Teijän keittiössä syntyy tällaista ainesta meiän kokoelmiin

Tiedän, miltä teidän tuhlureiden keittiöissä näyttää. Tai näytti ennen muuttoauton pihaan ajamista, ennen Ikean vaihtumista Iittalaan ja ennen Hesarin juttua, jonka mukaan ”monella on keittiössään puisia lastoja ja kauhoja, jotka kannattaisi heittää pois”.

Esittelen nyt meikämannen vuosien saatossa roskiksesta tonkimia keittiövälineitä ja astioita. Sähkölaitteet, joita niitäkin löytyy toimivina isohkot määrät, ovat oman juttunsa aihe.

Paljon haarukoita, veitsiä ja lusikoita päällekkäin.

Aterimet

Siihen nähden, että ruostumattomasta teräksestä valmistetut aterimet ovat lähes ikuisia, niitä löytyy roskiksista uskomattomat määrät. Tietysti joskus metallipinta saattaa syöpyä, ja pois heittäminen on järkevää. Tai ehkä aterimen puinen kädensija kuluu konepesussa, tai perheen viikarit taivuttavat haarukan piikkiä kuin heiluvaa hammasta. Yllättävän paljon unohtuu veitsiä pitsalaatikoihin ja haarukoita pikaruokakaukaloihin. Myös päiväkodin biojäteastiasta löytyy väärään paikkaan joutuneita aterimia.

Aterimiin myös ilmeisesti kyllästytään, eikä halpojen välineiden roskikseen heittäminen tuota tunnontuskia. Ikean tuotteiden ohella yllättävän paljon näkyy Hackmanin Savonia-aterimia, jotka ovat kuluneet lähinnä mielikuvien tasolla.

Kokkiveitsiä, hedelmäveitsiä, kuorimaveitsiä ja teroituspuikko.

Keittöveitset

Keittiöveitsihävikki on sillä tapaa ymmärrettävää, että löytämäni veitset ovat usein tylsiä. Toisaalta useat veitset voisi saada teroittamalla käyttökuntoon, joten miksi peruskoulu ei opeta teroittamista kotitaloustunneilla?

Teräviäkin löytyy, kun vähemmän terävät käyvät roskiksella. Itselleni olen ottanut muun muassa Marttiinin käyttämättömän näköisen kokkiveitsen, Victorinoxin pinkin hedelmäveitsen ja Fiskarsin kuorimaveitsen.

Suosikkini on kuitenkin arvottoman näköinen pieni sahalaitainen veitsi. Leikkaan sillä lähes kaikkea kurkusta leipään ja tomaatista vesimeloniin. Syynä on se, että pienellä mutta tylsähköllä veitsellä uskaltaa leikata melkein kaiken kädessä pitäen, eikä näin tarvitse sotkea leikkuulautaa. Toisaalta sahalaita varmistaa sen, että leikkaavuutta löytyy melko paljonkin.

Pöydällä muun muassa kakkulapioita, kaapimia, munaleikkureita, tölkinavaajia, juustohöyliä, vatkaimia, lastoja, raastimia, mittoja, kauhoja ja ottimia.

Keittiövälineet

Teillä on keittiöissänne monenlaista pientä välinettä, joka helposti muuttuu tarpeettomaksi, joutuu syrjäytetyksi tai hajoaa hieman. Kakkulapiota ei tarvita, jos ei syödä kakkujakaan. Jos ei syödä kakkuja, ei tehdä kakkutaikinoita eikä ole tarvetta vatkaimille ja nuolijoille. Raastin taas ei välttämättä ole enää terässä. Juustohöylän kahva on sulanut tai irronnut. Muoviset mitat, kauhat ja lastat ovat alkaneet kavahduttaa, joskin puisiakin välineitä löytyy jopa käyttämättöminä.

Värillisiä ja värittömiä tuoppeja, jalkalaseja ja tavallisia juomalaseja.

