Joulukalenterin 6. lykky: lukijalahja

Intiassa monet köyhät ovat alkaneet hankkia melkoisena ylellisyytenä pidettyjä transistoriradioita. ”Kaikilla muilla paitsi minulla on transistori”, kuulee sanottavan, ”olen niin onneton”. Ennen kuin ihmiset alkoivat saada transistoriradioita, he olivat täysin onnellisia ilman niitä. Näin on teidänkin kanssanne. Olitte täysin onnellisia siihen asti, kunnes teille kerrottiin, että ette voi olla onnellisia, jos teitä ei rakasteta. Mutta voitte olla täysin onnellisia, vaikka teitä ei rakasteta, vaikka kukaan ei halua teitä ettekä vedä ketään puoleenne. Tulette onnellisiksi saadessanne yhteyden todellisuuteen. Jokahetkinen yhteys todellisuuteen saa aikaan onnellisuuden. Sen kautta löydätte Jumalan, sen kautta löydätte onnen. Mutta useimmat ihmiset eivät ole valmiita kuulemaan tätä.

Lempikirjastani Havahtumisesta on varmaan mahdoton löytää tyhjänpäiväistä aukeamaa. Siitä huolimatta kun nyt pitkästä aikaa poimin kirjan hyllystä, se avautui erityisen hyvin joulun aikaan sopivan epistolan kohdalta. Kirjanmerkkinäkin oli Hullujen päivien mainos takavuosilta.

Havahtuminen-kirja, jonka välissä Hullujen päivien mainos.

Anthony de Mello: Havahtuminen (Like, 1999). Toimittanut J. Francis Stroud. Suomentanut Vuokko Rissanen.

Itsenäisyyspäivänä on tapana kysellä itsenäisyyden merkitystä. Valtiollisen itsenäisyyden puolustukseen ollaan valmiita tuhlaamaan miljardeja. Ihmisten itsenäisyyden tukemiseen jää vain ropoja – jos katsotaan mielenterveystyön resurssivajetta. Itsenäisiä ihmisiä on myös huomattavan vaikea taivutella tykinruoaksi. Ei, kyllä parempi on lähettää televisiosta taas kerran Tuntematon sotilas.

Toisaalta en usko siihenkään, että meillä olisi varaa saati työntekijöitä siihen, että kaikki keskiluokkaiset kriisit kiikutetaan Kelan tukemana terapeutin vastaanotolle. Ihmiset käsittelevät terapeuttien kanssa ongelmia, jotka eivät Havahtumisen lukemisen jälkeen enää olisi ongelmia.

Minusta havahtuminen ei saa jäädä rahasta kiinni. Koska kirja on kirjastoissa suosittu, olen välillä yrittänyt lisätä sen tarjontaa. Vein aikoinaan Helsingin Kirjasto 10:een kymmenen kirjaa. Niiden perään piti vähän kysellä, mutta lopulta ne pääsivät pokkarihyllyyn ja kestivät pokkarin yhden kahden vuoden elinkaaren. Rikhardinkadun kirjasto suostui ottamaan kaksi.

Vuosi sitten Havahtumisen varausjono oli pääkaupunkiseudun kirjastoissa kasvanut yli kahdensadan ja kirjoja oli yhteensä parikymmentä. (Osasyyllinen taisi olla Puoli seitsemän ‑ohjelmassa kirjaa suositellut Susanna Laine. Kun itse olin kirjoittanut Pyydä, niin saat ‑kirjasta, varaukset lisääntyivät parissa viikossa 7:stä 17:ään, joskin väliintulevia muuttujia on tietysti maailma täynnä.)

Näin Havahtumisesta netissä tarjouksen, joten kysyin Helmetin Twitter-tililtä, voisiko näitä kirjoja lahjoittaa. Kirjaston mukaan painos oli loppunut, ja sain lopulta vastauksen, että enintään kymmenen voisi tuoda. Tuolloin kirjakaupan tarjous oli jo poistunut.

