Rakkaalla lapsella on yksi nimi: dyykkaus. Tilanne voisi olla huonompikin – onhan sellaisiakin harrastuksia kuin boulderointi tai Frisbee®-golf. Ei dyykkaus silti sovi keskiluokkaisen kansalaisen arvolle, siis sanana. Kielitoimiston sanakirjankin mukaan dyykkaus on slangia, ei edes arkikieltä.

Dyka in, och samma på finska.

Ruotsalaisuuden päivän varjossa yritän nyt etsiä suomalaista vaihtoehtoa dyykkaukselle. Lainasanan suomentumiseen on ainakin kolme vaihtoehtoa: vieraan sanan suomalaistuminen, kokonaan uuden sanan kehkeytyminen tai vanhan sanan omaksuminen uudessa merkityksessä.

Supisuomalaisittain dyykkaus olisi tykkäys, mutta se on jo varattu Facebook®-termiksi. Kielitoimiston sanasepät taas takoisivat dyykkauksesta varmaan jotain ei niin elämänmakuista, kuten jäteseulonta tai jälkilajittelu.

Jäljelle jää siis jonkin vanhan sanan merkityksen täsmentäminen. Dyykkaus voisi minusta olla tonkimista tai tongintaa. Yhtä lailla vokaalisoinnutettuja olisivat etsiminen, penkominen, kaiveleminen ja möyriminen, mutta tonkiminen tavoittaa minusta toiminnan luonteen tarkemmin ja lämminhenkisemmin kuin muut vaihtoehdot.

Onko nimi sitten enne? Päihittääkö Toni Tonkija nimellisesti Kari Dyykkarin? Kysytään naapureilta.

Venäjän kielessä tonkij (тонкий) on hieno, herkkä, tarkka. Ei paha. Muita merkityksiä ovat ohut ja hoikka, mikä ei sekään ole kaukaa haettua. Onhan tämä dumbster diving usein ihan urheilullinen suoritus.

Taitaa siis Toni viedä voiton. Slut.