Monessa taloyhtiössä on yhteiskäyttöön osoitettu tila, jossa ei ole tarkoitus harjoittaa mitään niin tuottavaa kuin pyykin pesemistä tai kehon hikoiluttamista. Näiden kerhohuoneiden käyttöaste on valitettavasti usein majaakin matalampi.
Käyttöastetta voi kasvattaa perustamalla tilaan ravintolapäiväravintolan. Tässä kirjoituksessa kerron kaksin_kertaisen kerhohuoneravintoloitsijan kokemuksella, miten ravintolapäivään kannattaa valmistautua ja miten ravintolan täyttöastetta voi kasvattaa.
Tee mitä haluat. Ravintolasi menestys riippuu pitkälti siitä, mitä siellä myyt. Päätä itse, haluatko tehdä harvojen herkkua vai sellaista, millä on varma menekki. Muista suunnitellessasi kerhohuoneen mahdolliset ruoanlaittolaitteistot.
Tahdotko tarjota erikoisuuksia? Pidimme toukokuussa ravintolaa, jossa kaikki ruoka oli dyykattua. Saimme kymmenkunta asiakasta.
Yritätkö houkutella ihmisiä ratsastamalla ajankohtaisuuksien aallonharjalla? Nyt elokuussa ravintolastamme sai Valion Олтерманни-juustolla täytettyjä munakkaita. Myimme niitä kolme kappaletta.
Tai ehkä päädyt paistamaan lettuja niin kuin kaikki muutkin? Saimme tällä kerralla kaupaksi 40 ohukaista.
Jos yksi ihminen huhkii annosten kanssa, tilausten vastaanottamiseen ja rahastamiseen olisi hyvä olla toinen työntekijä. Kolmas käsipari saattaa olla tarpeen tiskauksessa, sillä et kai ainakaan sisätiloissa aio paisuttaa ravintolapäivän valtaisia jätemääriä kertakäyttöastioilla? Jos sinulla ei ole riittävästi kestoastioita, voit varmaan hankkia niitä kerhohuoneeseen ravintolan tuotoilla.
Tilaa tilat. Varmista, että kerhohuoneen voi varata ravintolapäiväksi. Jos tilalla ei ole varauslistaa, käytä sen tilalla mainoksiasi, joilla merkitset huoneen omaan yhteiskäyttöösi. Jos tarvitset tilaan avaimen, nouda se hyvissä ajoin.
Ilmoita ilmaiseksi. Kerhohuoneravintoloitsijan kannattaa mainostaa Ravintolapäivä-palvelun ja omien nettikytköksiensä ohella kerhohuoneen välittömässä ja välillisessä läheisyydessä. Mainosten on syytä toimia myös opasteina, sillä sisätila on monesti vaikeampi löytää kuin ulkokoju. Ihmisiä voi houkutella liittämällä mainokseen kuponkeja, joilla saa esimerkiksi juoman ilmaiseksi. Meille tuli tällä tavalla kolme osittain maksavaa asiakasta.
Piristä puitteet. Haluat varmaan pitää asiakkaasi tyytyväisinä, jotta he jättäisivät juomarahaa ja tulisivat toistekin. Tai ehkä sinulla on jokin muu syy ihmisten miellyttämiseen. Mieti siis, mikä lisäisi kerhohuoneen viihtyisyyttä. Erityisen tärkeää asiakkaiden tylsistymistä on ehkäistä, jos ruoka valmistetaan vasta tilauksesta.
Meidän ravintolassa annoksiaan odottaneet ihmiset saivat vetreyttää istumisesta kangistuvia lihaksiaan jätekatoksesta löytyneellä hieromalaitteella. Lisäksi olin kuorinut paperinkeräysastioiden kerman lukemistoksi, joka varmasti päihitti monipuolisuudellaan kampaamoiden ja terveyskeskusten valikoiman. Taustamusiikista vastasi suoraan roskiksesta paikalle saapunut DJ Ipod.
Tee hyvää. Ruoka on ravintolapäivässä pääasia, joten laita parastasi. Ilo taas on päätösasia – anna sen näkyä ruoassakin. Kun ravintolan tuotto menee hyväntekeväisyyteen, hyvää mieltä tulee niin sille, joka ruokaa laittaa, kuin sillekin, jolle ruoka maittaa.