Sitten näin keväällä kirjaa myynnissä halvemmalla kuin koskaan, ja sieltä ostetaan, mistä halvemmalla kuin koskaan saadaan. Sen jälkeen tuli korona, ja syksyllä huomasin, että kirjasto oli tilannut Havahtumisia vajaat kolmekymmentä kappaletta. Ehkä he siis selviävät omillaan. Tällä hetkellä varauksia on tasan 200.

Minulla taas on Havahtumisia tasan 100, joten voinkin tarjota sadalle lukijalle ilmaisen mielenpuolustuskurssin. Ymmärrän, että juuri edellisessä lykyssä lyttäsin lahjojen antamisen, mutta toisaalta minulla on perimmäisenä tavoitteena hyvä mieli.

Sata Havahtuminen-kirjaa Ligne Roset’n harmaissa ja sinapinkeltaisessa Cuts-kirjahyllyissä.

Täydellinen mielenhuoltokäsikirjasto.

Saat kirjan maksutta postiluukustasi, kun noudatat seuraavia ohjeita:

  1. Lue aikaisempi kirjoitukseni Havahtumisesta, niin tiedät, mitä olet tilaamassa. Ei kannata hankkia tarpeetonta vain siksi, että saa ilmaiseksi.

  2. Kirjaa ei edes saa ilmaiseksi, vaan sinun pitää jakaa jokin Havahtumisen aihepiiriin liittyvä ajatus (”Osallistun arvontaan” ei ole ajatus, eikä tämä edes ole arvonta, vaan sata ensimmäistä ajatuksen lähettänyttä saa kirjan.) Kerro esimerkiksi, mikä tekee sinut onnelliseksi tai mitä mieltä olet elämäntaitokirjallisuudesta eli self-helpistä.

  3. Lähetä ajatuksesi kommentoimalla tätä juttua tai juttua koskevaa Facebook-päivitystä tai vastaamalla vastaavaan tviittiin.

  4. Toimita sen jälkeen postiosoitteesi sähköpostilla, lomakkeella tai Facebookin tai Twitterin yksityisviestillä. (Jos haluat minimoida kiitollisuudenvelkataakan, voit liittyä blogin sähköposti- tai WordPress-seuraajaksi, tykätä Onnen tonginnasta Facebookissa tai seurata Onni Tonkijaa Twitterissä.)

  5. Jää odottamaan kirjan saapumista. Kirjassa on trokaamisen estämiseksi ja päiväsi piristykseksi Onni Tonkijan omakätinen tervehdys.

  6. Jos kirjat lahjoitetaan loppuun, siitä tulee ilmoitus tämän sivun loppuun.

31 responses to “Joulukalenterin 6. lykky: lukijalahja

  1. Lisäsin kirjan joskus suosikkeihin kirjastossa, mutta en ole saanut vielä lainattua ja luettua. Jonkinalinen elämäntaito- ja self-help-kirjallisuus kiinnostaa, mutta näissäkin on joku häilyvä raja, mikä on kiinnostavaa ja mikä taas ärsyttävää tyhjänpäiväistä diipadaapaa. Ehkä viimeistään nyt annan tällä mahdollisuuden! 🙂

    • Viitaten tuohon ilmeiseen typoosi, tämä on enemmän kuunalista kuin kuunylistä elämäntaitokirjallisuutta, vaikka papin puheisiin perustuukin. Ja hyvä niin! Toivottavasti nautit kirjasta.

  2. Huomasin, että kirjaan saatava omakätinen tervehdys ilahduttaisi minua kovasti. Paitsi, jos se olisi ilkeä, se ilahduttaisi minua mahdollisesti vasta sitten, kun olisin käsitellyt oman tunteeni ja kokenut kehittyneeni. Kiinnostelisi lukea, miten olla onnellinen itsenäisesti, ilman riippuvuutta toisten palautteesta.

    • Enhän minä nyt tarkoituksella ilkeä ilkeästi kirjoittaa, mutta varmasti usein kun kuvittelen olevani ilkikurinen, olenkin ilkeä. Siihen voi vastaanottajan puolella auttaa tuo tunteiden käsittely. Koska olet jo noin ”korkealla tasolla”, uskon, että kirjasta on sinulle paljon iloa!