Lasit

Roskiksesta löytyvät lasit ovat pääasiassa halpoja ja ankean näköisiä. Siten on ymmärrettävää, että niistä on haluttu päästä eroon. Nyt harmittaa, kun tuli aikoinaan panostettua hienon näköisiin ja melko kalliisiin juomalaseihin. Ihan hyvin näistä löytölaseistakin voisi juoda ehkä Ikean kammottavaa Pokal-lasia lukuun ottamatta. Elämä olisi rennompaakin, jos lasin rikkoutuessa voisi vain todeta, että lasi oli ilmainen ja jatkoajalla muutenkin.

Juomalaseja näkee paljon lasinkeräysastioissa, mutta sinne ne eivät kuulu, koska ne ovat tavallisesti erilaista ainetta kuin pakkauslasi. Senkin ihmiset saisivat oppia, että laseja ei saa viedä pois kapakoista eikä pikaruokapaikoista. Ne näyttävät päätyvän roskikseen helpommin kuin sellaiset mauttomat lasit, joiden hankkimista on hetken harkittukin.

Erikokoisia, -muotoisia ja -värisiä lautasia, vateja ja kulhoja.

Lautaset

Lautasissa arvostusero näkyy selvästi. Ikean lautasia löytyy roskiksesta jatkuvasti, vaikka niissä on usein ihan kivaa muotoilua. Sen sijaan on poikkeuksellista löytää Iittalan lautanen, josta ei olisi ainakin pieni pala lohjennut. Ihmiset saisivat kyllä perustella itselleen läpikotaisin, miksi valkoisesta lautasesta hädin tuskin erottuva lohkeama tekee lautasesta kelvottoman.

Nurmikolla parikymmentä paistinpannua, joista yhdessä istuu varpunen.

Paistinpannut

Paistinpannuja löytyy roskiksesta jatkuvasti. Usein ne ovat sekajäteastiassa, vaikka pannut pitäisi laittaa metallinkeräykseen mahdollisesta muovikahvasta huolimatta. Löydän valurautapannujakin, mutta yleensä pannu on heitetty roskiin pinnoitteen naarmuuntumisen vuoksi.

Urani alkuvaiheilla saatoin kerätä hieman kärsineitäkin pannuja, mutta sittemmin olen huomannut, että täysin ehjiäkin löytyy tarpeeksi. Hyväkuntoisia paistinpannuja hylätään ehkä siksi, että on siirrytty käyttämään induktioliettä, joka ei alumiinia lämmitä. Pannu voisi kuitenkin lämmittää jotakuta muuta, jos sen lahjoittaisi eteenpäin.

Paljon kattiloita metalli- ja lasikansilla sekä ilman kansia.

Kattilat

Teräskattilat ovat ehkä hölmöin keittiöjätteen muoto. Harva on nimittäin niin taitava, että kykenisi pilaamaan kattilan. Niitä on roskiksessa kai tila-, tyyli- ja liesiseikkojen takia. Kattilat osataan aika hyvin pudottaa metallijätteeseen. Mahdollinen lasikansi ei sovellu lasinkeräykseen.

Loppusiivous

Jos monet keittiötavarat ovat lähestulkoon ikuisia, miksi olen niitä keräillyt? Kuinka pitkän ikuisuuden verran ajattelin elää? Kysymys on aiheellinen etenkin siksi, että en tätä nykyä käytä kattilaa tai pannuakaan edes joka viikko. Syön kotona pääasiassa yhdeltä lautaselta aina samalla haarukalla tai lusikalla ja juon aina samasta lasipullosta.

Yksi oleellinen syy keräilyyn on se, että voin kertoa asioita yhdellä kuvalla. Tämän blogitekstin avulla on mahdollista kauhistella sitä, mitä kaikkea roskikseen heitetään. Tai kaunistella sitä, mitä kaikkea roskiksesta löytyy käden käänteessä.

Kerääminen on myös varautumista. Kun aloin ottaa talteen laseja ja avaamattomia alkoholipakkauksia, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kuvaisin niiden avulla Youtube-videon. Nyt kun blogiteksti on kirjoitettuna ja video on purkissa, voin päästää laseista irti.

