Vuorossa on panttijuttusarjasarjan viimeisen sarjan viimeinen osa.
Lidlin muovipullot
Kirjoitin viimeksi viimeistä edellisessä osassa siitä, että pullonpalautuskuittia ei voi viedä toiseen kauppaan saman ketjun sisällä. Hieman joustavampi tilanne on se, että pullot voi palauttaa vain saman ketjun kauppoihin. Suomessa näin toimii Lidl.
Se, miksi Lidlin muovipullot eivät ole Palpan järjestelmässä, ei ole julkista tietoa. Lidl ei halua lausua asiasta muuta kuin ympäripyöreyksiä sen oman kansainvälisen kierrätyslogistiikan tehokkuuseduista.
Vaikka Palpan omistavat suomalaiset kaupan keskusliikkeet ja panimot, ne tuskin pystyvät tekemään suoranaisesti Lidliä syrjiviä päätöksiä. Lidl ottaa vastaan kaikkia Palpan pantillisia pakkauksia, ja sen omat juomatölkit kuuluvat Palpan järjestelmään.
Todennäköisesti Lidl on Euroopan muovimarkkinoilla sen verran suuri toimija, että Palpan muovipullosta perimä parin sentin kierrätysmaksu ei ole kilpailukykyinen. Ei ainakaan, jos otetaan huomioon se, että oma pullojärjestelmä on kanta-asiakaskortin veroinen tapa palauttaa pullojen lisäksi kauppaan asiakas. Jos Suomen panttijärjestelmät perustettaisiin puhtaalta pöydältä, saisimme varmaan tottua Pirkka- ja Kotimaista-pantteihin.
Panttiarpajaiset
Vaikka panttipullot saisikin raahattua Lidliin kaikkien lähempänä sijaitsevien kauppojen ohi, rahan saanti voi estyä loppumetreillä. Eräskin lapsi osti panttirahoilla epähuomiossa 198 arpaa. Uudet automaatit eivät näyttäisi tuputtavan arpajaisvaihtoehtoa niin, että arpajaisiin olisi helppo osallistua vahingossa. Tahallaan niihin ei kannata osallistua.
Moni ehkä osallistuu panttiarpajaisiin, kun ajattelee samalla Pelastavansa Lapsia. Lidlille kilahtaa arpajaistuloista 3,5 prosenttia. Se on paljon vähemmän kuin se pari senttiä, jonka esimerkiksi Palpa maksaa käsittelykorvauksena yhdestä juomapakkauksesta.
Arvonnan voitonjakoon on tarkoitus osoittaa 35 prosenttia eli arpajaislain mukainen minimimäärä. Paljon parjatun Veikkauksen arvoissa on se, että voittojen osuus arpojen yhteen lasketuista myyntihinnoista näyttäisi olevan 60 prosentin tienoilla.
Lopuista panttiarpatuloista puolet menee järjestämiskuluihin ja toinen puolet eli noin 30 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Tämä on kuitenkin vain tavoite, joka toteutuu, jos arpajaiset tuottavat tarpeeksi. Takuutuotoksi Pelastakaa Lapsille on luvattu 17 prosenttia. Sekin on ilmeisesti vain tavoite, sillä Iltalehden selvityksen mukaan prosentti on vuosina 2015–2017 ollut 12,5. Enemmän sekin kuin MLL:n erään kuuden kuukauden lupajakson 0 euroa tai SPR:n samanpituisen jakson −3 198 euroa. Parpa itse – mikä yhteensattuma, että Panttiarpajaiset on lyhennetty niin samanlaiseksi kuin Suomen Palautuspakkaus – on netonnut 34,5 prosenttia.
Bonukset ja pantit
Nyt kun myös Lidl on ottanut käyttöön kanta-asiakasohjelman, on syytä pohtia ostohyvitysten ja pullopanttien ontuvaa yhteyttä. Tunnetusti panteista saa plussaa, bonusta, pins-evästeitä tai mitä ikinä. Jos taas kassalla antaa samalla kertaa panttikuitin ja kanta-asiakaskorttinsa, pistetilin saldoa vähennetään panttien arvon verran.