  3. Elämäntaito-oppaista olen lukenut vain The Secretin ja muutaman ”jatko-osan” siihen. Niiden kirjojen sanomahan hyvin tiivistetysti on se, että voi saada tai saavuttaa mitä tahansa, jos vain uskoo voivansa ja on kiitollinen kaikesta, mitä jo on. Eli ensin pitäisi olla onnellinen, ja sitten saa mitä haluaa, eikä päinvastoin.

    Minusta siinä on kyllä pointtia. Ainakin se on opettanut minulle positiivisempaa elämänasennetta. Olen ainakin itse huomannut, että jos herää pahalla päällä, niin kaikki tahtoo mennä pieleen, mutta jos kääntää olotilansa kiitollisuudeksi, asiat kääntyvät parempaan. Etkös kirjoittanut jossain postauksessa, että monesti on käynyt niin, että olet kaivannut jotain tiettyä ja sitten olet sen pian löytänyt?

    • Vetovoiman laissa vaikuttaisi kyllä olevan perää. En ole lukenut Havahtumista tästä näkökulmasta, mutta kyllähän elämästä tulee surkeaa, jos sen ajattelee olevan surkeaa, eikä näin ole de Mellon mukaan mikään pakko ajatella.

      Olen lukenut Byrnen Salaisuuden. Ei siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta tämä ajattelu avautuu paremmin kirjoituksessa mainitsemastani Hicksien kirjasta Pyydä, niin saat. Saman on huomannut toinenkin bloggaaja.

  4. Luin kyseisen kirjan kerran, ja jotain jäi ajatuksiin muhimaan. Ehkä nyt olisi aikaa keskittyä enemmän ja havahtua. Olen joka asiassa self-help-tyyppi, myös onnellisuuden etsinnän suhteen.

  5. Näitä asioita pyörii paljon mielessäni, ja välillä tulee tartuttua self-help-kirjaan. Monesti ensivilkaisulla saa jo jutun juonen selville ja into lopahtaa. Joskus jostain kirjasta on jäänyt jokin ajatus mieleen.

    Claes Anderssonin yhdestä kirjoitelmasta jäi ajatuksiin se, että ihmisiä harvemmin kannattaa neuvoa. Syystä, että ihmiset eivät yleensä ole valmiita vastaanottamaan neuvoja, koska ne ovat ihmisen omien ajatusten ulkopuolella. Ja kun he olisivat valmiita vastaanottamaan neuvoja, he usein keksivätkin ratkaisun jo itse, eli eivät apua edes tarvitse. Tässä kalenterissa ollut arvosteluvapaa osui myös naulan kantaan, tulee tod. näk. käyttöön.

  6. Elämäntaitokirjallisuutta tuntuu olevan tosiaan laidasta laitaan ja riippuu kirjan lisäksi tietysti lukijan tilanteesta, mikä toimii ja mikä ei. Parhaimmista kyllä luulen jotain osviittaa saaneeni siihen, kuinka elää edes hiukan taitavammin.

    Kuluneen vuoden aikana on tullut luettua mm. Dale Carnegien Miten pääsen turhista huolista. Toinen, jonka erityisesti haluan nostaa esiin tämän vuoden lukukokemuksista, on Itsemyötätunto (Kristin Neff). Viimeksi mainitun koin hyvin käytännönläheiseksi harjoituksineen. Kyse ei ole siis omahyväisestä itsesäälistä, vaan päinvastoin se voi auttaa toimimaan viisaammin ja tasapainoisemmin suhteessa muihin ihmisiin. Mikä taas saattaa hyvinkin lisätä omaakin onnellisuutta.

    Tuon Havahtumisen suhteen on itsellä sikäli sama tilanne kuin ekalla kommentoijalla, että se on tullut lisättyä kirjastossa suosikit-listalle, mutta en ole vielä edennyt lainausvaiheeseen.

