Toteutin pitkäaikaisen haaveeni, kun pidin ensimmäisen taidenäyttelyni helsinkiläisessä Galleria Toisessa Silmässä 16.10.–26.10.2025. Vaatteiden kuluttamista ja kuluttamattomuutta käsitelleen näyttelyn otsikko oli ”12 vuotta, 0 senttiä – 75 vuotta, 25 senttiä”.

Nimen alkuosa perustuu siihen, että käytin viimeksi tai viimeisen kerran rahaa vaatteisiin tai kenkiin lokakuussa 2013. Loppuosa viittaa siihen, että vuoteen 2100 mennessä merenpinnan tason on arvioitu nousevan Helsingissä keskimääräisessä tilanteessa 25 senttimetriä.

Näkymä näyttelystä. Seinällä on teos ”12 vuotta, 0 senttiä” ja lattialla on teos ”75 vuotta, 25 senttiä”.

Levitin gallerian lattialle 25 senttimetriä korkean kerroksen taloyhtiöiden sekajäteastioista kymmenen vuoden aikana tonkimiani hyväkuntoisia vaatteita. Lisäsin mukaan myös joitakin pyyhkeitä sekä näyttelyn viimeisenä päivänä kenkiä.

Kävijät saivat kahlata vaatemeressä ja pyydystää siitä itselleen ilmaista päällepantavaa. He tulivat lopulta alentaneeksi vaatemeren pintaa 5–10 senttimetriä. Uusien vaatteiden tarpeen vähentyessä aleni periaatteessa myös tulevaisuuden Helsingin merenpinta, sillä tekstiiliteollisuus tuottaa noin kymmenesosan maapallon kasvihuonekaasupäästöistä.

Moni vietti vaatemeressä jopa tunnin ja saattoi tulla vielä toisena päivänä uudestaan. Kuva avajaisten ensi hetkiltä.

Näyttelyn toisessa teoksessa vaatekaapin vetimistä riippui kahdenlaisia vetimiä. Vasemmanpuoleinen vaate oli loppuun kulutettu ja oikeanpuoleinen oli täysin käyttämätön. Tavoitteena oli herätellä kävijöitä pohtimaan sitä, kuinka pitkään vaatteita oikein voi käyttää ja tarvitseeko aina hankkia uutta, jos vaatteet uhkaavat jäädä kaapin perukoille.

Teoksen vaatteet ja kengät olen aikoinaan ostanut. En ole ottanut kaikkia ostoksiani käyttöön, koska olen kuluttanut entisiä hankintojani huolellisesti ja olen toisaalta löytänyt paljon käyttökelpoista jäteastioista.

Yksi teoksen ”12 vuotta, 0 senttiä” vaatepareista. Anttilasta vuonna 2012 ostamani yöhousut lähtivät jonkun näyttelyvieraan kotiin, vaikka seinälle ripustettuja vaatteita ei ollut tarkoitettu mukaan otettaviksi.

Näyttelyssä kävi arviolta sata ihmistä, heidän joukossaan yksi koululuokka ja MTV:n kuvausryhmä. Määrää oleellisempana pidän kävijäkokemusta: iso osa viihtyi vähintään puoli tuntia ja halusi myös keskustella vaatehävikistä tai maailman tilasta ylipäätään. Myös ammattitaiteilijoilta tuli kannustavaa palautetta.

Kaikki näyttelyssä näkyvä makeine tarjoiluineen oli dyykattua lukuun ottamatta teoksen ”12 vuotta, 0 senttiä” tekstiilejä ja jalkineita sekä gallerian tarjoamia kalusteita ja nauloja. Tongittu tabletti oikutteli alkuun, mutta lopulta se suostui näyttämään videon, jolla puen päälleni suunnilleen kolmasosan näyttelyn vaatteista.

Tämä video on näyttelyssä esitetystä ”OOTD”-teoksesta lyhennetty, nopeutettu ja musiikilla höystetty versio.

Oli hienoa päästä pitämään ilmastonmuutosta kommentoiva näyttelyni kotikulmillani. Pystyin näin hoitamaan kaikki kuljetukset jalkaisin. Toin galleriaan 35 jätesäkkiä, ja niistä näyttelyyn päätyi 32. Takaisin varastoon piti kantaa vajaat 20 säkkiä.

Koska vaatemereen johtaneet jätevirrat eivät ole näyttelyn jälkeenkään ehtyneet, jatkan kokoelman kerryttämistä. Suosituksi osoittautunut teos on siten mahdollista toteuttaa uudestaan ryhmänäyttelyssä tai jossakin tapahtumassa. Seuraavaa yksityisnäyttelyäni lähden kehittelemään tekstiilien sijasta alumiinin ympärille.

Näyttelyyn liittynyt teos ”Ihmiskunnan viimeinen haul-video” on ollut esillä vain sosiaalisessa mediassa. Yhteensä näyttelyn somejulkaisut keräsivät noin 150 tuhatta katselua.