Olin koko viikon lukenut eri kirjoista, miten julmasti ja epä-älyllisesti ihmiset kohtelevat koe- ja tuotantoeläimiä. Viikonlopuksi oli pakko saada muuta ajateltavaa, joten kävin tutkimassa, miten laiskasti ja lyhytnäköisesti ihmiset suhtautuvat lähiympäristöönsä.
Isoa elämää pienesti -blogin Sala Manteri oli maaliskuussa haastanut minut keräämään luonnosta jätesäkillisen roskia. Lupasin Salalle palata asiaan ilmojen lämmettyä, joten nyt oli ryhdyttävä toimeen, ennen kuin sää ehtisi viiletä.
Jes, sika säkissä? Tällä kertaa vain pussit Taloyhtiön jätepisteestä.
Siistimme ystäväni kanssa vajaan kahden tunnin ajan Maunulan ympäristöä, niin katuja kuin Keskuspuistoakin. Keräsimme roskia neljään kauppakassiin täyttääksemme niillä lopuksi jätesäkin vain täyttääksemme haasteen vaatimukset. (Olen oman itseni työsuojeluvaltuutettuna havainnut, että ainakin entisiä roskia on ergonomisinta kantaa henkselikasseissa ja jätesäkkejä tulisi käyttää vain poikkeustilanteissa.)
Kovin omaperäistä roskaamista ei tällä kerralla tullut vastaan. Tupakka-askien, sätkäpakettien ja savukerasioiden ohella keräsimme paljon kartonkisia kirvoitusjuomapakkauksia, jotka siis olivat kirvonneet kädestä kadulle. Joku oli oppinut laittamaan kakasteet pieneen pussiin, mutta kukaan ei ilmeisesti ollut kertonut, että pusseja ei ole tarkoitus kasata tienlaitaan.
Roskia kerätessä kannattaa pitää mukana pientä kassia, johon voi korjata kierrätyskelpoista jätettä. Siihen löytyi energiansäästölamppu, yksi lasipullo ja toisen sirpaleita sekä hieman metallijätettä, muun muassa kaksi panttitölkkiä. Lisäksi tuli vapautettua yksi pantti vankeudesta, kun kaivoin maahan hautautuneen olutpullon esiin.
Siltä varalta, että sinut joskus haastetaan keräämään jätesäkillinen roskia, paina mieleesi seuraava lause: missä auto, siellä roska. Autosta on mukava ripotella jätteitä tienvarsille, koska ilmavirta imaisee roskat kuin pölynimuri. Osuttavin paikka on jyrkkä penger, jotta roska ei enää nouse autoilijaa vaivaamaan. Sinne voi heittää muovisen kahvimukin vaikka joka päivä, kuten Autokuljetuskeskuksen vieressä näyttää tapahtuneen. Jos haluaa välttää niuhottajien paheksuntaa, voi etsiä syrjäytyneen tienpätkän, jonka liepeille voi suojaisan eväshetken jäännökset tallettaa ikiajoiksi kerta toisensa jälkeen.
Dyykkauksen iloihin oppii nopeasti, mutta roskien keruu myös luonnostaan on ihmiselle mitä parhain tapa viettää kaunista kesäpäivää. Ekohenkinen henkilö tuskin voisi keksiä rennompaa ja paljastavampaa treffipaikkaa. Esimerkiksi ystäväni (joka haki minut avoautolla) alkoi jo toisesta muovikassistamme (jonka täytteeksi hän oli löytänyt valmiiksi pakatun roskapussin) ehdotella kotiinlähtöä ja miettiä, saako taloyhtiön roska-astioihin (jotka valitettavasti oli juuri tyhjennetty) edes viedä muuta kuin kotitalousjätettä. Joku toinen taas ei olisi lähtenyt millään mukaan, ja joku toinen ei olisi lähtenyt millään takaisin.
En aio pyytää ketään treffeille, mutta päätän perinteiden velvoittamana tämän haastelun haasteluun. Haastan keräykseen sopivaksi katsomallaan säkillä blogin välkyt kommentaattorit, joiden viimeisimpiä välähdyksiä voi nykyään seurata oikean laidan palkista. Tulkaahan raportoimaan saaliinne tälle sivulle, Mirka, Hanna, Sanna, Seppo ja Pulupulu!