Ravintola Onnen tonkijoilla tuotto ja liikevaihto olivat tällä kertaa lukuarvoltaan samoja, koska ravintola pyöri täysin dyykatuilla tai yhteiskäytössä olleilla hyödykkeillä. Tilitämme haltuumme saamamme 60 euroa Roska päivässä -liikkeen ystävät ry:lle.
Onnen tongintaa 
Hyvä, että Roska päivässä -liikettä tuette 60 eurolla. Pekka Sauri tviittaa, että Ravintolapäivän saldo yksin Espalta ja Vanhasta kirkkopuistosta oli 60 kuutiota jätettä. Boikotoin Ravintolapäivää. Se on mielestäni typerintä aikoihin. Teillä tosin on dyykkausteema – pisara jätteen meressä.
Onhan tuo 60 kuutiometriä järkyttävä määrä, vaikkakin pieni pisara kaikkien elintarvikepakkausten jätemeressä. Itse pidän ravintolapäivästä etenkin siksi, että se edustaa edes pientä vastarintaa mielivallan tasolle nousseelle elintarvikeviranomaisten hygieniahysterialle.
En ole koskaan osallistunut asiakkaana ravintolapäivään, mutta minulle olisi itsestään selvää ottaa omat astiat ja aterimet mukaan. En halua tuottaa turhaa jätettä ja syön paljon mieluummin kunnon välineillä kuin muovinpalasilla pahvin päältä.
Harva kyseenalaistaa jätteentuotantokulttuuriamme. Olen usein ruokakojulla tai kaupan tiskillä joutunut tyytymään siihen, että myyjä pystyy annostelemaan kestoastiaani vain, jos hän saa ensin liata ruoalla jonkin kertakäyttöisen paperin tai kipon. Ihmisten on vaikea käsittää sitä, että joku haluaisi hankaloittaa elämäänsä ehkäistäkseen jätteiden syntyä. Roskista kun on nykyisin tapana selvitä vaatimalla paikalle isompaa roskista.
Yksi huomattava ero ravintolapäiväläisten ja elinkeinonharjoittajien jätetuotannossa on. Jälkimmäiset nimittäin maksavat jätemaksuja, joilla jätteistä aiheutuvia kuluja katetaan, ravintopäiväläiset eivät maksa mitään. He ovat villejä ja vapaita… roskat jätetään kuitenkin viranomaistahon hoidettavaksi veronmaksajien rahoilla. Ei ole niin kuin pitää. Kaljakelluntaan verrattavaa toimintaa. Tänään näin Pasilassa pyöräilijän, joka ajaessaan joi kahvia kannellistesta mukista. Sitten hän heitti mukin kansineen tielle.
Minuakin ärsyttää, kun ihmiset eivät ota vastuuta omista teoistaan vaan jättävät roskansa muiden siivottaviksi.
Ehkä kuitenkin kiinnitämme turhan paljon huomiota näihin julkisilla paikoilla näkyviin roskiin, jotka kuluttavat yhteisiä varoja. Samaan aikaan liikkuu paljon suurempi määrä meille näkymättömiä roskia, joiden kuljettamisesta on ehkä maksettu asianmukaiset jätemaksut mutta jotka yhtä kaikki kuluttavat luonnonvaroja.
Pyöräilijän kahvimuki on onneksi helppo poimia roskikseen, ja siihen saa matkan varrella kätevästi kerättyä kaikenlaista pientä roskaa. Mutta miten poimit kahvimukinsa kierrättävän autoilijan ilmaan syytämät pienhiukkaset?
Ken jaksaa kaikki, yhä enenevät roskamäärät kerätä? Ne kertakäyttöastiat, rusentuvat muovihaarukat jne. pullonkorkit, jotka heitellään ympäriinsä ja pursuvat kaupungin roskiksista, päätyvät ympäristöön ja lopulta mereen. Hulevedet menevät puhdistukseen vain pieneltä kantakaupungin alueelta. Edellä mainitut pudet kuulunevat alueeseen. Pyöräilijän viskaama muovikansi hyvinkin purjehtii elinkaarensa päätteeksi Suomenlahteen. Se ryönä, josta joku maksaa jätemaksun, päätyy melkoisella todennäköisyydellä Vantaan jätteenpolttolaitokseen.