    • Miten pääsen turhista huolista löytyykin omasta hyllystäni. Täytyypä lukea se joululomalla, kun olen päässyt eroon blogiin liittyvistä ei-turhista huolista. Itsemyötätunnon yritän myös pitää mielessä, ainakin pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.

  7. Vaikuttaapa mielenkiintoiselta kirjalta, vieläkö olisi mahdollista saada luettavaksi? Muutama self help -kirja tullut luettua, osa todella hyödyllisiä ja laajentanut ymmärrystä.

    Sana onni onkin mielenkiintoinen. Moni sanoo, että ei onnea kannata tavoitella. Nykyään kysyn usein: mitä onnella tarkoitat? Jos onnella tarkoitetaan onnellisuuden tunnetta, se on kyllä ohimenevää. Mutta jos oikein olen ymmärtänyt, suomen kielen sana onni on alun perin tarkoittanut ”omaa paikkaa”. Tämä oman paikan löytäminen maailmassa voi hyvinkin olla tavoittelun arvoista…

  8. Olen kuullut kirjasta aiemminkin ja miettinyt, että pitäisi joskus lukea. Onnellinen olen siitä, että en tee täysiä työviikkoja, vaan jää aikaa olla kotona perheen kanssa. Ja työstänikin tykkään hirveästi, työnantaja on mukava ja työ merkityksellistä. 🙂

    • Mielekkään osa-aikatyön päälle on itselläni ollut paljon helpompi rakentaa onnellista elämää kuin monen muun open. Mutta Havahtumisen opein kaikki on mahdollista!

  9. Self help -kirjat ovat monesti aika itsestäänselvää kamaa, mutta usein kyllä paketoitu auki niin, että pysähtyy miettimäänkin. Paitsi monet yhdysvaltalaiset kirjat, joissa toistetaan ärsyttävyyteen asti samaa asiaa useammalta kantilta.

    Niin onnellisuudesta, parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia. Kuten tämä sinun kirjanjakoprojektisi etenkin muille hyvien juttujen tekeminen tai antaminen (olkoon se materiatonta apua tai vaikka sitä, että vie jotain itse tehtyä ruokaa) on usein mukavampaa kuin näiden vastaanottaminen.

  10. Vastustelen omaa patuuntumistani. Olen murrosiässä ja tavoittelen ikuista kolmekymppismiä. Nykyiseen elämään kuuluu self-help, itseni etsiminen ja mahdollisten traumojen purkaminen.

    Buy Nothing -hengessä olen valmis vastaanottamaan lahjasi sekä sitoudun lahjoittamaan sen kiertoon, kun kirja on minua palvellut ja siirryn seuraavaan elämänvaiheeseen.

    Kommenttini viimeistelen itselleni päällimmäisenä pyörivällä mietelauseella:

    ”En tiedä mitään rohkaisevampaa tosiasiaa kuin ihmisen kiistämätön kyky ylevöittää elämäänsä tietoisella pyrkimyksellä.” –Henry David Thoreau

    • Ikuinen kolmekymppismi ei kuulosta ollenkaan pahalta, kun mietin, mikä olisi oman elämäni onnellisin vuosikymmen. De Mellon mukaan ainakin Lähteillä-kirjasta pitää hankkiutua eroon, kun on päässyt hiljaisuuteen. Tiedä sitten, päteekö Havahtumiseen, kun siihen tulee palattua yhä uudestaan. Täytyypä muuten kaivaa Thoreaun Walden – elämää metsässä esiin luettavien kirjojen pinostani!

  11. Olen vältellyt tätä kirjaa tosi monta vuotta, koska Havahtumisen lukemisen myötä joutuisin ehkä myöntämään olleeni aivan hakoteillä hyvän elämän tavoittelussa. Tuntuu, että voisi olla korkea aika välttelyn lopettamiseen.

