Teijän keittiössä syntyy tällaista ainesta meiän kokoelmiin

Tiedän, miltä teidän tuhlureiden keittiöissä näyttää. Tai näytti ennen muuttoauton pihaan ajamista, ennen Ikean vaihtumista Iittalaan ja ennen Hesarin juttua, jonka mukaan ”monella on keittiössään puisia lastoja ja kauhoja, jotka kannattaisi heittää pois”.

Esittelen nyt meikämannen vuosien saatossa roskiksesta tonkimia keittiövälineitä ja astioita. Sähkölaitteet, joita niitäkin löytyy toimivina isohkot määrät, ovat oman juttunsa aihe.

Paljon haarukoita, veitsiä ja lusikoita päällekkäin.

Aterimet

Siihen nähden, että ruostumattomasta teräksestä valmistetut aterimet ovat lähes ikuisia, niitä löytyy roskiksista uskomattomat määrät. Tietysti joskus metallipinta saattaa syöpyä, ja pois heittäminen on järkevää. Tai ehkä aterimen puinen kädensija kuluu konepesussa, tai perheen viikarit taivuttavat haarukan piikkiä kuin heiluvaa hammasta. Yllättävän paljon unohtuu veitsiä pitsalaatikoihin ja haarukoita pikaruokakaukaloihin. Myös päiväkodin biojäteastiasta löytyy väärään paikkaan joutuneita aterimia.

Aterimiin myös ilmeisesti kyllästytään, eikä halpojen välineiden roskikseen heittäminen tuota tunnontuskia. Ikean tuotteiden ohella yllättävän paljon näkyy Hackmanin Savonia-aterimia, jotka ovat kuluneet lähinnä mielikuvien tasolla.

Kokkiveitsiä, hedelmäveitsiä, kuorimaveitsiä ja teroituspuikko.

Keittöveitset

Keittiöveitsihävikki on sillä tapaa ymmärrettävää, että löytämäni veitset ovat usein tylsiä. Toisaalta useat veitset voisi saada teroittamalla käyttökuntoon, joten miksi peruskoulu ei opeta teroittamista kotitaloustunneilla?

Teräviäkin löytyy, kun vähemmän terävät käyvät roskiksella. Itselleni olen ottanut muun muassa Marttiinin käyttämättömän näköisen kokkiveitsen, Victorinoxin pinkin hedelmäveitsen ja Fiskarsin kuorimaveitsen.

Suosikkini on kuitenkin arvottoman näköinen pieni sahalaitainen veitsi. Leikkaan sillä lähes kaikkea kurkusta leipään ja tomaatista vesimeloniin. Syynä on se, että pienellä mutta tylsähköllä veitsellä uskaltaa leikata melkein kaiken kädessä pitäen, eikä näin tarvitse sotkea leikkuulautaa. Toisaalta sahalaita varmistaa sen, että leikkaavuutta löytyy melko paljonkin.

Pöydällä muun muassa kakkulapioita, kaapimia, munaleikkureita, tölkinavaajia, juustohöyliä, vatkaimia, lastoja, raastimia, mittoja, kauhoja ja ottimia.

Keittiövälineet

Teillä on keittiöissänne monenlaista pientä välinettä, joka helposti muuttuu tarpeettomaksi, joutuu syrjäytetyksi tai hajoaa hieman. Kakkulapiota ei tarvita, jos ei syödä kakkujakaan. Jos ei syödä kakkuja, ei tehdä kakkutaikinoita eikä ole tarvetta vatkaimille ja nuolijoille. Raastin taas ei välttämättä ole enää terässä. Juustohöylän kahva on sulanut tai irronnut. Muoviset mitat, kauhat ja lastat ovat alkaneet kavahduttaa, joskin puisiakin välineitä löytyy jopa käyttämättöminä.

Värillisiä ja värittömiä tuoppeja, jalkalaseja ja tavallisia juomalaseja.

Lasit

Roskiksesta löytyvät lasit ovat pääasiassa halpoja ja ankean näköisiä. Siten on ymmärrettävää, että niistä on haluttu päästä eroon. Nyt harmittaa, kun tuli aikoinaan panostettua hienon näköisiin ja melko kalliisiin juomalaseihin. Ihan hyvin näistä löytölaseistakin voisi juoda ehkä Ikean kammottavaa Pokal-lasia lukuun ottamatta. Elämä olisi rennompaakin, jos lasin rikkoutuessa voisi vain todeta, että lasi oli ilmainen ja jatkoajalla muutenkin.

Juomalaseja näkee paljon lasinkeräysastioissa, mutta sinne ne eivät kuulu, koska ne ovat tavallisesti erilaista ainetta kuin pakkauslasi. Senkin ihmiset saisivat oppia, että laseja ei saa viedä pois kapakoista eikä pikaruokapaikoista. Ne näyttävät päätyvän roskikseen helpommin kuin sellaiset mauttomat lasit, joiden hankkimista on hetken harkittukin.

Erikokoisia, -muotoisia ja -värisiä lautasia, vateja ja kulhoja.

