuksien julistus

Mikä on maailman suurin ongelma? ”Se on kolmiosainen. Ympäristön tilan muuttuminen, ilmaston muutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Kaikki liittyvät yhteen isompaan ongelmaan, se on ehdottomasti ihmiskunnan suurin ongelma”, Touko Aalto vastaa Helsingin Sanomien haastattelussa. Edes vihreiden puheenjohtaja ei siis tohdi sanoa ääneen, että maailman suurin ongelma, johon kaikki muut tuhot liittyvät, on maapalloa kalvava ihmisten valtava, kasvava lukumäärä.

Ihmisessä on sellainen vika, että se lisääntyy ja täyttää maan. Meren se täyttää muovilla ja tyhjentää kaloista. Kivikehästä se pumppaa öljyn ja ilmakehään se dumppaa hiilen. Kaiken tämän keskellä se uhoaa, että maan päälle tarvitaan lisää sen omaa heimoa. Se ei tarkoita Hominidaea.

Suomessa on viime aikoina ahdistuttu siitä ilonaiheesta, että vastasyntyneiden määrä putoaa tänä vuonna todennäköisesti alle 50 000:n. Näin pieniä lukemia ei nähty koko viime vuosisadan aikana. Syntyvyydestä huolestuneilta suomalaisilta on selvästi jäänyt huomaamatta, kuinka yhteiskunnan robotisoituminen ja hornetisoituminen on huomattavasti vähentänyt sodankäynnissä uhrattavien urhojen tarvetta.

Lisäksi vauvakuumeessa on unohdettu maapallon kohoava lämpötila. Rikkaassa maassa yhden lapsen hankkimatta jättäminen säästää nimittäin Lundin yliopiston laskelman mukaan vuodessa 58,6 tonnia hiilidioksidipäästöjä vanhempaa kohti. Seuraavaksi eniten, 2,4 tonnia, omaa hiilikengännumeroa voi pienentää luopumalla autosta. Vuosittaiset hiilidioksidipäästöt saisivat olla enintään 2,1 tonnia, jotta maapallon lämpötila ei kasvaisi yli kahta astetta.

Aina olisi tietysti kiva, että päästövähennyksistä huolehtisi joku muu. Helsingin Sanomien artikkelissa yhden lapsen synnyttänyt ilmastoaktiivi ”haluaa ajatella”, että muitakin keinoja löytyisi kuin se, että kaikkien täytyisi miettiä lastensa määrää. Ilmastovanhemmat-yhdistyksen edustajan mielestä ”oikeanlainen” energiantuotanto, ”oikein” kohdistetut haittaverot ja ”riittävä” sähköautoinfrastruktuuri ovat selvästi olennaisempia kuin ”yksittäisen perheen” lapsiluku. Väestönkasvuun perehtynyt taloustieteilijä näkee Suomen väestömäärän vaikutuksen marginaalisena. Se taas sai mielipidekirjoittajan ehdottamaan ratkaisuksi, että jaetaan maailma viiden miljoonan tai tuhannen ihmisen porukoihin ja todetaan erikseen kunkin joukon vaikutus mitättömäksi. Idea ei oikeastaan ole uusi, sillä ilmastovanhempi ehti jo jakaa ihmiskunnan yksittäisiin perheisiin.

Greenpeacen ilmastoasiantuntija Kaisa Kosonen ajatteli vielä joitakin vuosia sitten, ettei hän ilmastonmuutoksen takia halua hankkia lapsia. Nyt hän on perustellut kummatkin vauvansa Ylelle sillä, että hän näkee toivon merkkejä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Itse en ole nähnyt juurikaan edistystä. Ehkä Kososelle on tikittänyt kello samalla, kun minä olen uumoillut aikapommia.

Ihmisen päätä esittävä kipsiveistos muovipussien seassa.

Liiat ihmiset hukkuvat meriin ja meret hukkuvat muoviin. Kuva Taloyhtiön jätepisteestä maaliskuulta 2014.

