Uskaltaako kesällä dyykata?

Varma kesän merkki ovat lehtien pinnoille ilmestyvät jutut elintarvikkeiden oikeaoppisesta kylmäsäilytyksestä. Kun elohopea alkaa nousta ainakin kielikuvissa, alttius ruokamyrkytyksiin kasvaa ainakin mielikuvissa.

Raumalla on ymmärretty, kuinka tärkeää vanhusten on välttää kylmäketjun katkeamista ja ihmiskontakteja. Siellä on nähty kokonaistaloudellisesti järkeväksi ostaa 30:lle ruokapalvelun asiakkaalle tuhannen euron jää-postikaapit. Kaapit pysyvät viidessä asteessa helteelläkin, ja pakkasen varalle niissä on varmaankin sähkölämmitys. Pitäisikö dyykkarin toivoa, että tällainen tekniikka yleistyisi jäteastioissakin?

Kompostiastia, jonka lämpömittari näyttää lukemaa 33 °C.

Jos roskiksen parasta ennen -lämpötilasta on näinkin monta astetta, kannattaa ehkä tyytyä siihen, että hautaamaan joudutaan ainoastaan dyykkaushaaveet.

Helsingin Sanomat kuvasi viikko sitten, millä kaikilla tavoilla ruokamyrkytyksen voisi periaatteessa saada. Kirjoitus on ihan asiallista hysterisointia, sillä lähteenä ovat Eviran materiaalit. Sen sijaan monet jutun kainaloon lisätyistä Työtehoseuran ja Marttaliiton edustajien vinkeistä tuntuvat periytyneen yhdistysten kulta-ajoilta.

”Jauhelihan ja muiden herkkien ruokien säilyvyyttä voi parantaa kypsentämällä ne valmiiksi.”

Tämä neuvo päti varmasti vuonna suo ja kuokka, mutta aikakaudella suojakaasun se on vanhentunut. Tehtaassa pakattu tuore jauheliha säilyy jääkaapissa ainakin kuukauden, kotona paistettu enintään viikon. Jos lämpötila nousee, ajat lyhenevät mutta järjestys tuskin muuttuu. Ainakin itse dyykkasin jauhelihapaketteja ongelmitta läpi viime kesän helteet.

”Esimerkiksi majoneesi säilyy avattuna huonosti.”

Tämä on toimittajan työn ikävä puoli: kiltisti myyt ”tietoa”, vaikka kuinka alkaisi myytti etoa. Kulta-ajan viisauden kultaajan pitäisi jälleen tehdä ero teollisen tuotteen ja kotona valmistetun välillä. Kaupan majoneeseissa on nimittäin tavallisesti säilöntäaineita. Siten ne kestävät paremmin kuin uskoisikaan, vaikka eivät ne säilyvyydeltään tietenkään mitään sinappeja ole.

”Myös makkaran voi pakastaa kuljetusta varten.”

Makkaran pakastaminen vastaa hätävarjelun liioitteluna sitä, että housujen putoaminen estettäisiin vyöllä, henkseleillä ja lattialla istumisella. Dyykkarin onneksi makkara säilyy varsin hyvin lämpimässäkin, sillä puoliksi syötyjä makkarapaketteja löytyy juuri grillauskaudella.

”Kylmä valuu alaspäin.”

Työtehomarttojen kulta-aika oli näköjään jopa ennen termodynamiikan kulta-aikaa.

”Jos mökillä on jääkaappi, säädä se kylmemmälle.”

Kylmemmälle kuin ulkolämpötila, kylmemmälle kuin viime vuonna vai kylmemmälle kuin naapuri? Miten välttäisinkään ruokamyrkytyksen ilman tätä kullanarvoista ohjetta?

HS ei ole tietenkään ainoa viestin, joka tuntuu saaneen lämpöhalvauksen.

Yle”Kylmäketju katkeaa helposti, eikä säilyvyys enää esimerkiksi leikkelelihalle tai muulle tuotteelle ole se, mikä on luvattu tuotteelle avaamattomana – –.”

Ei varmasti olekaan, koska suojakaasutettu nitriittileikkele säilyy todennäköisesti kylmäketjun katkeamisesta huolimatta pitkälle ohi viimeisen käyttöpäivän.