Lautaset

Lautasissa arvostusero näkyy selvästi. Ikean lautasia löytyy roskiksesta jatkuvasti, vaikka niissä on usein ihan kivaa muotoilua. Sen sijaan on poikkeuksellista löytää Iittalan lautanen, josta ei olisi ainakin pieni pala lohjennut. Ihmiset saisivat kyllä perustella itselleen läpikotaisin, miksi valkoisesta lautasesta hädin tuskin erottuva lohkeama tekee lautasesta kelvottoman.

Nurmikolla parikymmentä paistinpannua, joista yhdessä istuu varpunen.

Paistinpannut

Paistinpannuja löytyy roskiksesta jatkuvasti. Usein ne ovat sekajäteastiassa, vaikka pannut pitäisi laittaa metallinkeräykseen mahdollisesta muovikahvasta huolimatta. Löydän valurautapannujakin, mutta yleensä pannu on heitetty roskiin pinnoitteen naarmuuntumisen vuoksi.

Urani alkuvaiheilla saatoin kerätä hieman kärsineitäkin pannuja, mutta sittemmin olen huomannut, että täysin ehjiäkin löytyy tarpeeksi. Hyväkuntoisia paistinpannuja hylätään ehkä siksi, että on siirrytty käyttämään induktioliettä, joka ei alumiinia lämmitä. Pannu voisi kuitenkin lämmittää jotakuta muuta, jos sen lahjoittaisi eteenpäin.

Paljon kattiloita metalli- ja lasikansilla sekä ilman kansia.

Kattilat

Teräskattilat ovat ehkä hölmöin keittiöjätteen muoto. Harva on nimittäin niin taitava, että kykenisi pilaamaan kattilan. Niitä on roskiksessa kai tila-, tyyli- ja liesiseikkojen takia. Kattilat osataan aika hyvin pudottaa metallijätteeseen. Mahdollinen lasikansi ei sovellu lasinkeräykseen.

Loppusiivous

Jos monet keittiötavarat ovat lähestulkoon ikuisia, miksi olen niitä keräillyt? Kuinka pitkän ikuisuuden verran ajattelin elää? Kysymys on aiheellinen etenkin siksi, että en tätä nykyä käytä kattilaa tai pannuakaan edes joka viikko. Syön kotona pääasiassa yhdeltä lautaselta aina samalla haarukalla tai lusikalla ja juon aina samasta lasipullosta.

Yksi oleellinen syy keräilyyn on se, että voin kertoa asioita yhdellä kuvalla. Tämän blogitekstin avulla on mahdollista kauhistella sitä, mitä kaikkea roskikseen heitetään. Tai kaunistella sitä, mitä kaikkea roskiksesta löytyy käden käänteessä.

Kerääminen on myös varautumista. Kun aloin ottaa talteen laseja ja avaamattomia alkoholipakkauksia, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kuvaisin niiden avulla Youtube-videon. Nyt kun blogiteksti on kirjoitettuna ja video on purkissa, voin päästää laseista irti.

Kauppasin laseja ja muita keittiökamoja viime lauantaina Siivouspäivän Keittiöonnen tongintaa -kirpputorilla. Tulos oli monta kertaa parempi kuin viime kerralla, mutta odotukseni olivat taas olleet lopputulosta korkeammalla. Pihakirppikseni ei ollut lähellä muita Siivouspäivän myyntipaikkoja, eikä se ollut minkään kulkuväylän varrella (mikä toki yleensä on pihalle etu). Markkinointiinkin olisi voinut panostaa, mutta tällä kertaa aikaa ei yksinkertaisesti ollut enempään.

Tarkoitus on viedä loput tavarat syyskuun kuluessa lahjoitettavaksi, kierrätykseen tai roskikseen. Saa antaa vinkkejä sopivista kohteista. Itseäänkin voi ehdottaa, jos nouto Helsingistä onnistuu!

2 responses to “Teijän keittiössä syntyy tällaista ainesta meiän kokoelmiin

  1. Keittiövälineissä todella iso ongelma on lahjat. Ensiasuntoon muuttaneelle nuorelle aletaan pikkuhiljaa ostaa erilaisia haarukkasettejä, astiastoja sekä muuta koristeellista keramiikkaa. Kuolleen isovanhemman perintöastiastot vierivät myös päälle, samoin keräilymukikokoelmat. Mielestäni olisi hyvä idea aloittaa jonkinlainen kampanja aineellisten lahjojen haitallisuudesta – ”Tavarat vain tarpeeseen” tai vastaavaa.

    Valitettavasti se, että lasissa tai kynttilänpidikkeessä lukee ”Iittala” ei aina auta jatkosijoituksessa niin paljon kuin lahjoittaja saattaa toivoa. Tavaroiden uudelleensijoitus vaatii myös paljon vaivaa.

    Ydinongelma on tässä tietysti halpatuotanto. Toivoisin, että Suomessa käytettävä materia tuotettaisiin enimmäkseen Suomessa, niin asiat maksaisivat sen verran, mitä niiden tuotantoarvo täällä asuvalle oikeasti on.

    • Lahjat ovat kyllä vitsaus, etenkin aineelliset. Olen kirjoittanut asiasta aiemmin. Tuntuu, että ihmiset ovat vähän alkaneet kyllästyä lahjatouhuun, mutta ehkä se näkyy vasta omassa somekuplassani.

Heitä kommentti menemään