Hesarin jutussa lasten hankkiminen todetaan kahteen otteeseen henkilökohtaiseksi asiaksi. Oikeasti mikään ei voi olla yhteiskunnallisempaa kuin toiminta, joka tuottaa yli 24 kertaa enemmän päästöjä kuin paheksuttu yksityisautoilu. Ennenaikaisen lapsenpäästön oikeudet pitäisikin maksimoida ja turhanaikaisen lapsen päästöoikeudet minimoida. Jotkut kuitenkin katsovat asiakseen paheksua aborttia, ikään kuin maailmassa olisi huutava pula parkuvista vauvoista, erityisesti ei-toivotuista vauvoista.

Toivottomista vauvoista on kesällä ollut esillä paavinkin suojelusta nauttinut 11-kuukautinen Charlie Gard. Charlie oli ennen kuolemaansa pitkään hengityskoneessa, koska hän ei pystynyt tuottamaan DNA:n rakennuspalasia nukleotidejä eivätkä hänen vanhempansa pystyneet hyväksymään geeniensä ilmeistä yhteensopimattomuutta. Elämään kykenemättömän Charlien hengissä pitämiseksi kerättiin yli miljoona puntaa.

Pitäisikö tässä elämän kehästä vieraantuneessa maailmassa lähteä hakemaan viisautta jo muinaisilta roomalaisilta? Seneca on Areiopagi-verkkolehden mukaan kirjoittanut: ”Lyömme raivopäiset koirat hengiltä, teurastamme uhmakkaan ja kesyttömän härän ja asetamme sairaiden eläinten päät pölkylle, etteivät ne tartuta laumaa. Merkillisen muotoiset sikiöt surmaamme ja hukutamme lapset, jos ne ovat syntyneet rampoina tai hirviömäisinä. Mutta ei ole suuttumuksen vaan järjen asia erottaa hyödyttömät terveistä.”

Lista on nykyihmisen mielestä pöyristyttävä. Me sivistyneet länsimaalaiset toteutammekin sitä vain osittain. Olemme toki viime aikoina teurastaneet uhmakkaan härän, estäneet lintuinfluenssasta sairaita eläimiä lopullisesti tartuttamasta laumaa, surmanneet merkillisen muotoisia sikiöitä ja antaneet lasten hukkua Välimereen, jos ne ovat syntyneet rampautuneeseen yhteiskuntaan tai hirviömäisen diktaattorin hallitsemaan valtioon. Mutta raivopäisiä koiria emme lyö tietenkään hengiltä, jos omistaja ei lyö vartiointia laimin.

Suomalaisten syntyvyydestä ei ole mitään syytä olla huolissaan. Maailma ei tarvitse jälkikasvua 1,7 lasta synnyttävältä ja 8,5 tonnia päästävältä suomalaisäidiltä yhtään enempää kuin 7,6 lasta ja 0,1 tonnia päästävältä nigeriläisäidiltä. Suomalaiset eivät lopu, sillä Suomi on nykyään kuin Ruisrock: sisään tulee niin paljon kuin vain suostutaan ottamaan, ja muut, mahdollisesti neuvokkaatkin pyrkijät joutuvat rajavartioston käännyttämiksi. Työvoimapulaakaan ei tarvitse pelätä. Jos työn hinta yhtään uhkaa nousta, pakolaiskiintiötä voidaan suurentaa. Hädänalaisten auttaminen onkin tullut keskustan ja kokoomuksen sydämelle nyt, kun talouskasvu on nytkähtänyt liikkeelle.

Hiilidioksidipäästöjen välttäminen ei motivoi edes ilmastoaktivisteja, joten syitä lapsettomuuteen kannattaa etsiä samasta suunnasta kuin lapsellisuudenkin syitä: itsekkyydestä. Haluan omalla, rajallisella ajallani synnyttää jotakin luovaa ja ainutlaatuista enkä tehdä uusia lapsia, jotka on jo niin nähty.

Lapsen kasvattaminen itsenäiseksi vie parikymmentä vuotta. Sinä aikana ehtii yhteiskunta tai ainakin avokätinen sosiaaliturvajärjestelmä hyvin romahtaa, eikä sellaisessa tilanteessa lapsen ruokkiminen ole enää helppoa kuin hernekeittopurkin avaaminen. Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!