Muovi on ikävä aine meressä, mutta kyllä hulevesissä haitallisempia ovat PAH, VOC, NaCl, MTBE ym. Näihin lyhenteisiin verrattuna katuroskaaminen on niin pieni ongelma, että sen ratkaisemisen pitäisi olla helppoa. Onko ideoita?
Roskaamisen paheksunta ja roskaajien syyllistäminen ei ole toistaiseksi johtanut muuhun kuin paheksujien verenpaineen kohoamiseen. Roskaamisesta sakottaminen taas taitaa kaatua työvoiman puutteeseen. Itse haluan uskoa esimerkin voimaan, mutta tuskin siitä on lopulliseksi ratkaisuksi. Jonkun ne roskat siis täytyy jaksaa kerätä, joko omalla ajalla tai työajalla.
Vastaanpa vielä tähän, koska aihepiiri minua kiinnostaa. Olen sen verran vanha käpy, että muistan, että lapsuudessani oli vähän tai ei lainkaan roskia ympäriinsä. Nuoruudessani oli vähänlaisesti roskia, tai roskia joissakin tietyissä paikoissa. Nyt ovat ihmiset seonneet ja roskaavat hullun lailla. Minä kerään roskia yleensä joka päivä. Ei riitä mihinkään.
Mitä meille on tapahtunut 1980-luvusta eteenpäin? Ei pelkästään hyviä asioita. Ainakin se on muuttunut, että vielä joskus 70–80-lukemilla humalaiset vietiin putkaan, nyt kävellään kaljatölkki kädessä. Julkijuopottelun vapauttamisesta meuhkattiin hirveästi aikoinaan. Piti päästä hianosti pikinikille. Nyt sitten on yhtä piknikkiä. Mitä varten pitää syödä ja juoda kävellessä, jopa pyöräillessä?
Jos roskaa, kyllä mielestäni sopii vähän syyllistyäkin. Kannatan päiväsakkoja roskaajille. Sakotetaan, jos unohtuu leimata lippu junassa, sakotetaanhan autoilijoitakin. Tupakointi ei vähentynyt yhtään vapaaehtoisuuden pohjalta. Nyt on vähentynyt.
Kerronpa vielä Koffin puistosta. Juoksentelin siellä noin 40 vuotta sitten kaverini ja koirien kanssa. Se oli jännittävä, villiintynyt puutarha. Syreenit ja muut kasvit rehottivat. Roskia ei ollut. En muista, että olisi ollut yhtään. Sitten puisto ”kunnostettiin”. Joka paikkaa piti päästä ajamaan lastenvaunuilla. Nyt on joku helvetin kaupunkikulttuuri vallannut puiston. Käsitykseni on, että kaupunkikulttuurista ovat eniten innoissaan maalta tulleet, jotka ovat stadilaisempia kuin stadilaiset itse.
Kiitos historiallisen näkökulman mukaan tuomisesta! Onkohan roskaaminen lähtenyt lisääntymään sitä mukaa kuin kauppoihin on tullut kaikenlaisia valmisruokia ja muita napostelutuotteita? Niistä syntyy paljon jätettä, eikä niitä tarvitse syödä kotona hellan vieressä.
Jatkuvaan napsimiseen opettaminen perustuu toki huolellisiin tutkimuksiin, mutta onhan tämä touhu lähtenyt käsistä. Meillä oli viikko sitten vieraita, jotka lähtivät kesken kaiken kauppaan ostamaan välipalaa, kun ruoka ei valmistunutkaan samalla vauhdilla kuin burgerkingissä!
Varmaan olisi järkevää ottaa oppia tupakoinnin vähentämisestä, kun mietitään, miten roskaamista saataisiin hillittyä. Jos ”tupakoimattoman oikeus savuttomaan ympäristöön koetaan tärkeämpänä kuin tupakoivan oikeus polttaa savuke[†]”, milloin oikeus roskattomaan ympäristöön aletaan kokea tärkeämpänä kuin oikeus pudottaa roska?
† linkki kuollut