Menettely on kuulemma yhtä looginen kuin se, että talvitakkia ostettaessa saadun bonuksen menettää, jos takin palauttaa kauppaan. Pieni ero on kuitenkin siinä, että talvitakkia ei yleensä voi palauttaa mihin tahansa muuhun talvitakkeja myyvään liikkeeseen. Eikä myöskään kadulta löytynyttä talvitakkia voi viedä kauppaan niin, että siitä saisi toisen maksamat rahat itselleen.
Panttienkerääjän pitää siis nostaa panttirahat erikseen käteisenä. Niillä ei kannata lyhentää ruokalaskua, jos haluaa yhtä aikaa kerätä enimmäismäärän kanta-asiakaspisteitä.
Tätä typeryyttä oli tapana selitellä sillä, että bonusjärjestelmä on niin tyhmä, että se osaa laskea yhteen ja vähentää vain loppusummia. Sitten lainsääntäjä sanoi, että järkevöittäkää järjestelmiänne alkoholin myynnin osalta. Nyt jos menee ostamaan alkoholia, kassa osaa olla antamatta bonusta. Mikäli tällaisessa tilanteessa erehtyy antamaan panttikuitin, voi tuloksena olla negatiivinen bonus. Kauppaketjut eivät ole halukkaita muuttamaan käytäntöä, ”johon asiakkaat ovat tottuneet”.
Suomessa palautetaan yli miljardi juomatölkkiä vuosittain. K- ja S-ryhmillä on noin 80 prosentin markkinaosuus. Siten joka viikko näihin kauppoihin palautetaan ainakin parin miljoonan euron edestä tölkkipantteja.
Oletetaan, että keskimääräinen ostohyvitys on vaikkapa prosentin suuruinen ja että ihmiset palauttavat tölkkinsä viikon päästä ostohetkestä. Jos pantit ykskaks irrotettaisiin alkoholin tavoin bonusjärjestelmistä, kaupparyhmille tulisi ehkä parinkymmenentuhannen euron tappio vähentämättä jäävistä tölkkien bonuspisteistä. Lisäksi toinen mokoma pullopanteista.
Laskelma on täynnä epävarmuuksia, mutta eivät nuo summat isojen ketjujen taloudessa tuntuisi. Toisaalta rahan menetys se on pienikin rahan menetys, ja kun vain piheimmät asiakkaat nostavat panttitulonsa käteisenä, kauppojen panttibonushölmöilyn voi ennustaa jatkuvan. Jossain kaupassa on ilmeisesti sentään joskus tajuttu rinnastaa panttikuitti käteiseksi eikä miinusboonukseksi.
Muiden maiden pantit
Bonusten varjeleminen sai minut aikoinaan välttelemään panttikuittien lunastamista, ja sitten ne jäivät vuosiksi säilyvyystutkimuksia rikastuttamaan, kuten viime kerralla esittelin. Nykyään elämä on helpompaa, kun ei tule kanta-asiakaspisteitä vaan ainoa syy käydä kaupassa ovat pantit.
Mutta on panttien takia tullut tehtyä hullumpiakin asioita. Joitakin vuosia sitten Onnelilla oli tapana vierailla Tukholmassa. Pakkasin aina hänen mukaansa Suomesta löytämiäni ruotsalaisia panttipakkauksia. Alumiinitölkit ja muovipullot olivat kevyitä matkatavaroita paitsi laivalla myös kerran lentokoneen ruumassa.
Tällaista vaivannäköä ei nähtäisi, jos panttirahat liikkuisivat rajojen yli ja palautusautomaatti maksaisi aina sen pantin, joka pakkauksen kyljessä lukee. Tähän tilanteeseen pääseminen on yhtä todennäköistä kuin se, että Lidlin muovipulloista saisi rahaa Palpan automaateilla. Tai että S-kaupan panttikuitin saisi lunastaa K-kaupassa. Tai että 350 metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevat Alepat hyväksyisivät toistensa panttikuitit.
Niin kauan kuin Suomeen päätyvistä panttiostoksista jää Viroon vuosittain summia, joille suomalaiset lunastamattomat lottopotit kalpenevat, virolaisilla ei ole mitään hinkua itämerensuomalaiseen panttiliittoon. Tämän pääsyyn lisäksi on monia sivusyitä, joita on sivuttu Viron ja ulkomaan tölkeille pantti -sivulla julkaistussa S-ryhmän vastauksessa. Niitä ovat esimerkiksi erisuuruiset arvonlisäverot. Viron-tölkeistä bisnestä yrittänyt yritys lannistettiin heti alkuunsa.
