Meidänkin taloyhtiö on vuoden alusta lähtien jakanut Eviran ohjeiden mukaisesti viimeisen käyttöpäivän ylittäneet tuotteet pakastettuina. Niille, joille dyykkaus on ruokamyrkytysten pelossa pelkästään talviruokintaa, jäätävät ilmat ovat varmasti olleet tervetulleita. Meille muille, joille kylmäketju ei ole rukousnauhaan verrattava mielenrauhan välikappale, talvea mieluisampia dyykkausvuodenaikoja ovat kevät, kesä ja syksy. Onneksi Suomen talvi on nykyään lyhyt ja vähäluminen, sillä pakkasesta on tonkijalle vain harmia.
Roskiksesta löytynyt rapsakka jääsalaatti oli sulaneena lupsakka vesisalaatti.
Pakkanen puree elintarvikkeisiin pääsääntöisesti sitä pahemmin, mitä enemmän niissä on vettä. Kun jäätyminen rikkoo vihanneksen solurakenteen, salaatista tulee märkä rätti ja kurkusta hyllyvä putkilo. Voi ne edelleen syödä, mutta ei siinä ole paljon järkeä, kun ei ole järkeä pakastamattomankaan veden syömisessä.
Hyödyllisistä vesipitoisista elintarvikkeista pakkanen rikkoo tomaatit, paprikat ja usein kananmunatkin, kun taas esimerkiksi porkkanat, omenat ja sitrushedelmät kestävät jäätymistä varsin hyvin. Maitotuotteista näyttäisivät säilyvän ainakin kovat juustot ja jukurtitkin, jos pakkaus pysyy ehjänä. Jäätelöä en ole pakkasella löytänyt, mutta kaikki pakasteet ovat kylmässä tietysti elementissään, mikä taitaa olla pakkasen ainoa hyvä puoli dyykkauksessa. Myös muut perinteisesti pakastamiseen kelpuutetut tuotteet, kuten liha ja leipä, selviävät nollan alapuolella. Sakun jääoluttakin olen kantanut kotiin pari huurteista tölkkiä.
Vesipidottomiin elintarvikkeisiin kylmällä ei ole suurta vaikutusta, joten pähkinät, suklaat, rasvat, jauhot ja hiutaleet voi aina poimia mukaan. Etenkin viljatuotteita dyykatessa kannattaa kuitenkin muistaa, että pakkasen jähmettämät tuholaiset saattavat herätä horroksestaan huoneenlämmössä!
Jäätyneissä vihanneksissa ja hedelmissä on sekin huono puoli, että ne ovat kivikovia riippumatta siitä, kuinka puheenpehmoisia ne ovat olleet ennen pakkaseen joutumista. Kuitenkin jopa minun paljon kokeneille makuhermoilleni on aivan eri asia, rikkooko tomaatin pakkanen vai pilaantuminen.
Pakkasen elintarvikkeille haitallisilta seurauksilta voi välttyä, jos osuu apajille juuri jätetoimitusten jälkeen. Mutta vaikka ruoka olisi yksittäispakattuja salaatinlehtiä, ensimmäisenä pakkasella tuntuvat aina jäätyvän näpit. Suosin itse lapasia, jotka otan pois pikaisten hienomekaanisten toimien ajaksi. Sormikkaissa kädet olisivat paitsi kylmissään myös liian kömpelöt. Kylmällä säällä roskapusseja tulee tutkittua enimmäkseen ulkoapäin tunnustellen ja vain kiinnostaville tapauksille suoritetaan avaus, sekin tavallista useammin repimällä.
Vaatetuksen ohella pakkanen pakottaa kiinnittämään huomiota kohteisiin. Parhaita ovat jätehuoneet, jotka tosin voivat olla yllättävän vilpoisia. Jätekatoskin antaa suojaa viimalta, mutta avokonttoreissa ei tule dyykkarin pitkiä aikoja sydäntalvella asioitua. Jäteputket ja syväsäiliöt ovat tietysti yhtä kamalia läpi vuoden. Toivottavasti putket jäätyvät ja loppujenkin Molokien suu menee säppiä myöten.
Kannattaako siis pakkasella dyykata? Koska pakkasen tuhot rajoittuvat lähinnä vihanneksiin, riippuu dyykkarin kylmänsiedosta, tuleeko pakkaspäivästä pekkaspäivä. Tai ehkä aiheellisempi kysymys olisikin: voiko pakkasellakaan olla dyykkaamatta?
Onnen tongintaa 