Vuorossa on panttijuttusarjasarjan viimeisen sarjan viimeinen osa.

Lidlin muovipullot

Kirjoitin viimeksi viimeistä edellisessä osassa siitä, että pullonpalautuskuittia ei voi viedä toiseen kauppaan saman ketjun sisällä. Hieman joustavampi tilanne on se, että pullot voi palauttaa vain saman ketjun kauppoihin. Suomessa näin toimii Lidl.

Jos Lidl ei satu olemaan oma lähikauppa, pullonpalautusreissu sinne pitää järjestää erikseen. Valmistelu voi viedä viisikin vuotta. Näiden pullojen parasta ennen -päiväykset olivat välillä 20.8.12–25.2.22.

Se, miksi Lidlin muovipullot eivät ole Palpan järjestelmässä, ei ole julkista tietoa. Lidl ei halua lausua asiasta muuta kuin ympäripyöreyksiä sen oman kansainvälisen kierrätyslogistiikan tehokkuuseduista.

Vaikka Palpan omistavat suomalaiset kaupan keskusliikkeet ja panimot, ne tuskin pystyvät tekemään suoranaisesti Lidliä syrjiviä päätöksiä. Lidl ottaa vastaan kaikkia Palpan pantillisia pakkauksia, ja sen omat juomatölkit kuuluvat Palpan järjestelmään.

Todennäköisesti Lidl on Euroopan muovimarkkinoilla sen verran suuri toimija, että Palpan muovipullosta perimä parin sentin kierrätysmaksu ei ole kilpailukykyinen. Ei ainakaan, jos otetaan huomioon se, että oma pullojärjestelmä on kanta-asiakaskortin veroinen tapa palauttaa pullojen lisäksi kauppaan asiakas. Jos Suomen panttijärjestelmät perustettaisiin puhtaalta pöydältä, saisimme varmaan tottua Pirkka- ja Kotimaista-pantteihin.

Panttiarpajaiset

Vaikka panttipullot saisikin raahattua Lidliin kaikkien lähempänä sijaitsevien kauppojen ohi, rahan saanti voi estyä loppumetreillä. Eräskin lapsi osti panttirahoilla epähuomiossa 198 arpaa. Uudet automaatit eivät näyttäisi tuputtavan arpajaisvaihtoehtoa niin, että arpajaisiin olisi helppo osallistua vahingossa. Tahallaan niihin ei kannata osallistua.

Enää ei voi voittaa kultaharkkoa tai venettä, joista en ole koskaan haaveillut, mutta arpajaisiin viekoitellaan edelleen.

Moni ehkä osallistuu panttiarpajaisiin, kun ajattelee samalla Pelastavansa Lapsia. Lidlille kilahtaa arpajaistuloista 3,5 prosenttia. Se on paljon vähemmän kuin se pari senttiä, jonka esimerkiksi Palpa maksaa käsittelykorvauksena yhdestä juomapakkauksesta.

Arvonnan voitonjakoon on tarkoitus osoittaa 35 prosenttia eli arpajaislain mukainen minimimäärä. Paljon parjatun Veikkauksen arvoissa on se, että voittojen osuus arpojen yhteen lasketuista myyntihinnoista näyttäisi olevan 60 prosentin tienoilla.

Lopuista panttiarpatuloista puolet menee järjestämiskuluihin ja toinen puolet eli noin 30 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Tämä on kuitenkin vain tavoite, joka toteutuu, jos arpajaiset tuottavat tarpeeksi. Takuutuotoksi Pelastakaa Lapsille on luvattu 17 prosenttia. Sekin on ilmeisesti vain tavoite, sillä Iltalehden selvityksen mukaan prosentti on vuosina 2015–2017 ollut 12,5. Enemmän sekin kuin MLL:n erään kuuden kuukauden lupajakson 0 euroa tai SPR:n samanpituisen jakson −3 198 euroa. Parpa itse – mikä yhteensattuma, että Panttiarpajaiset on lyhennetty niin samanlaiseksi kuin Suomen Palautuspakkaus – on netonnut 34,5 prosenttia.

Bonukset ja pantit

Nyt kun myös Lidl on ottanut käyttöön kanta-asiakasohjelman, on syytä pohtia ostohyvitysten ja pullopanttien ontuvaa yhteyttä. Tunnetusti panteista saa plussaa, bonusta, pins-evästeitä tai mitä ikinä. Jos taas kassalla antaa samalla kertaa panttikuitin ja kanta-asiakaskorttinsa, pistetilin saldoa vähennetään panttien arvon verran.