Kauppasin laseja ja muita keittiökamoja viime lauantaina Siivouspäivän Keittiöonnen tongintaa -kirpputorilla. Tulos oli monta kertaa parempi kuin viime kerralla, mutta odotukseni olivat taas olleet lopputulosta korkeammalla. Pihakirppikseni ei ollut lähellä muita Siivouspäivän myyntipaikkoja, eikä se ollut minkään kulkuväylän varrella (mikä toki yleensä on pihalle etu). Markkinointiinkin olisi voinut panostaa, mutta tällä kertaa aikaa ei yksinkertaisesti ollut enempään.

Tarkoitus on viedä loput tavarat syyskuun kuluessa lahjoitettavaksi, kierrätykseen tai roskikseen. Saa antaa vinkkejä sopivista kohteista. Itseäänkin voi ehdottaa, jos nouto Helsingistä onnistuu!

Siivouspäivä innosti muttei auttanut siivoamaan

Viime lauantaina vahvistui uusvanha totuus siitä, että tilapäiskirpputorin suosion määrää kolme tekijää: sijainti, sijainti ja kaistanleveys. Siivouspäivän innoittamana oli ympäri Suomen putkahdellut myyntipaikkoja kuin sieniä second hand -kenkään. Päivän edetessä monen myyjän – tai pikemminkin kauppaajan – toiveikkuus kuitenkin karisi.

Olen aina pitänyt kirpputoreja epämiellyttävinä paikkoina, joissa kaikki maailman roju ja kaiken maailman ihmiset hyppivät silmille. Roina ei sinänsä haittaa, koska tykkään kyllä tonkia roskiksia. Ihmisiäkin siedän, jos tavara on siististi esillä messuilla tai myyjäisissä. Kirpputorin yhdistelmä materiaalista ja sosiaalista epäjärjestystä vain tuntuu olevan liikaa.

Koska olen hämmästellyt kirpputorien suosiota, alkuvuodesta leukani loksauttivat kuvat suoranaisista kirpputorijonoista. Nämä kuvat ja Siivouspäivän rummutus luultavasti saivat kirppistelyinhon minussa väistymään kirppistelyinnon tieltä. Päätin kerätä kokoon roskistekstiilien valiot ja päästää kansan tekemään löytöjä löydöistä.

Kirjoitin artikkelin myyntiartikkeleistani, sijoitin kirpputorini Siivouspäivän kartalle ja askartelin mainoskylttejä yömyöhään. Lauantaiaamuna rahtasimme tavarat tapahtumapaikalle voimia säästelemättä.

Nurmikolla vaatteita pressun päällä, sillan alla vaatteita suihkuverhojen päällä, graffitien lomassa.

Kirpputori Onnen tonkijat Hämeentien sillan alla ja siellä päin.

Tunnin sisällä saimme päivän ensimmäisen ja viimeisen asiakkaan. Vyö vaihtoi omistajaa säälivän korkealla viiden euron hinnalla. Yhteensä kirpputorillamme vieraili kuusi kävijää, joista yksi liikkui rattaissa ja kaksi talutushihnassa. Suklaatarjoilu verottui kahdella sinikääreisellä konvehdilla.

Olin alun perin uumoillut, että ihmiset eivät parveilisi paikalle pelkän suklaan voimin vaan tarvitsisin vetoapua Siivouspäivältä. Tosipaikan tullen apua ei kuitenkaan herunut, koska Siivouspäivän karttapalvelu näytti joko tyhjää tai pääosin keskustan myyntipaikkoja. Monelle hölmistyneelle myyjälle ei jäänyt kirpputoristaan oikein muuta tilitettävää kuin pettynyt kommentti Siivouspäivän Facebook-sivulla.

Siivouspäivän Facebook-tili pyysi ymmärrystä nettipalvelun toimimattomuudelle: ”Siivouspäivän pienellä budjetilla ja paljolti vapaaehtoisvoimin tehdyllä työllä ei vaan voi saada mahdottomia aikaan – –.” Toimiva karttapalvelu on ilmeisesti mahdottomuus. Ravintolapäivänkin kartta kaatui perinteisesti kerta toisensa jälkeen, muttei tietääkseni enää viimeksi, kun käyttöön otettiin Maplantis[†] (suomeksi kaiketi Kartjala).

