Säilömme mansikoita nyt kuin viimeistä päivää, mutta millaisilla pakkauksilla täytämme säilömme? Kuivatut aineet säilyvät lasin tai paperinkin sisässä, mutta pakastus vaatii aina muovia. Ohuen ohut kalvokin voi riittää, jos kotoa löytyy puhdistettuja mehu- tai maitotölkkejä. Tavallisesti valinta tehdään kuitenkin pussipossession ja rasialinjan välillä.
Muovipussi on kertahankintana halpa, mutta se on kertakäyttöinen. Useimmat pussit tuntuvat olevan kryohajoavia, joten pakkasesta ne pitää nostaa suoraan tiskialtaaseen vuotamaan. Pussit vievät periaatteessa vähän tilaa, mutta pakastimessa niistä tulee pinoutumattomia kalikoita, joita on mahdotonta pitää yhtä hyvässä järjestyksessä kuin pakastusrasioita.
Muovirasiat ovat monikertakäyttöisiä, ja niillä pakastimen voi täyttää ruutukaavamaisesti. Ne myös suojaavat sisältöä rasiaankuulumattomilta hajuilta paremmin kuin ohuet pussit. Kun sulatettavan rasian pitää pystyasennossa, sisältö pysyy sisällä.
Rasianomistajarikosten todistusaineistoa. Kuva on dramatisoitu (todellisuudessa tähteet eivät olleet ehtineet pilaantua näin paljon).
Kaiken hyvän lisäksi rasioita saa ilmaiseksi roskiksista. Yllättävän harva nimittäin haluaa uhrautua rasiansa puolesta eli kaataa käyneet marjasoseet viemäriin tai kaapia homeiset lihapullatähteet biojätteisiin. Pientä rahallista menetystä enemmän vieroksutaan pilaantuneen rasiasisällön haistelemista, loppusijoituspaikan arpomista tai mähjäisen rasian tiskaamista. Omapa on rasiansa, mutta mihin viitseliättömät rasianomaiset joutuisivat ilman pelastavaa sekajäteastiaa?
Vaikka sekaannunkin usein toisten rasioihin, en pidä itseäni minään rasiamiehenä. Sen verran minulle on kuitenkin kertynyt rasiantuntijuutta, että neuvoisin rasioita tonkivan etsimään rasiapitoisia roskapusseja. Rasiat esiintyvät näet tavallisesti muutaman yksilön laumoina ja antavat sisältönsä vuoksi pusseille usein huomattavaa painoa. Esiintymät eivät kuitenkaan ole mitenkään jokapäiväisiä tai edes -viikkoisia, joten etsivän on hyvä varautua rasiattomuuksiin jätekatoksilla.
Tämä rasiakokonaisuus on pieni ja yksipuolinen osa kokoelmaani, ei mitenkään edustava otos. Rasiat Taloyhtiön jätepisteestä (0 e, tiskiaine kaupan päälle), kaappi kuvausrekvisiittaa.
Meillä Suomessa on rasiat hyvällä kannella. Orthex valmistaa varmaan maailman parhaita kotimaisia pakastusrasioita. Laura Huhtela-Bremerin design on jos nyt ei suorastaan nerokasta niin ainakin hyvin käytännöllistä. Rasioiden kannet ovat juuri sopivan joustavia – eivät kuminauhamaisen lötköjä eivätkä metallimaisen jäykkiä. Rasiat voi avata joka kulmasta, ja ne pinoutuvat mallikelpoisesti. Rasiat ovat sopivan pyöreitä, ettei niihin loukkaa kättään, mutta kuitenkin niin neliskanttisia, ettei vierekkäisten rasioiden väliin jää ikävää hukkatilaa.
Harvoin tarvitsee tässä blogissa intoilla jostakin tuotteesta, mutta jos Orthexin rasioita ei löytyisi roskiksesta, niitä voisi jopa ostaa! Täydellisiä neliömäiset rasiat olisivat, jos niillä olisi vähän enemmän pituutta. Pakastimessa ja jääkaapissa on nimittäin yleensä paremmin tilaa syvyyssuunnassa kuin leveyssuunnassa, joten purnukoidenkin olisi hyvä täyttää kolmea ulottuvuutta samalla suhteessa. Nykymuodossaan nämä Jäänalle-rasiat peittyvät pakastimessa helposti jos nyt ei jään alle niin ainakin muiden rasioiden taakse.
Rasiasta toiseen: Olen kerryttänyt pakastusrasioita niin runsaasti, että taidan suosituksista huolimatta heittää menemään hartaudella puhdistetut ja kaappiin sullotut tuorejuustopakkaukset. Niitä on säilytetty ihan tarpeeksi, eivätkä ne ole oikein osoittautuneet tarpeellisiksi. Ovat kyllä oivaa designia nekin, mutta ei niistä sen enempää, sillä tämän kesän oodikiintiö on jo täyttynyt.
Onnen tongintaa 
Mulla muuten on kyseisiä Orthexeja tuplaleveinä, siis sellaisina varsin pitkulaisina, eli päälle mahtuis kaks tollasta kanttikertaakanttista päällekkäin. Siis kantit on 1:2. Olen saanut äidiltä. Ehkä ne ovat sellaisia aarteita, että kuluttaja pelastaa rasiansa, mene ja tiedä. Itse dyykkasin erään toimistorakennuksen roskalaarista taannoin hyvän joukon erilaisia ja malleista päätellen eri-ikäisiä Tupperware-rasioita. Se mikä Orthexeissa välillä risoo, on kouruun jäävä tiskiveden määrä, perhanat pitää kuivattaa ensin nurin ja sitten oikein päin.
Olen pari sellaista tuplaleveää löytänyt, ja ne ovat omiaan pikkupakastimeen. Olen myös pelastanut eräästä kuolinpesästä samantyylisiä Sarviksen 616-rasioita, mutta niiden kannet täytyy suunnilleen vasaroida kiinni. Jääkaappi taas täyttyy niin monenmuotoisesta tavarasta, että sinne parhaiten sopisi puolitoistakertainen leveys. Koska sellaista ei Orthex valmista, tähteeni ovat usein Ikean rasioissa ja siten heikoissa kansissa.
Jäänallen täydellisyys kaatuu tosiaan myös tuohon kaksinkertaisen kuivauksen tarpeeseen. Löystyisikö sitten rasia pilalle, jos kourussa ei olisi sitä omituista lokerointia?
Ajauduin blogiisi hiljakkoin reittiä Youtuben suositukset: ”Perjantaidokkari” -> Google -> blog ja olen ehtinyt jo useasti pöyristyä siitä, mitä roskiin laitetaan (ja toisaalta mitä ei saada roskikseen asti), mutta jotenkin tälläinen erikelvon ja vielä muovisen tuotteen hylkääminen iski syvimmälle (tähän mennessä); toki lähihistorian mikromuovigate voi vaikuttaa pöyriintymiseen hipun. Notta: huhhuh, sanattomaksi vetää.
Niin se taitaa olla, että toisen erikelpo on toisen epäkelpo. Löysin juuri viime yönä kolme hyväkuntoista Orthexin rasiaa. Tähteet oli poikkeuksellisesti viitsitty kaapia pois, mutta pesemiseen eivät sitten olleet enää voimat riittäneet.