Menettely on kuulemma yhtä looginen kuin se, että talvitakkia ostettaessa saadun bonuksen menettää, jos takin palauttaa kauppaan. Pieni ero on kuitenkin siinä, että talvitakkia ei yleensä voi palauttaa mihin tahansa muuhun talvitakkeja myyvään liikkeeseen. Eikä myöskään kadulta löytynyttä talvitakkia voi viedä kauppaan niin, että siitä saisi toisen maksamat rahat itselleen.

Panttienkerääjän pitää siis nostaa panttirahat erikseen käteisenä. Niillä ei kannata lyhentää ruokalaskua, jos haluaa yhtä aikaa kerätä enimmäismäärän kanta-asiakaspisteitä.

Tätä typeryyttä oli tapana selitellä sillä, että bonusjärjestelmä on niin tyhmä, että se osaa laskea yhteen ja vähentää vain loppusummia. Sitten lainsääntäjä sanoi, että järkevöittäkää järjestelmiänne alkoholin myynnin osalta. Nyt jos menee ostamaan alkoholia, kassa osaa olla antamatta bonusta. Mikäli tällaisessa tilanteessa erehtyy antamaan panttikuitin, voi tuloksena olla negatiivinen bonus. Kauppaketjut eivät ole halukkaita muuttamaan käytäntöä, ”johon asiakkaat ovat tottuneet”.

Roskiksesta löytyneiden pullojen kuuluu S-ryhmän mielestä viedä bonus miinukselle, joten kassakaan ei asiasta varoittanut. En toki odottanutkaan, että Prismassa käyminen olisi saanut jotenkin hyvälle tuulelle. Tässä kuitissa näkyy muuten, miten yhdestä olutpullosta maksettu arvonlisävero ei vielä ylitä rattijuopumusrajaa. Hieman tehokkaampi keino kuin S-ryhmän Verot veks! -kampanjan 24 prosentin alennus arvonlisäveroon. (Sinänsä tämä alennusprosentti on rahat pois tyhmiltä -markkinointia, sillä arvonlisäveron osuus tuotteen hinnasta on 24 prosentin verokannalla vähän päälle 19 prosenttia.)

Suomessa palautetaan yli miljardi juomatölkkiä vuosittain. K- ja S-ryhmillä on noin 80 prosentin markkinaosuus. Siten joka viikko näihin kauppoihin palautetaan ainakin parin miljoonan euron edestä tölkkipantteja.

Oletetaan, että keskimääräinen ostohyvitys on vaikkapa prosentin suuruinen ja että ihmiset palauttavat tölkkinsä viikon päästä ostohetkestä. Jos pantit ykskaks irrotettaisiin alkoholin tavoin bonusjärjestelmistä, kaupparyhmille tulisi ehkä parinkymmenentuhannen euron tappio vähentämättä jäävistä tölkkien bonuspisteistä. Lisäksi toinen mokoma pullopanteista.

Laskelma on täynnä epävarmuuksia, mutta eivät nuo summat isojen ketjujen taloudessa tuntuisi. Toisaalta rahan menetys se on pienikin rahan menetys, ja kun vain piheimmät asiakkaat nostavat panttitulonsa käteisenä, kauppojen panttibonushölmöilyn voi ennustaa jatkuvan. Jossain kaupassa on ilmeisesti sentään joskus tajuttu rinnastaa panttikuitti käteiseksi eikä miinusboonukseksi.

Muiden maiden pantit

Bonusten varjeleminen sai minut aikoinaan välttelemään panttikuittien lunastamista, ja sitten ne jäivät vuosiksi säilyvyystutkimuksia rikastuttamaan, kuten viime kerralla esittelin. Nykyään elämä on helpompaa, kun ei tule kanta-asiakaspisteitä vaan ainoa syy käydä kaupassa ovat pantit.

Mutta on panttien takia tullut tehtyä hullumpiakin asioita. Joitakin vuosia sitten Onnelilla oli tapana vierailla Tukholmassa. Pakkasin aina hänen mukaansa Suomesta löytämiäni ruotsalaisia panttipakkauksia. Alumiinitölkit ja muovipullot olivat kevyitä matkatavaroita paitsi laivalla myös kerran lentokoneen ruumassa.