Panttialan kehitys
Olen kirjoittanut juomapakkausten kierrättämisestä neliosaiset juttusarjat 2015, 2018 ja nyt 2020. Onko mikään esille nostamani asia muuttunut parempaan suuntaan?
Ensimmäisessä varsinaisessa panttikirjoituksessani manasin sitä, että koko tölkin ympäröivä panttimerkintä päätettiin vaihtaa pieneen logoon. Nyt tällä kertaa paljon puhuttu Lidl on juuri tehnyt saman tempun omien juomapullojen etiketeissään. Lidlin ratkaisu on huomaamaton vaan ei huomaavainen. Muilla valmistajilla tyylit on monet.
Seuraavassa kirjoituksessa käsittelin sitä, että Froosh-juomat oli liitetty Palpan järjestelmään ja pullot oli panttilogotettu. Sittemmin Froosh-ruojat ovat vaihtaneet selkeän panttimerkinnän pullon kuvaan, jossa lukee ”pantillinen palautuspullo”.
Ensimmäisen sarjan viimeisessä jutussa esitin, että lasipullon liian pientä panttia tulisi korottaa. Yksi syy korottamattomuudelle on se, että pantin kasvattaminen nostaisi hintoja, mikä voisi vaikuttaa menekkiin. Suurempi huoli taitaa kuitenkin olla se, että panttiarvojen korottaminen sitoisi taseisiin isot määrät varallisuutta, joka olisi poissa rahan (eli pahan) teosta. Siten on selvää, että panttia ei koroteta, ellei lainsäädäntö siihen pakota.
Lainsäädäntö voisi pakottaa jo nyt, jos suomalaiset eivät veisi lasipulloja kauppaan niin kuuliaisesti. Juomapakkausasetuksessa nimittäin asetetaan paitsi panttien vähimmäisarvot myös kierrätysvelvoite 90 painoprosenttia.
Ei liene sattumaa, että Palpan ilmoittama muovipullojen palautusaste on viime vuosina keikkunut 90 prosentissa. Mutta hetkinen: kertakäyttölasipulloista palautettiin 87 prosenttia vuonna 2019. Rikkooko siis Palpa paitsi lasia myös asetusta?
Panttijärjestelmiä valvovan Pirkanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tuomo Aunola selittää, että lukemat paranevat, kun niihin otetaan mukaan Palpan vastaanottamat pantittomat lasipullot. Tällöin päästään laskennallisesti noin 100 prosenttiin. ”Palautusjärjestelmän kautta on kierrätetty yhtä paljon lasia kuin pantillisia pulloja on myyty Suomessa”, Aunola sanoo. On siis turha valitella liian alhaista panttiarvoa, jos vie pantittomat pullonsa lasinkeräyksen sijasta palautusautomaattiin.
Mistä sitten tietää, mistä lasipullosta panttia ei saa? Esittelin seuraavassa eli nyt jo edellisessä kirjoitussarjassa selvitykseen sopivan Palpan nettityökalun, johon voi naputella pakkauksen viivakoodin. Ehdotin samalla sellaisen sovelluksen koodaamista, jolla viivakoodinlukija voisi suoraan kysellä pantillisuutta Palpan tietokannasta.
Jo muutaman kuukauden päästä Mikko Vestola ilmoitti tehneensä Androidille tällaisen ohjelman. Noin vuosi ehdotukseni jälkeen julkaistiin Palpan oma sovellus, joka toimii myös Applen mobiililaitteilla.
Tämän vuoden juttusarjan toisessa osassa ihmettelin, miksi pakkaukset pitää asetella panttiautomaattiin yksitellen. Ei mennyt kuin puolitoista kuukautta, kun uutisoitiin Vantaalla käyttöön otetusta automaatista, johon voi kaataa kassillisen tölkkejä ja muovipulloja.
Edelleen olen sitä mieltä, että juomapakkausten panttijärjestelmä pitäisi lakkauttaa. Sitä odotellessa löytyy toivon mukaan ratkaisu viimeiseen epäkohtaan: puhumme edelleen pullonpalautuksesta, vaikka itse esimerkiksi en juurikaan osta pulloja palautettavaksi asti vaan lähinnä tuon kauppaan dyykkaamiani tölkkejä.