  12. Täynnä uskon varmuutta avaan jäteastian kannen ja menen suoraan asiaan: Mikäli kirjassa Havahtuminen mahdollistetaan Jumalan apu ihmisen ongelmiin, olen siitä kiinnostunut. Koen havahduksenomaisesti Jumalan johdatuksena sen, että nyt pyysit tuntemattomia sataa henkilöä ottamaan yhteyttä reflektoidakseen kirjaa, joka heijastaa omia arvojasi. Olenhan jo jonkin aikaa toivonut saavani osoittaa kunnioitukseni kirjoituksiasi kohtaan eli kirjoitusten paljastamaa sisintäsi kohtaan. Toteutukoon se nyt sitten näin joululahjan tavoin.

    Tulee ajatus anisotrooppisesta jalokivestä, joka on kauneimmillaan puhtaimmassa mahdollisessa valossa. Uskallan verrata sitä sinuun. Sisimmässäsi on helmi, joka lepää mullassa. Joku löytää sen ja antaa kaikkensa vuoksesi. Sielusi on kuin kadonnut kolikko, jonka tähden joku lakaisee kotinsa nurkkia myöten ja löydettyään sen pitää juhlat. – Nämä vertaukset avautunevat selvemmin paneutumalla niiden alkuperäiseen lähdeteokseen, itsensä Jumalan kirjoituksiin.

    Hänen silmissään sinä olet aarre. Näin tuntemattomattomana rohkenen verrata jopa roskikseen, jonka sisältö on hätkähdyttävän kallis! Sinunkin sielusi kuuluu Jumalalle, koska Hän on sinut ostanut Jeesuksen kalliilla sovintoverellä. Sielunvihollinen haluaisi meidät tuhota; heittää pois ja viedä itkuun ja hammastenkiristykseen jäteauton luukun viimeisen kerran sulkeuduttua!

    Mutta Jeesuksen tähden minunkin elämäni pelastui. Hän itse oli kaiken maailman hylkiö, jota emme minään pitäneet. Raamatun Jesajan kirjan luku 53 kertoo tästä osuvasti: ”Hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.” Hänellä on suurempi valta kuin napinpainajalla, joka jatkuvasti kiertelee ympärillämme odottaen saavansa kaatopaikkakuormansa täyteen. Voi miksi olemme (/olin) niin sokeudessa…?!

    Eniveis, vaellellessani päämäärättömästi kyperavaruuden verbaaliviidakoissa en ole mistään saanut löytää niin lahjakasta kielenkäyttöä kuin juuri sinun kirjoituksistasi! Rakastan kirjoittamista, kuin väylänä sellaisten asioiden purkamiselle, joille ei ole mitään muuta tietä päästä vapauteen. Koen vapautta saadessani kirjoittaa sanomattomia sanoja, välittämättä ulkonaisiin seikkoihin tuijottavista katseista.

    Lisäksi olen tähän asti olettanut olevani ainut maailmankaikkeuden Luojan suunnittelema prototyyppi luovasta ja sivistyneestä nisäkkäästä, joka käyttää polttoaineenaan muiden hylkäämiä elintarvikkeita. Miksi kiertelisin, kun minulla on vapaus sanoa ihan suoraankin: olen koko ikäni nähnyt Jumalan huolenpidon jokapäiväisen leivän saadessani. Huolehtiihan Hän linnuistakin. Eikö sitten meistä ihmisistä, olemmehan paljon suuriarvoisemmat? Oikeastaan juuri ja vain uskon kautta näen onnen tonginnan mielekkäänä.

    Olisin kiinnostunut myös mahdollisista havainnoistasi jyrsijöiden lisääntymisestä. Minulla on oma käsitykseni (tästäkin) aiheesta.

    Koen vielä sanoa, että ei minun olisi pakko syödä muilta yli jäävää ruokaa, vaan pikemminkin koen suurta vapautta syödessäni juuri sellaista ruokaa. Jokaisesta suupalasta kiitän Jumalaa. Olen kiitollinen siitä, että minun ei tarvitse kannattaa markkinataloutta syömisen tarpeeni tähden, vaikka olisin vapaa ostamaankin. Näen rikkautena sen, että saatan kohdentaa elintarvikkeiden hankkimisesta säästyneet varat johonkin muuhun, minulle merkityksellisempään kohteeseen. Uskoni joutuu koetukselle, saattaisinko ilmaista tuon vaihtoehtoisen investoinnin arvokkuutta, mahdollistaakseni sinun käsityksesi saamani siunauksen suuruudesta. Ehkei se olisi sanoillakaan mahdollista, koska ei ole matematiikallakaan.

