Dyykkarin jääkaappi ei tyhjää päivää näe

Pääsiäiseen päättyi seitsemälle viikolle levittynyt ekopaasto, eli nyt voi taas vapaasti röhnästellä Maan päiviltä päästämiseksi. Itse olin luvannut säästää sähköä puhdistamalla jääkaapin ja syömällä sen tyhjäksi. Siivous jäi puolitiehen, sillä ahkera dyykkailu teki tavoitteeni tyhjäksi.

Yritin kyllä kovasti pitäytyä jääkaapin antimissa, vaikka sillä tavoin ravitsemus oli välillä vähän heikoissa kantimissa. Laitoin ruokaa lähes yksin omaan mahaan kotona, kun laitosruokaa sai Onneli arkena. Ekopaaston aikana kulutimme kotiin ostettuina elintarvikkeina puolisen tusinaa kaurahiutalepakettia, viitisen tölkkiä maitoa, muutamaisen rasian margariinia, jokusen tertun banaaneja ja parisen pussia leipää. Kaiken muun kaivoin roskiksesta ja kuvettani siten vaivoin viiden viikoittaisen euron edestä.

Inventoin jääkaapin sisällön paaston päätyttyä. Keksin samalla, mistä saattaa johtua ihmisten ihmeellinen vimma heittää syömäkelpoisia porkkanoita menemään: he pelkäävät jääkaappiin hylätyn porkkanan muuttuvan venyvään ja tahmaiseen olomuotoonsa. Eivätkä pelkää turhaan. Jääkaapista valuvan oranssin porkkanaliman rinnalla valkopilkkuinen porkkanahome ja ruskeanharmaa porkkanamätä ovat kuin puhtaan, leudossa kesätuulessa kuivuneen satiinilakanan kosketus saunanraukeilla pakaroilla.

Suurimman aukon jääkaappiin teki siis luonto. Toisaalta kaappiin jonottaa tälläkin hetkellä hajottajien omimaan materiaan verrattuna moninkertainen määrä dyykattuja porkkanoita. Joko mahtuvat, maistuvat tai maatuvat. Eikä myöskään jääkaapin loppuunsyödyn sitrushedelmistön tilalle sovi sesongin hedelmiä eli brasilialaisia omenoita. Vaikka heviltä onkin vapautunut tilaa jääkaappiin, lisää sinne ei hevillä mahdu.

Mihin tila on sitten huvennut? Tuotteisiin, joilla on kulutuksellisesti pitkä puoliintumisaika: kapriksiin, sinappiin ja kalakastikkeeseen. Epäkuutiomaisiin tuotteisiin: limetteihin, suippopaprikoihin sekä naisen lantion kaarta jäljitteleviin ja häivyttäviin jukurttipurkkeihin. Tuotteisiin, joita ostetaan ja hylätään runsaasti: suomalaiseen rahkaan, saksalaiseen rahkaan, islantilaiseen rahkaan.

Ekopaastoni selvästi epäonnistui – omasta syystäni, omasta suuresta syystäni. Voisinkohan ottaa mallia urheilukalastajista eli tonkisin tavalliseen tapaan mutta heittäisin saaliin saman tien takaisin jätevirtaan kitumaan? Vai pitäisikö tyystin jättää dyykkaus kesätauolle?

Periaatteessa ajan henki on altis minimalismille tässäkin asiassa, mutta liha on heikko kohtani. Kasvisruokavalio tuntuisi äkkiseltään aika rajoittavalta, jos sitä ei voisikaan täydentää dyykatulla lihalla edes kerran päivässä. Ekopaastoni siis jatkuu enkä muuta voi. Tapahtuma minua auttakoon?

Paaston taika

Evankelisluterilainen kirkko on stailannut paaston. Se on jo parin vuoden ajan suosittanut seuraajilleen pääsiäiseen kestävää, kestävää kehitystä edustavaa ekopaastoa.

Tekopaastoon voi osallistua esimerkiksi lajittelemalla, luomuilemalla tai leppoistamalla. Teottomuuspaasto taas onnistuu tinkimällä lämmittelystä, lotrailusta tai lihailusta. Näistä ekoteoista ja päästösäästöistä on varmasti kuultu jo riittämiin paatosta jaloa, joten minun on turha niistä enempää paasata.

Päästöjä paasto ei valitettavasti valtaisasti vähennä. Vasta parisataa maan asukasta on lupautunut elämään todeksi rekisteröityä paastopäätöstään, eikä loppuja voisi ilmeisesti enempää olla kiinnostamatta. ”Se on erittäin synnin teko ja erittäin synnin tunto!” opastaa Ukko-Paavokin Ryysyrannan Joosepissa.

Avoin jääkaappi, jonka hyllyt pursuilevat erilaisia elintarvikkeita.

Nykyihmisen jääkaappi tuppaa täyttymään äärimmilleen, koska hän ei ole evolutiivisesti sopeutunut siihen, että ruokavarantoon voi milloin tahansa hakea täydennystä Taloyhtiön jätepisteestä.