Nämä pantit eivät koskaan palautuneet Ruotsiin (tai Norjaan, jonka entisen panttimerkin sekoitin aina ruotsalaiseen).

Tällaista vaivannäköä ei nähtäisi, jos panttirahat liikkuisivat rajojen yli ja palautusautomaatti maksaisi aina sen pantin, joka pakkauksen kyljessä lukee. Tähän tilanteeseen pääseminen on yhtä todennäköistä kuin se, että Lidlin muovipulloista saisi rahaa Palpan automaateilla. Tai että S-kaupan panttikuitin saisi lunastaa K-kaupassa. Tai että 350 metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevat Alepat hyväksyisivät toistensa panttikuitit.

Viron pandisüsteemissä A on pieni kertakäyttöinen muovipullo, B on 0,5:tä litraa vetoisampi kertakäyttöinen muovipullo, C on metallitölkki, D on kertakäyttöinen lasipullo ja K on uudelleenkäytettävä lasipullo (uudelleenkäytettävyyden huomaa tässä tapauksessa pullon ympäri kulkevista kulumista). Kaikkien pakkausten panttiarvo oli 0,10 euroa elokuussa 2020 – kuvan D-pullolla poikkeuksellisesti myös Suomessa. Lisäksi A-pullossa pilkistää Palpan panttimerkki, minkä ei pitäisi olla mahdollista yhtä aikaa virolaisen panttimerkin kanssa. Pullon viivakoodilla ei saakaan Virossa panttia paikallisen Pantinpaljastimen mukaan. Selityksenä on se, että pulloon on hämäävän saumattomasti liimattu suomalainen etikettikaistale vanhan virolaisen viivakoodin päälle.

Niin kauan kuin Suomeen päätyvistä panttiostoksista jää Viroon vuosittain summia, joille suomalaiset lunastamattomat lottopotit kalpenevat, virolaisilla ei ole mitään hinkua itämerensuomalaiseen panttiliittoon. Tämän pääsyyn lisäksi on monia sivusyitä, joita on sivuttu Viron ja ulkomaan tölkeille pantti -sivulla julkaistussa S-ryhmän vastauksessa. Niitä ovat esimerkiksi erisuuruiset arvonlisäverot. Viron-tölkeistä bisnestä yrittänyt yritys lannistettiin heti alkuunsa.

Panttialan kehitys

Olen kirjoittanut juomapakkausten kierrättämisestä neliosaiset juttusarjat 2015, 2018 ja nyt 2020. Onko mikään esille nostamani asia muuttunut parempaan suuntaan?

Ensimmäisessä varsinaisessa panttikirjoituksessani manasin sitä, että koko tölkin ympäröivä panttimerkintä päätettiin vaihtaa pieneen logoon. Nyt tällä kertaa paljon puhuttu Lidl on juuri tehnyt saman tempun omien juomapullojen etiketeissään. Lidlin ratkaisu on huomaamaton vaan ei huomaavainen. Muilla valmistajilla tyylit on monet.

Rehti olut ja rehdin kokoinen panttimerkki.

Trendijuomassa on yllättäen huomiota herättävän suuri panttimerkki, ja se on panttimerkille juuri oikea koko.

Tässä on pantista valkoista mustalla.

Koska kyseessä on ykkösolut, tätä panttimerkkiä et näe kahtena etkä välttämättä ollenkaan.

Ennen tämä olisi ollut kaikista näkyvin panttimerkintä, mutta nyt sitä ei oikein osaa enää etsiä. Tämä tölkki ei muuten panttimerkistä huolimatta ole tällä hetkellä Viron panttijärjestelmässä, ilmeisesti siksi että Palpa ei siedä kaksoiskansalaisuuksia vaan Suomi-pantillista tölkkiä saa myydä vain Suomessa.

Tässä vegaania hieman puistattavasti nimetyssä tölkissä ei ole erottuvasti painettu kuin kofeiinin määrä.

Panttimerkki kaukana viivakoodista onnettomalla kontrastilla. Kierrätys ei näytä olevan tämän juomavalmistajan keskeisiä tavoitteita.

Suomalainen panttimerkintä on ymmärrettävästi minikokoinen, koska tämä pullo ei ole kai koskaan kuulunut Palpan panttijärjestelmään.