    • Lähetä osoitetta vain tänne päin. Luulisin nimittäin, että Havahtumisessa mahdollistetaan Jumalan apu. Joutuihan de Mello kahnauksiin katolisen kirkon kanssa, mitä voinee pitää osoituksena siitä, että hän oli kiinnostunut totuudesta eikä valtajärjestelmistä.

      Kuinkahan moni itseään vakaumuksellisena kristittynä pitävä kestäisi, jos Jeesus tulisi tähän aikaan laukomaan totuuksia? Jos ei esimerkiksi elä todeksi seuraavaa raamatunkohtaa Jumalan huolenpidosta, johon viittaat, niin eikö sellainen ihminen ole vain – jos vanhahtava mutta jouluinen ilmaus sallitaan – kilisevä kulkunen?

      ”Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?”

      ”Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!”

      ”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

      Vähän jouduin lainaamaan muualta, että pääsen elinkautisen pituutta kohti vastauksessani. Sitä en kyllä tiedä, miten noita Jeesuksen sanoja on voinut elää todeksi ennen markkinataloutta.

      ”Napinpainaja” on veikein vertauskuva aikoihin. Siihen liittyen se, mitä kuiskuttelet kielenkäytöstäni, on niin viettelevää, että jäin miettimään, pitäisikö kommenttisi repäistä irti tästä blogista.

      Jos jyrsijä ei ole mikään vertauskuva, vaan tarkoitat niitä luovia nisäkkäitä, jotka käyttävät polttoaineenaan muiden hylkäämiä elintarvikkeita, niin kerran olen nähnyt sellaisen roskiksessa. Nakerreltuja pusseja on tullut joskus vastaan, mutta yhden käden sormilla on tapaukset mahdollista laskea.

  13. Minut tekee onnelliseksi se, että Helsingissä on satanut lunta. Koirankakat ja harmaat kadut ovat peittyneet. Ei ole niin vaatimatonta mäennyppylää, etteikö helsinkiläinen julistaisi sitä pulkkamäeksi. Lenkkeilijät tulevat hiihtäen vastaan kantakaupungissakin.

    • Kaupunkilaiselämä olisi kyllä monella tapaa helpompaa ilman lunta, mutta ehkä lumessa tosiaan on hienoa se, että siinä luonto lupia kyselemättä tunkeutuu kaupunkitilaan vähän kuin huuhkaja ja siten poikkeuttaa arkisen elämänmenon yksitoikkoiselta latu-uralta. Tätähän onnellisuus pitkälti on: kykyä (s)el(itt)ää tilanne kuin tilanne hyväksi.

  14. Olen lukenut elämäntaitokirjoista Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima sekä Barry Longin kirjan Vain pelko kuolee. En valaistunut mutta sain molemmista kirjoista kyllä työkaluja onnellisuuden edistämiseen tai oikeastaan sen hyväksymiseen, että elämäni on sellaisenaan aika onnellista. Mietin, että verkkainen ja tasainen luonteeni on omalta osaltaan tuonut tyytyväisyyden lähemmäksi minua. Onnellisuus ja tyytyväisyys on mun mielestä melkein synonyymeja pienellä vivahde-erolla. 😊

    • Läsnäolon voima on itselläni seuraavana vuorossa. Olisi kyllä kiinnostava tietää, onko luonteella yhteyttä onnellisuuteen. Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat lähellä toisiaan, mutta mikä on tyytyväisyyden ja tyytymisen suhde? Tyytyväisyydessä vaikuttaisi olevan kyse juuri tyytymisestä, kunhan tyytyminen on jollain tavalla vapaaehtoista.

Vastaa käyttäjälle Neiti X Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s