Tätä blogia kelpaa nyt tarkastella eri kulmilta. Niitä on nimittäin kohotettu: yläkulmaan on tullut kuva, ja oikea kulma on muuttunut aiempaa rauhattomammaksi. Levottomampi on myös Onni Tonkija, joka on levittynyt blogikulmiltaan mikroblogosfääriin.

Tähän asti jokaisessa kirjoituksessani on ollut vähintään yksi kuva. Kuvaputkea tuskin katkaisee se, että tämänkertainen kuva julkaistaan otsikon yläpuolella.

Kuvan yläpuolella näkyy blogin virtaviivaistunut kuvaus. Vanhaa lausetta voi käydä kaihomielistelemässä Blogilistassa tai Bloglovin’issa, joissa blogia voi myös ryhtyä seuraamaan. Sähköpostiseuralaiseksi voi ilmoittautua oikean laidan painikkeella.

Kirjoitusten alaosan jakokulmaan on ilmestynyt tässä blogissa yhä uudenkarheiden Facebook- ja Twitter-nappien viereen nykyaikainen viestintäkeino: mahdollisuus lähettää artikkeli sähköpostiin. Oikean laidan lajitteluluettelossa eri jakeiden perään on lisätty artikkelimäärät, kun osa niistä voi olla jo jopa kaksinumeroisia.

Oikealle löytyi myös hakematta paikka hakuikkunalle. Käyttäkää sitä, ellette halua tallentaa Googlen tietokantaan sellaisia Onnen tongintaan johtavia hakujanne kuin ”helposti sulavia ruokia kana paaston jälkeen” ja ”eläin söi neulatyynyn”. Tai ”saappaat ja sukkahousut jalassa” ja ”onnen sviitistä sakot”. Taikka ”mikä ero on kokonaisella ja purkissa olevalla ananaksella” ja ”taloyhtiö maksaa naapirin boileri”. (Google sensuroi minulta noin 90 prosenttia blogiin ohjaavista hakusanoista, mikä ei ole omiaan pidentämään elämääni.)

Oikean laidan dyykkausnaapurustosta on muuttanut pois hiipunut blogi, ja tilalle on hiipinyt roskablogi, jossa on välillä ollut juttua dyykkauksestakin. Alan museo Roskaruokailija ei ole lähdössä mihinkään. Omassa aitauksessaan päivittyvät naapurien mittapuulla hyperaktiivisen Onni Tonkijan tviitteet jatkuvalla pakkosyötöllä.

Alle- ja yllekirjoittanut laajensi reilu viikko sitten digitaalisen läsnäolonsa käsittämään myös Twitterin. Onni Tonkija tviittaa itseensä (blogipäivitykset), itsestään (dyykkiretket), itselleen (runokkeet) ja tällä hetkellä pitkälti myös itsekseen (neljä seuraajaa, kiitos heille!).

Pieni seuraajamäärä ei itsessään ole itsesäälin aihe vaan koko suomalaisen dyykkausyhteisön vaiettu häpeätahra. Jos sinulla on tili Twitterissä, ota siis ihmeessä seurannan kohteeksi @tonkija. Twitterissä olet näet juuri niin hyvä kuin viimeinen seuraajalukemasi, ja olisi kiva olla parempi ihminen.