Vielä vaikeampi olisi silti kestää sitä, että maailma pysyisikin horjuen pystyssä ja lapsi oppisi seisomaan omilla jaloillaan ja ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä. Yhteiskunta kun kuitenkin työntäisi noihin jalkoihin maihinnousukengät ja käsiin kokispullon niin kuin Eppu Normaalin kappaleessa Hipit rautaa.

6 responses to “Lapsen päästöoikeuksien julistus

  1. Kuulin Kososen haastattelun radiosta. Jäi mieleen. Erikoisempaa ei esitä Perttu Häkkinenkään mainiossa ohjelmassaan usein. Sisäistetty, outo, luonnontieteellinen maailmankatsomus lienee taustalla. Oliko hän ihan vakavissaan? Onko hän ”kuolettanut itsensä”?

    Lisääntyminen on ihmisen luonnollinen taipumus. Ei voi paheksua, kunhan pysytään kohtuudessa. Ei Onnikaan tonkisi enkä minä kitkisi jättipalsamia, jos ei meitä olisi maailmaan ponnistettu.

    Nykyisin ajatellaan usein niin, että lapsen saaminen on yksilön oikeus. Lapsi ei synny vaan tehdään. Elämä ei ole ihme vaan tuote. Tekniikka apuun, vuokrataan kohtu ja ostetaan sukusoluja tarvittaesssa. Romantiikkaa, perheonnea ja lapsia kaikille – valinnanvaraa rikkaille.

    Ennen inhosin lapsia, mutta nyt vanhemmiten olen pehmennyt niihin.

    • Olemmekohan kuunnelleet ollenkaan samaa ohjelmaa? Minusta Kosonen vaikuttaa ihan tavalliselta tallaajalta. Mitään ei omassa elämässään osaa nimetä ylellisyydeksi eikä mistään tunnu haluavan luopua (autottomuus ja lihattomuus eivät varsinaisesti kaupunkivihreää kirpaise). Eikä ajattele lisääntyessään sitä, onko lapsi haitaksi maailmalle, vaan sitä, onko maailma haitaksi lapselle.

      En osaa sanoa, onko ihmisellä luonnostaan taipumusta lisääntymiseen vai pelkästään paritteluun. Riippumatta siitä, onko lasten haluaminen opittua vai sisäsyntyistä, yhteiskunnalla on lukemattomia keinoja säännellä syntyvyyttä. Näihin keinoihin pitäisi tarttua, ellei haluta, että viimeisin ihminen sammuttaa valot. Tavallisen tallaajan on tietysti hirveän vaikea ymmärtää, että toiminta, jonka tarkoituksena on jatkaa elämää, vaikuttaa täsmälleen päinvastoin.

      • Mieleen tämä Ylen Ykkösen välillä usein ikävänkin valistuspitoisen ohjelmiston joukosta jäi, kun rouva ilmoitti (7 min. jälkeen), että nyt hän katsoo voivansa ryhtyä seurakuntaa lisäämään, kun signaalia on tullut ilmastonmuutoksen tiimoilta. Minusta tämä on outoa. Ajatteleeko tämä ihminen oikeasti näin, vai onko hän vain oppinut, että näin pitää ajatella? Mitä mieltä tästä ovat Kososen mukana elävät mikrobit, hormonit, yleensä elävä organismi, jonka pintakerros on viisastelija, ilmastoasiantuntija Kaisa Kosonen?

        Kosonen valehtelee, että on pakko hänen lentää työmatkoja. Kosonen on aivan varmasti niin varakas, että voi hän valita kurjuutensa laadun. Mukava on syödä hyviä kasvisruokia ja vegejädejä ja asua pyörämatkan päässä joka paikasta. Lentopakkoa ei ole.

        Ainut toivo mikä meillä on, on ihmispentujen kasvaminen täyspäisiksi ihmisiksi. Niiden hoidosta ja kasvatuksesta ei pidä tinkiä. Parhaiten lapsiluku on pienentynyt siellä, missä ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa lapsilukuun ja on luottamus lasten selviämiseen aikuisikään asti.

