Taas on se aika joulukuusta, kun pitkään jatkunut odotus päättyy monessa perheessä pettymykseen, enkä nyt tarkoita joulukalenterin viimeisestä luukusta paljastunutta joulukuusta.
Roskispukki toivottaa kaikille dyykkareille onnellisia välipäiviä. Lakki, parta, lanttu, muste, silmälasit, peruna, kynttilä ja joulupunos Taloyhtiön jätepisteestä (0 e, ystävänpäiväkrääsän tieltä). Sohvatyynyt kuvausrekvisiittaa.
Tänään kodeissa vierailee joulupukki, tuo vanhempien hyväksynnän haun irvokas välikappale. Joulukuun ajan lapset on kiristetty pysymään sävyisinä ja laulussa on kehotettu miettimään, kuka lahjat (kovalla työllä) ansaitsee. Autuaampaa on todellakin antaa.
Lapsen on helppo pettyä jouluaattona. Hän ei ehkä saa kaikkia toivomiaan lahjoja, tai lelu ei vastaakaan mainoksen synnyttämää mielikuvaa. Siinäkin tapauksessa, että lapsi ei lahjojen määrästä tai laadusta valita, aattona kihelmöivä jännitys herkästi lässähtää pettymykseksi, koska syvällä sisimmässään ihminen ei oikeastaan muovivekottimista välitä.
Saku Tuominen käsittelee omistamista tuoreessa kirjassaan Hyvä elämä: ”Tutkimusten mukaan omistaminen tuo ani harvoin pitkäaikaista onnea ja silti juuri siihen me hyvin usein onnen etsimisessä turvaudumme.” Ja saatamme yhä uudet sukupolvet kiusaukseen.
Myös moni aikuinen pettyy aattona. Joillekuille lahjan antamisesta tuleva mielihyvä on ilmeisesti niin suuri, että se antaa luvan tunkea lähimmäisen syliin ahdistusta tuottavaa roinaa. Ahdistusta aiheuttaa etenkin huoli siitä, että seuraavana jouluna teesiivilää eteenpäin kierrättäessä epähuomiossa antaa lahjan takaisin sen alkuperäiselle omistajalle.
Yltäkylläisyyden keskellä, joulu- ja nuuttipukin välissä, kulkee roskispukki. Roskispukki avaa viattomien lasten päivänä taloyhtiön jätekatoksen oven ja kysyy: ”Onko täällä kilttejä, lapasia tai muuta päällepantavaa?” Isä on muistanut häntä tyhjällä konjakkipullollaan, ja tovin tongittuaan roskispukki poistuu roskispussi joulun inhokkilahjoja pullollaan.
No onkos tullut kesäkurpitsaa nyt Taloyhtiön jätepisteen keskelle, ja laitetaankos pitsaa myös kukkolinnuista?
Joulun aikaan jätekatoksessa vierailee myös roskistonttu. Perinteitä arvostava taloyhtiön kunnon väki jättää ennen lomille lähtöään roskistontulle maittavaa jouluruokaa. Onni seuraa tällaisia ihmisiä ja heidän hankintojaan.
Onnen tongintaa 
Heh, hyvää settiä!
Tuosta Tuomisen kirjan sitaatista tuli mieleen: Ongelma on jatkuva onnen tonginta, ikään kuin alituinen dopamiinihumala olisi mahdollista. Viisas tyytyy. Ihminen osaa itse luoda aitoa onnellisuutta omistamansa ympärille. Mikä erikoisinta, epäonnistumiseksi leimattu tyytyminen johtaa onneen todennäköisemmin kuin halukoukussa roikkuminen.
Ovat tätä Harvardissa tutkineet: http://www.ted.com/talks/dan_gilbert_asks_why_are_we_happy.html
Halu on onnenetsijän harha-askel. Se on markkinavoimien tahdon jatke.
Kiitos linkistä! Aaton roinaöverit veivät voimat siinä määrin, että katsoin videon vasta tänään. Professorin esimerkkityytyjistä tuli mieleen politiikan kaunein lause: ”Niin on hyvä kuin käy.”
Kyllähän sen itsekin tietää: suurimman ilon jouluna saa, kun seuraa onnistuneen lahjahankinnan avausta. Sääli vain, että täydellisen lahjan löytää ja keksii noin kerran viiteen vuoteen – yhdelle ihmiselle. Muun ajan sitä sitten antaa vain tarpeetonta tai ajattelematonta krääsää tai ”hyödykkeitä”.
Olisi varmaan järkevämpää siirtyä sellaiseen kulttuuriin, ettei lahjoja vaihdeta jouluna, mutta pitkin vuotta – jos keksii täydellisen – voisi toista ilahduttaa lahjalla. Vielä parempi olisi tietysti se, että nämä täydelliset lahjat olisivat aineettomia. Parempi puolisko tai satunnainen tuttavuus ilahtuisi varmasti sukkapakettia tai paistinpannua enemmän rentouttavasta jalkahieronnasta tai kirittävästä lenkkiseurasta.
Täydellinen paistinpannu voi tosiaan olla mahdottomuus. Täydellinen paisti sen sijaan taisi olla hittilahja pari vuotta sitten. Mutta eikös dyykattu lahja ole lähes täydellinen jo yksinomaan siksi, että se on dyykattu?
Tietyissä rajoissa dyykattu lahja voisi tosiaan olla täydellinen, mutta yhtä lailla sekin voi flopata tunnelman kuin paraskin antikliimaksi. Esimerkiksi dyykkarin liimalla koristelema kukkavaasi ei välttämättä päädy kunnia- vaan kaatopaikalle. Mutta oikeassa olet: parempi lahja roskiksesta kuin lahja roskikseen.