Hankalahan tähän olisi ollut sovittaa isompaa panttimerkkiä, joten on päätetty valita kooksi 7 mm × 5 mm, kun Palpan säätämä minimi on 11 mm × 8 mm.

Rehellisyyden nimissä on todettava, että Suomen panttimerkkitilanne ei ole huonoin mahdollinen.

Seuraavassa kirjoituksessa käsittelin sitä, että Froosh-juomat oli liitetty Palpan järjestelmään ja pullot oli panttilogotettu. Sittemmin Froosh-ruojat ovat vaihtaneet selkeän panttimerkinnän pullon kuvaan, jossa lukee ”pantillinen palautuspullo”.

Norjassa ilmasto- ja ympäristöministeriö tuplasi halvimman pantin 1 kruunusta 2 kruunuun vuonna 2017. Lisäksi siellä on kannustettu valmistajia kierrätyksen edistämiseen sitomalla juomien valmistevero pakkausten palautusasteeseen. Suomessa panttiarvoja on pystynyt korottamaan vain euron käyttöönotto.

Ensimmäisen sarjan viimeisessä jutussa esitin, että lasipullon liian pientä panttia tulisi korottaa. Yksi syy korottamattomuudelle on se, että pantin kasvattaminen nostaisi hintoja, mikä voisi vaikuttaa menekkiin. Suurempi huoli taitaa kuitenkin olla se, että panttiarvojen korottaminen sitoisi taseisiin isot määrät varallisuutta, joka olisi poissa rahan (eli pahan) teosta. Siten on selvää, että panttia ei koroteta, ellei lainsäädäntö siihen pakota.

Lainsäädäntö voisi pakottaa jo nyt, jos suomalaiset eivät veisi lasipulloja kauppaan niin kuuliaisesti. Juomapakkausasetuksessa nimittäin asetetaan paitsi panttien vähimmäisarvot myös kierrätysvelvoite 90 painoprosenttia.

Ei liene sattumaa, että Palpan ilmoittama muovipullojen palautusaste on viime vuosina keikkunut 90 prosentissa. Mutta hetkinen: kertakäyttölasipulloista palautettiin 87 prosenttia vuonna 2019. Rikkooko siis Palpa paitsi lasia myös asetusta?

Panttijärjestelmiä valvovan Pirkanmaan ely-keskuksen ylitarkastaja Tuomo Aunola selittää, että lukemat paranevat, kun niihin otetaan mukaan Palpan vastaanottamat pantittomat lasipullot. Tällöin päästään laskennallisesti noin 100 prosenttiin. ”Palautusjärjestelmän kautta on kierrätetty yhtä paljon lasia kuin pantillisia pulloja on myyty Suomessa”, Aunola sanoo. On siis turha valitella liian alhaista panttiarvoa, jos vie pantittomat pullonsa lasinkeräyksen sijasta palautusautomaattiin.

Mistä sitten tietää, mistä lasipullosta panttia ei saa? Esittelin seuraavassa eli nyt jo edellisessä kirjoitussarjassa selvitykseen sopivan Palpan nettityökalun, johon voi naputella pakkauksen viivakoodin. Ehdotin samalla sellaisen sovelluksen koodaamista, jolla viivakoodinlukija voisi suoraan kysellä pantillisuutta Palpan tietokannasta.

Jo muutaman kuukauden päästä Mikko Vestola ilmoitti tehneensä Androidille tällaisen ohjelman. Noin vuosi ehdotukseni jälkeen julkaistiin Palpan oma sovellus, joka toimii myös Applen mobiililaitteilla.

Tämän vuoden juttusarjan toisessa osassa ihmettelin, miksi pakkaukset pitää asetella panttiautomaattiin yksitellen. Ei mennyt kuin puolitoista kuukautta, kun uutisoitiin Vantaalla käyttöön otetusta automaatista, johon voi kaataa kassillisen tölkkejä ja muovipulloja.

Edelleen olen sitä mieltä, että juomapakkausten panttijärjestelmä pitäisi lakkauttaa. Sitä odotellessa löytyy toivon mukaan ratkaisu viimeiseen epäkohtaan: puhumme edelleen pullonpalautuksesta, vaikka itse esimerkiksi en juurikaan osta pulloja palautettavaksi asti vaan lähinnä tuon kauppaan dyykkaamiani tölkkejä.