Ennen sähkövaloja päivän pituus oli varsin oleellinen parametri. Kouluja käymätön vanha kansa osasi kertoa, että pisimmän päivän kantaa Vitus ja pisimmän yön antaa Kullitar, kuvun neiti, joka tunnettiin myös nimillä Lussi, Luttu ja Luusia. Talvipäivänseisauksen paikka tiedettiin tasan tarkkaan. Nykyään, kun on ledilamput ja oppivelvollisuus, meillä on niin kiire viettämään valon juhlaa, että vuoden pimeimpään vuorokauteen on vielä viikon päivät.

Tulta muille! Sytyttimet ja tulitikkurasiat Taloyhtiön jätepisteestä.

En sytyttänyt lucianpäivän kunniaksi perinteistä pienhiukkaspäästölähdettä eli kynttilää. Onhan tämän päivän Luciallakin päässään sähkötuikut. Nykykansa ei ole pitkään aikaan tarvinnut tulentekovälineitä kuin savukkeen sytyttämiseen, ja sekin syy alkaa poistua sähkötupakan myötä.

Kehityksessä on ehkä vastaus ihmettelyyni siitä, miksi roskiksista löytyy niin paljon käyttämättömiä tulitikkuja ja toimivia sytyttimiä: hukkaanheittäjät ovat ilmeisesti siirtyneet moderneihin valontuotto- ja nikotiininannostelumenetelmiin, joten he voivat vapauttaa tulitikkulaatikoiden vaatiman tilan oman onnellisuutensa käyttöön.

Jos et ole vielä onnistunut lukemaan edellistä kirjoitustani, suosittelen sitä lämpimämmin, mitä kylmemmin ihmiset tuntuvat käyttäytyvän, perehtymään siihen. Muuten ehdotan mitä lämpimimmin tutustumaan kuvamateriaaliin, jolla vanha kansa viihdytti itseään lucianpäivänä.