Viisi vihatuinta vihannesta

Suomalaisilla on viha-rakkaussuhde vihanneksiin. Kauppakasseissa pullottavat samat kasvikset, kuljetettiin niitä sitten ostoskärryissä perheautoihin tai jätesäiliöissä roska-autoihin – elleivät ne ole välissä tarttuneet taloyhtiödyykkarin näppeihin.

Punertava jätekatos ja Etelä-Amerikan kartta, jonka päällä perunaa.

Punainen tupa on perunamaa.

1 Peruna

Perunannosto tapahtuu syksyllä, -osto talvella ja -poisto näin keväällä. Tähän aikaan vuodesta suomalaiset hylkäävät perunaa roskiin kuin leipää, noin kymmenen prosentin verran kotitalouksien ruokajätemäärästä. Usein perunat heitetään pois, kun ne ovat vähän pehmenneet, niihin on ilmestynyt pieniä ituja tai yksinkertaisesti niiden parasta ennen -päivä on ylittynyt.

Perunaa vihataan entistä enemmän jo kaupassa, mutta vielä sitä ostetaan niin paljon, että jätekatokset ovat perunakellareitani aivan keskikesää lukuun ottamatta. Perunapussin tunnistaa tavallisesti roskakassin huomattavasta painosta ja mahdollisesti myös muhkuraisesta ulkomuodosta. Pussi on monesti avaamaton, tai siitä on otettu ehkä vain muutama hassu potaatti.

Ladulla jonossa porkkanoita ja kaksi sompaa.

Porkkana kuin porkkana.

2 Porkkana

Porkkana on vihannesten banaani: makea, pirteän värinen, käteen ja suuhun sopiva, helposti kuorittava. Niille, joille kuorimaveitsen käyttö muodostuu kynnykseksi, on naposteluporkkanat. Porkkana on ihan hyvä kotimainen vihannes, mutta minua raastaa, että se jättää varjoonsa esimerkiksi lantun. Lanttu on kuitenkin yhtä halpaa, säilyy paremmin ja maistuu luonteikkaammalta.

Porkkanalle on historian saatossa valikoitunut oranssi väri, mutta se ei aina ole tarpeen porkkanapussien löytämisessä. Jo roskakassia tunnustelemalla porkkanat voi huomata niiden painon ja pitkulaisen muodon perusteella.

Porkkanoita löytyy melkein perunoiden veroisesti, sillä pienikin poikkeama oranssinsileästä pinnasta tuntuu ällöttävän ihmisiä. Moni pussi jää kokonaan avaamatta, jos porkkanat ovat lähteneet pilaantumaan. Pehmenneet ja mustuneet osat voi kuitenkin uusavullinen ihminen poistaa. Dyykatut porkkanat kannattaa syödä viikon parin sisällä, sillä ne pilaantuvat perunoita herkemmin ja huomiohakuisemmin.

Murskaantunut suklaa-auto, jonka päällä terttutomaatti.

Au, tomaatti! auto moitti.

3 Tomaatti

Meillä on kaupoissa jo syöntikypsät avokadot, mangot ja banaanit, mutta tomaatit näyttävät menevän kaupaksi raakoinakin. Moni suomalainen ei ilmeisesti tiedä, miltä kypsä tomaatti maistuu, sillä roskikseen pilaantuneina heitetyt tomaatit ovat monesti vasta parhaimmillaan.

Tomaattien dyykkaamiseen tarvitaan näköhavainto, koska tavallisesti syömäkelpoiset tomaatit ovat muovirasioissa ja pusseihin pakatut tomaatit ovat jo oikeasti pilaantuneita. Tomaatti on sen verran kallis vihannes, että apajat eivät ole valtaisat, mutta kyllä taloyhtiödyykkarikin joutuu välillä pinoamaan tiskipöydälleen kirsikkatomaattirasioita.

Tänä talvena en ole juuri löytänyt tomaatteja, mutta se ei taida olla osoitus satokausiajattelun leviämisestä. Pakkasella tomaatteja ei haluaisikaan nähdä, sillä jäätyminen haurastuttaa tomaatin kuoren pilalle.

Sipuleja sähkökaapin päällä, taustalla Uspenskin katedraali.

Kotoisia keltasipuleja ja ulkokultasipuleja.

4 Sipuli

Sipuli on vuoden vihannes 2015, ja se saattaakin olla ainoa vihannes, jota minulla on koko vuoden ajan saatavillani. Tällä hetkellä kokoelmissani on 48 kelpo kepasipulia (kepasipuli on kätevä kelta- ja punasipulin yhteisnimitys, jonka kätevyyttä kieltämättä vähentää tarve tällaisiin selityssulkeisiin).

Sipuli sisältää useita välttämättömiä aminohappoja, mutta sitä ei ole ilmeisesti yhtä miehekästä nauttia kuin äidinmaitoa, sillä roskiksista löytyy niin paljon sipuleja, että ihan itkettää. Verkkopusseihin hylätyt sipulit on helppo huomata. Tunnustelemallakin sipuleja löytää, joskin usein ensin luulee ja toivoo havainneensa omenan.

