Nyt on muotia tehdä pikaruoasta ikäruokaa. Takin taskussa toistakymmentä vuotta lojuneella hampurilaisella on oma blogi, ja sama lastenateria on paistatellut linssiluteena jo toistatuhatta päivää.

Ylekin tarttui aiheeseen ja selvitti, mitä hampurilaiselle tapahtuu pitkäaikaissäilytyksessä. Prisma-studion jakson viimeinen käyttöpäivä Areenassa on 20.2.2014. Tämä päivämäärä on poikkeuksellisesti ehdoton, koska video ei ole elintarvike.

Jos ei tohdi tonkia taloyhtiön roskiksesta vähän käytettyjä ketsuppipulloja tai pippurimyllyjä, voi aina poimia pikaruokapussukoista yksittäispakatut ketsuppi- ja maustepussit sekä tietysti lautasliinat biojätteiden kuivikkeiksi. Kaarikamat tarjosi Taloyhtiön jätepiste.

Pikaruoan terveellisyydeltä, ekologisuudelta ja eettisyydeltä negaatioetuliitettä tuskin moni epää. Epäteeteistä huolimatta olen mäkin hampurilaiseen yleensä hampaat iskenyt sen kerran, kun olen määräisen kappaleen löytänyt. Ranskalaiset ovat kyllä lentäneet aina kaaressa biojätteisiin, sillä eihän sellainen, mikä ei alun perinkään ole ravintoa ollut, voi roskiksessa syömäkelpoiseksi muuttua.

Pikaruokaharrastuneisuuteni koki kolauksen, kun selvisi, että hampuusin ham-puustit on julistettu pannaan. Ylen tiedetoimituksen bullan mukaan hampurilainen on nimittäin nautittava neljän tunnin kuluessa valmistamisesta. Sen jälkeen purilainen, vaikka kuinka nautittava, on kielletty herkku.

Dyykkarin näkökulmasta 4 tuntia tuntuu kohtuuttommalta vaatimukselta, kun käytännön kokemus puoltaisi pikemminkin 24 tai 48 tunnin rajaa. Todellisuudessa hampurilainen näyttää säilyvän lähes muuttumattomana kuukausikaupalla. Syynä ei ole mikään säilöntäaine vaan säilöntätapa: kuivunut leivänkannikka tai pihvinpahanen ei ole homeelle sviitti.

Prisma-studion testikin kuivui kokoon. Yli puoli vuotta huoneenlämmössä seissyt hampurilainen sisälsi laboratoriokokeiden mukaan muutama kymmenen bakteeria grammassa jauhelihaa, kun tuoreelle jauhelihalle miljoonakin on hyväksyttävä arvo. Siitä huolimatta studiossa maisteltiin pihvejä kuin viiniä, kuppiin sylkäisten. Juontaja vielä pelkäsi, että hampaankoloon jäänyt botuliinimolekyyli myrkyttäisi hänet. Näin jäi ”ruoka on ensisijaisesti terveysriski” -myytti murtamatta ja katsojallekin paha maku suuhun.