Onnen tongintaa 
Kerään kevyesti: koirankakkapussi suojakäsineenä kumartelen roskia maasta, sijoitan ne seuraavaan roska-astiaan, sitten seuraavat. Vaativiin kohteisiin – lasinsirukasat, kiveen paiskottu putkinäyttö – palaan myöhemmin varustautuneena rikkalapiolla, harjalla, ämpärillä, haravalla, lapiolla tilanteen mukaan. Sijoitan esineitä, kuten ruokailuvälineitä ja putkinäytön, kaupungin roskisten viereen tai päälle, siitä hyvät Helsingin kaupungin työntekijät tai muut kiinnostuneet vievät ne. Olen tosin harkinnut roskapihtien hankkimista. Niillä saisi muovipussit piikkipensaista.
Roskat palaavat aina, joka päivä. Roskaajat eivät milloinkaan lepää, he lisääntyvät kaikista hanakimmin. Olen laittanut kaupungin roskiksiin kaikkea, mikä sopii, mm. huumeneuloja, paristoja, lamppuja, lasia, metallia, sulakkeen…
Kaikenlaisia haasteita ja viihdetapahtumia pidän kartettavina.
Haasteiden tarkoituksena on saada ihmiset ulos mukavuusalueeltaan, mutta jos mukavuusalueesi on tuollainen, ei minulla ole mitään syytä patistella sinua pois sieltä! Rakennusvirasto saisi jättää pari tviittiä väliin ja toimittaa säästyneellä vaivalla sinulle ne roskapihdit.
Mukavuusalueella voisi muutakin tehdä kuin roskille kumarrella, vaikka lepakoita tarkkailla.
Rakennusvirastolta voisi saada pihdit. He lähettävät samalla jonkin höhlän t-paidan, jossa lukee ”hyvällä asialla” tai jotain. En taho. Eikä huvita heiltä mitään toivoa enää. Rakennusvirastolta monta vuotta sitten toivoin lisää roska-astioita, niin nyt on sitten Molok täynnä koirankakkaa yms. jätettä hönkäämässä mätänemiskaasuja ja kakkakärpäsiä kivenheiton päässä parvekkeestani. Tämän laitteen suuaukko ei kuitenkaan ole isompi kuin tavallisen pikkupöntön, joten ei siihen sovi kuitenkaan jos kokonaisen säkin roskia kerrallaan kerää. Mutta se ilahduttaa juhlivaa nuorisoa toimimalla kokkona syysilloin sekä graffititaiteilijoita muun ajan.
Entäs jos roskaajilla olisi omia roskausblogeja? Heittelinpä tänään muovimukia, pillit erilleen ja muut hujanhajan… tupakka-askia en ikinä oo pistänyt roskikseen, chillailinpa tuolla ja sen on näköstäkin jne. Tietysti humoristisesti ja muodikkaasti. Heillä on vain jotain kaljakellunta- ja ravintolapäiväkampanjoita, joissa itse asia on häivytetty sivummalle.
Jospa roskaajille kaupunki laittais erityiset liivit?
Mansessa on kiintoisa tilanne – jotkut eivät tykkää kaljakellunnasta. Tuleeko tappelu?
Haha! En löytänyt yhtään roskausblogia, mutta raskausblogeja näyttäisi sikiävän jatkuvasti. Kun syötin Googleen ”olen roskaaja”, se kysyi tarkoitinko: ”olen raiskaaja”.
Eipä ole roskien keruustakaan liikaa juttua blogeissa. Tutustumisen arvoisen siivoojablogin kirjoittaja tarkastelee sotkijoiden asenteita. Nykyisen eduskunnan puhemiehen mielestä maahanmuuttajat pitäisi opastaa roskaamaan suomalaisen yhteiskunnan tapojen mukaisesti. Sarjakuvablogissa tyyppi hermostuu roskaamisesta ja ostaa pihdit.
Roskienkeruublogeja en huomannut. Sinä voisit perustaa sellaisen, koska tärkeä asia ja naseva tyylisi ansaitsee näitä kommenttiraitoja näkyvämmän paikan. Ehdotukseni blogin nimeksi: Toisen roska on toisen askare.
Täytyypä ottaa haaste vastaan! Tänään siivosin jo uimarannalta mm. lasinpaloja, muovia ja tölkkien metallisia klipsuja. Pyöräillessäni kotiin noukin tien varrelta pizzalaatikon (ei ollut pizzaa sen sisällä ;)) Hyvä alku siis! Kyllä tässä vielä elokuun loppuun mennessä jätesäkillisen saa aikaiseksi (sääli sinänsä).
Hienoa, toivottavasti epäonnistut jätesäkillisen keräämisessä!
Toivotaan! 🙂