Dyykatut sipulit säilyvät pitkään huoneenlämmössä, ja ne pilaantuvat siistimmin kuin muovipussiin pakatut porkkanat. Sipulivarastot kannattaa kuitenkin käydä aika ajoin läpi, jotta mädät yksilöt pääsevät kompostiin ja versot lautaselle.

Kurkuista, omenasta ja kurkkupastilleista muodostettu ihmishahmo.

Kurkkupas! ← Tilli! ← Mikä on viidenneksi vihatuin vihannes?

5 Kurkku

Kurkku on vihannesten Evian: muoviin pakattua vettä, jota tuodaan Suomeen maanosan toiselta laidalta. Ihan turhakkeeksi kurkkua ei voi julistaa, sillä suomalaisten suosimat leipävalmisteet eivät ilmeisesti mene kurkusta alas, ellei niistä tule edes jonkinlainen mielleyhtymä tuoreuteen. Vastaleivotun, oikean leivän päälle ei kai kenellekään tulisi mieleen laittaa mitään nahkeita vihannesviipaleita.

Kurkun pätkiä on roskien seassa jatkuvasti. Toisinaan löydän kokonaisiakin kurkkuja, joissa saattaa olla pieni pehmentymä toisessa päässä tai sitten ei edes sitä. Aika usein löytö on lötkö eli jääkaappikäsittelyn pehmeäksi pilaama, enää muovikääreen voimalla koossa pysyvä viherputkilo.

Kuusen oksaa, jonka päässä kerkkä.

Täten ovat viisi vihannesta virtuaalisesti kirjoissa, kansissa ja vihoissa. Koska 6 ei ala v:llä, listalta pois jää salaatti.

Dyykkarin jääkaappi ei tyhjää päivää näe

Pääsiäiseen päättyi seitsemälle viikolle levittynyt ekopaasto, eli nyt voi taas vapaasti röhnästellä Maan päiviltä päästämiseksi. Itse olin luvannut säästää sähköä puhdistamalla jääkaapin ja syömällä sen tyhjäksi. Siivous jäi puolitiehen, sillä ahkera dyykkailu teki tavoitteeni tyhjäksi.

Yritin kyllä kovasti pitäytyä jääkaapin antimissa, vaikka sillä tavoin ravitsemus oli välillä vähän heikoissa kantimissa. Laitoin ruokaa lähes yksin omaan mahaan kotona, kun laitosruokaa sai Onneli arkena. Ekopaaston aikana kulutimme kotiin ostettuina elintarvikkeina puolisen tusinaa kaurahiutalepakettia, viitisen tölkkiä maitoa, muutamaisen rasian margariinia, jokusen tertun banaaneja ja parisen pussia leipää. Kaiken muun kaivoin roskiksesta ja kuvettani siten vaivoin viiden viikoittaisen euron edestä.

Inventoin jääkaapin sisällön paaston päätyttyä. Keksin samalla, mistä saattaa johtua ihmisten ihmeellinen vimma heittää syömäkelpoisia porkkanoita menemään: he pelkäävät jääkaappiin hylätyn porkkanan muuttuvan venyvään ja tahmaiseen olomuotoonsa. Eivätkä pelkää turhaan. Jääkaapista valuvan oranssin porkkanaliman rinnalla valkopilkkuinen porkkanahome ja ruskeanharmaa porkkanamätä ovat kuin puhtaan, leudossa kesätuulessa kuivuneen satiinilakanan kosketus saunanraukeilla pakaroilla.

Suurimman aukon jääkaappiin teki siis luonto. Toisaalta kaappiin jonottaa tälläkin hetkellä hajottajien omimaan materiaan verrattuna moninkertainen määrä dyykattuja porkkanoita. Joko mahtuvat, maistuvat tai maatuvat. Eikä myöskään jääkaapin loppuunsyödyn sitrushedelmistön tilalle sovi sesongin hedelmiä eli brasilialaisia omenoita. Vaikka heviltä onkin vapautunut tilaa jääkaappiin, lisää sinne ei hevillä mahdu.

Mihin tila on sitten huvennut? Tuotteisiin, joilla on kulutuksellisesti pitkä puoliintumisaika: kapriksiin, sinappiin ja kalakastikkeeseen. Epäkuutiomaisiin tuotteisiin: limetteihin, suippopaprikoihin sekä naisen lantion kaarta jäljitteleviin ja häivyttäviin jukurttipurkkeihin. Tuotteisiin, joita ostetaan ja hylätään runsaasti: suomalaiseen rahkaan, saksalaiseen rahkaan, islantilaiseen rahkaan.

Ekopaastoni selvästi epäonnistui – omasta syystäni, omasta suuresta syystäni. Voisinkohan ottaa mallia urheilukalastajista eli tonkisin tavalliseen tapaan mutta heittäisin saaliin saman tien takaisin jätevirtaan kitumaan? Vai pitäisikö tyystin jättää dyykkaus kesätauolle?

Periaatteessa ajan henki on altis minimalismille tässäkin asiassa, mutta liha on heikko kohtani. Kasvisruokavalio tuntuisi äkkiseltään aika rajoittavalta, jos sitä ei voisikaan täydentää dyykatulla lihalla edes kerran päivässä. Ekopaastoni siis jatkuu enkä muuta voi. Tapahtuma minua auttakoon?