        Meitä Ylen 1 -kanavan kuulijoita valistetaan alituiseen milloin mistäkin. Mitenköhän on muilla kanavilla? Tuleeko jääkiekko-otteluiden erätauoilla hyvien ihmisten haastatteluita ja muuta rasisminvastaista ja ilmastonmuutosasiaa?

        Minä olen viettänyt suihkuvirtausten viilentämää kesää kasvikunnan parissa, mutta en ole vaipunut sen laatuiseen synkkyyteen, että näkisin toiset ihmiset tai itseni ilmaston pilaajina ensisijaisesti. Lapsia katson ystävällisesti.

      • Niin kai se usein menee, että ne mikrobit ja hormonit päättävät, mitä tulee haluta, ja pintakerros sitten viisastelee halulle sellaisen perustelun, jonka lähipiirin pintakerrokset voivat hyväksyä.

        Syntyvyyden pienentymisessä on oleellista myös kaupungistuminen. Maaseudulla lapsiluku on ollut suuri, koska lapsista saa tarpeellista työvoimaa. Kaupungeissa lapset ovat sen sijaan enempi taakka, joten syntyvyys on pienempää. Paha vain, että kaupungeissa elintaso tuppaa olemaan parempi, joten lapsiluvun pieneneminen ei johdakaan kulutuksen vähenemiseen. Sääli sinänsä, sillä ovathan lapset usein ihan suloisia, etenkin muiden eläinlajien lapset.

  2. Lainaamasi ilmastoaktiivin retoriikassa on puolensa. Monen äitiyttä harkitsevan on varmaan helpompi kuunnella häntä kuin vaikka Pentti Linkolaa. Jääräpioneereja tarvitaan majakoiksi, mutta äärimmäisyydessä on aina jotain toiseuttavaa. Linkolat pudotetaan marginaaliin, leimataan masentaviksi ekofasisteiksi, joiden järkevät ajatukset hylätään vieraannuttavan ehdottomuuden vuoksi.

    Esimerkiksi: Harva ihminen kykenee loikkaamaan suoraan lihansyöjästä vegaaniksi, mutta fleksaamisen ja kasvissyönnin virstanpylväät maltillistavat vaatimustasoa. Sopiva joustavuus hivuttaa normeja kohti toivottua tavalla, jota yhä useamman on vaikea torjua.

    Jos vihreys näyttäytyy hitusen sovinnaisempana, kenties sanoma lyö paremmin läpi. Kenties syntyy kovempi poliittinen paine ja uskallus ohjata kansalaisten kulutustottumuksia.

    • Fleksaaminen on ihan hyvä lähtökohta, jos liha on heikko kohta. Syön itsekin välillä ruokaa, jota ei ole hylätty. Lasten tekemistä ei voi kuitenkaan vähentää pienin askelin. Suomalainen nainen synnyttää yhden tai kaksi lasta, ja jokainen niistä on jättiharppaus kohti kuluttavampaa elämäntapaa. Lapsia ei voi päättää käyttää vain juhlapyhinä ja sukujuhlissa.

      Ihmisille on pitkään toitotettu, että muutosten ei tarvitse olla radikaaleja ja että pienetkin teot auttavat. Silti keskivertokansalainen on vieraantunut tästä vähästäkin ympäristöajattelusta. Sekajätteestä on kolmannes biojätettä, ja piittaamattomuudelle vain heristellään lempeästi sormea. Eikä kierrättämisellä edes ole Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan mainittavaa vaikutusta päästöihin.

      Jos laimeampi sanoma lyö paremmin läpi, tulos on helposti plusmiinus nolla. Ilmastovanhemmat on siinä oikeassa, että yksittäisten ihmisten patistelu on tehotonta ja päästövähennyksistä pitää päättää yhteiskunnan tasolla. Yhdistyksen toimintaohjetta mukaillen tärkeintä on korvata radikaalisti uusien lapsien tuotantoa pakolaistuonnilla ja adoptioilla sekä hyödyntää syntyvyysongelman todestaottoteknologiaa (TV) ja tehostaa abortin saantia. Suurimmat mahdollisuudet piilevät hoitopaikkojen karsimisessa ja lapsilisien vähentämisessä.

Heitä kommentti menemään

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s