Samalla kun kirkko on siirtynyt perinteisestä paastosta ekologiseen paastoon, länsimainen lääketiede on alkanut kiinnostua ruokapaaston eduista. Ylen esittämän ohjelman mukaan luonnossa paasto on sääntö ja tasainen ravinnonsaanti on poikkeus. Länsimaisessa yhteiskunnassa poikkeus vahvistuu säännöksi, mutta samalla me saatamme heikentyä.

Paaston vaikutuksista ei tiedetä vielä tarpeeksi. Paastotutkimukseen on vaikea saada rahoitusta, sillä lääketeollisuus arvostaa enemmän diabeetikkoa kuin entistä tulevaa diabeetikkoa. Asia on tietenkin täysin toinen, jos paasto saa potilaan kestämään pitempään syöpälääkkeitä.

Virallisen hoitosuosituksen mukaan potilaan tulee saada paljon energiaa ja proteiineja ennen kemoterapiaa. Eräässä tutkimuksessa hiirille annettiin suuria määriä sytostaatteja eli syöpähoidoissa käytettäviä solumyrkkyjä. Paastonneet hiiret säilyivät hengissä ja vieläpä hyvässä kunnossa. Ruokaa saaneista hiiristä, joista suurin osa kuoli, ohjelma kertoo: ”Ne ovat huonokuntoisia ja makaavat lamaantuneina laatikoissaan.” Tulos on niin hätkähdyttävä, että on kaikin voimin pidettävä mielessä, että tutkimus koski eläimiä, eikä esimerkiksi sohvaperunoita.

Michael Mosley ja Mimi Spencer esittelevät kirjassaan 5:2-dieetti helpon tavan paastota jatkuvasti: syö kahtena päivänä viikossa neljännes päivittäisestä energiantarpeestasi ja loppuina viitenä päivänä niin paljon kuin haluat. Kirjan kuvaamat paaston mahdolliset vaikutukset tuntuvat ihmeen hyviltä. Dementia estyy, mieliala kohenee, insuliini tehostuu.

Tri Mosleyn esittelemä todistusaineisto perustuu pitkälti eläinkokeisiin, monessa mielessä valitettavasti. Ihmisillä 5:2-dieetti on ilmeisesti keksi- ja perunadieettejä toimivampi painonpudotuskeino, mutta muut terveyshyödyt jäävät vielä uskon asiaksi. Kaikissa suurissa maailmanuskonnoissahan tämä vaikutuksiltaan ihmeellinen paastoaminen on jollakin tavalla läsnä, lukuun ottamatta sikhiläisyyttä ja kapitalismia.

Minua 5:2-kirja kehottaa pidättäytymään paastosta, joten joudun tyytymään ekopaastoon. Paastosuoritetta oli hankala valita, koska olen jo lähes ekojeesus. Päädyin lopulta melko vähän suosiota saaneeseen vaihtoehtoon, sähkön säästämiseen.

Energiayhtiön seurantapalvelun mukaan taloutemme käyttää sähköä 2–4 kertaa vertailuryhmää vähemmän, mutta ainahan voi yrittää parantaa. Lomamatkoilla asunnossamme kuluu sähköä noin 0,5 kWh päivässä, ja siitä varmaan melkein kaikki menee jenkkikaapin jäähdyttämiseen. (Asunnon sähköjohtojen hukkateho lienee mitätön, mutta mielelläni kuulisin, jos jollakulla on esittää asiasta jonkinlainen lukuarvio.)

Sähköä säästyisi, jos pakastimessa ei olisi huurretta, lauhdutinritilä olisi puhdas ja jääkaapissa pääsisi ilma kiertämään. Lupaan siis tuhkakeskiviikkona paaston alkaessa sulattaa pakastinosan ja imuroida kaapin takaliston. Ennen kaikkea lupaan inventoida tonginnan raskauttaman jääkaapin ja pyrkiä sisällöstä tehokkaasti eroon.

Olen säilytellyt monia dyykkaamiani elintarvikkeita ihan vain tulevien blogikirjoitusteni takia, mutta nyt siis yritän tinkiä tästä turhamaisuudestani nykyisen blogikirjoitukseni tähden. Paaston tarkoituksena lienee pohjimmiltaan päästä lähemmäksi Jumalaa, ja sitä prosessiahan nitriittimarinoitujen makkaroiden ja leikkeleiden napaan ahtaminen saattaa nopeuttaa pirusti.

Ah, ihana komplisoitu nykyaika. Hirveän vaikea olisi saada Ryysyrannan Jooseppi ymmärtämään, että aion nyt kovasti paastota syömällä ruokavarastoni mahdollisimman tyhjiksi.

 

Kuinkas sitten kävikään: Dyykkarin jääkaappi ei tyhjää päivää näe.

Paastoaminen näkyy Areenassa Flash-videona 24.3. asti ja ekopaasto pään yllä sädekehänä 19.4. asti.