Eiköhän Helsingin Energian sponsoriavulla saisi yhden nettipalvelun toimimaan – elleivät rahat sitten mene taustavaikuttaja Yhteismaan pyörittämiseen. Nyt tilapäiskirpputorin menestys kysyi Helsingin synergiaa eli myyntiä Espalla, Karhupuistossa tai jossakin muussa kirpputorikeskittymässä. Espalla teinkin päivän parhaan löytöni: nappasin illalla ohi kulkiessani roskasäiliön vierestä metallisen korin.

Valkoinen, metallinen ritiläkori, taustalla musta froteepyyhe.

Parhaat löydöt ovat ilmaisia. Siksi taustan pyyhe ei kelvannut kenellekään.

Onneksi Matteus-vaikutuksen varjopuolellekin paistoi ajoittain aurinko. Poutasäällä ja Suomen luonnon päivänä oli mukava siivota eteläisen sillanalusen ympäristö roskista. Sadekaan ei olisi haitannut, sillä tämän teräsbetonisen kotelopalkkisillan alla on sopivasti liikkuma- ja laskutilaa. Hyvä liiketila kaiken kaikkiaan, joskin yksinyrittäjälle karu.

Onnistuimme siis keräämään Roska päivässä -liikkeen ystäville 5,00 euroa. Jos haluat kasvattaa pottia, katso kiehtooko jokin kuvakarusellin kuteista sinua ja ota tarvittaessa yhteyttä. Tästä keräyksestä ei mene kymmentä prosenttia[†] Yhteismaan pyörittämiseen.

 


linkki kuollut

Onnen tonkijat asustaa Siivouspäivänä sillan alla

Dyykkaus voi johtaa sillan alle. Tällainen näennäinen syyn ja seurauksen päälaellistaminen perustuu muutamaan lähtökohtaan: 1) Tonkija löytää yhtä sun toista muille kuin itselle käyttökelpoista tavaraa, jota voisi kaupitella. 2) Tavaran kaupittelua edistävät institutionaaliset puitteet. 3) Tavaran ostelua ehkäisee tavaran tai ostajan kastuminen. 4) Elokuun lopussa satelee usein.

Kirpputori Onnen tonkijat ei aiempaa toimintaa omaamattomana edusta sellaisia puitteita, jotka saisivat ihmiset liikkeelle. Sen onkin nöyrästi lainattava vahvemman brändin huomioarvoa. Siksi kirpputori Onnen tonkijat ensiesiintyy ensi lauantaina Siivouspäivässä. Jotta ilmankosteus ei vaikuttaisi tavaran omistajuuden siirtyvyyteen, kirpputori tukikohdistaa itsensä Hämeentien sillan alle, hieman rullalautailualueesta keskustaan päin. Jos on pouta, niin kuin todennäköisesti on, levittäydymme sillan alta viereiselle nurmikolle.

Kirpputori Onnen tonkijat on myyntinäyttely, joka esittelee ja kauppaa jätteiden parhaimmistoa. Tällä ensimmäisellä kerralla teemana ovat tekstiilit. Keskitymme etenkin ihmisten ja kotien talvi- ja liinavaatettamiseen.

Kuvailtujen vaatteiden lisäksi valikoimissamme on paitoja, farkkuja, vöitä, koruja, lankoja, joulukoristeita… Kaikenlaista mitä jotkut ihmiset eivät mielestään tarvitse.

Vaikka kaikki tuotteet ovat dyykattuja, laadusta emme juuri tingi emmekä juuri hinnoistakaan, koska ne ovat jo valmiiksi juuri sinulle räätälöidyt. Lahjoitamme kirpputorin tulot Roska päivässä -liikkeen ystäville.

Tarjoamme kaikille asiakkaillemme ja asiattomillemme dyykattua suklaata niin kauan kuin sitä riittää. Tervetuloa ilmaisia makeita maistelemaan ja puoli-ilmaisista takeista taistelemaan!

 

Kirpputori Onnen tonkijat lauantaina 30.8. klo 10–15 Helsingin Hämeentien sillan alla Vallilan siirtolapuutarhan vieressä. Lähimmät julkisen liikenteen pysäkit kulkevat nimellä ”Paavalin kirkko”. Tosimiehet ja -pojat voivat karauttaa audoillaan suoraan sillanalisille pysäköintipaikoille.