MTV”Hyödynnä sulaneet ruoat mahdollisimman tehokkaasti, mutta mikäli ne ovat lämmenneet liikaa, heitä ne pois – ethän halua vaarantaa terveyttäsi.”

Kiitos tiedosta. Unohditte vain kertoa, milloin ruoat ovat lämmeneet liikaa. Parasta siis heittää kaikki pois – enhän halua vaarantaa mielenterveyttäni.

Hyvä terveys”Ruoan pilaantuminen alkaa kesäaikaan monissa tuoreaineissa välittömästi, jos kylmäketju jostain syystä pettää.”

Hyvä Hyvä terveys, jotain rajaa. Siis ”välittömästi” tarkalleen minkä tapahtuman jälkeen? Lämpeneminen ei suoraan merkitse pilaantumista kuin ehkä jäätelöllä.

Hyvä terveys jatkaa: ”Raaka-aineita ei kannata ottaa jääkaapista kovin aikaisin ennen kypsentämistä. Esimerkiksi jauheliha saattaa pöydänkulmalle unohtuessaan olla jo kahden tunnin kuluttua syötäväksi kelpaamatonta.”

Saa kyllä unohtua Bajamajassa jauhettu liha helteessä väreilevälle teräspöydälle, että kahdessa tunnissa ehtisi pilaantua. Jopa Atria rohkenee vastustaa hysteriaa: ”Yleisesti ottaen teollisesti valmistetut tuotteet ovat puhtaita, eikä hetkellinen tunnin tai kahdenkaan katkos kylmäketjussa vielä välttämättä vahingoita tuotetta.”

Pohjalainen”Kylmien ruokien tarjoilussa tavoitelämpötila on + 6 astetta, tarjoilun aikana lämpötila saa näissä nousta +12 asteeseen. Tällaiset ruoat tulee hävittää tarjoiluajan päätyttyä.”

Tai jos hävityksen sijaan ei enää tarjoiltaisi niitä lapsille, lapsia odottaville tai lapsuutensa Marttojen kulta-aikoihin viettäneille? Suurtalouskeittiöillä on tietysti oltava jotkin raja-arvot, mutta turha niitä on kotitalouksille mainostaa, koska ne johtavat tarpeettomaan hävikkiin. Itse riskejä en halua vähätellä, sillä omien kokemusteni perusteella amatöörien juhlatarjoiluista on paljon, paljon helpompi saada ruokamyrkytys kuin dyykkisapuskasta.

Suomalainen helleraja 25 celsiusastetta on monelle pieneliölle vielä vilpoista kuin kesäkuinen merivesi talviturkilla. Lisäksi HS:n jutun ilkeät mikrobit voivat olla vaaraksi vain, jos niitä on elintarvikkeissa jo pakkaushetkellä, eikä sellaisesta ole nykyaikaisessa tuotannossa minkäänlaisia takeita. Siten kesämökkiretken suurimmat vaaran paikat eivät todellakaan ole kylmälaukun kohdalla.

Ruokamyrkytysmikrobeja enemmän olisin huolestunut pilaajabakteereista. Jauheliha saattaa selvitä maukkaana päivänkin helteisessä jäteastiassa, mutta esimerkiksi jukurtti voi samassa ajassa käydä niin, että purkin kansi pullistuu.

Kuumalla säällä voi siis dyykata melko luottavaisin mielin, jos on perusterve ja huolellinen ruoanlaittaja. Koska maha ilmeisesti tottuu vähitellen suuriin bakteerimääriin, kannattanee aloittaa viileillä ilmoilla eli viimeistään nyt. Onhan talviuimariksikin kivuttominta ryhtyä kesällä.

7 responses to “Uskaltaako kesällä dyykata?

  1. En minä Marttojen ohjeita moittisi. Hävikkiä aiheuttaa ihmisten hulluus, ei huolellinen ruoan säilytys. Hulluutta olen kuullut sanottavan foodie’ismiksi, ruokakulttuuriksi, kaupunkitilojen takaisin valtaamiseksi, piknikiksi ja ravintolapäiväksi.

    Jonkin ravitsemustietoisen foodien tähteitä olen katsellut pari päivää koiranpissitysreitilläni. Satsista oli sinä aikana kadonnut vain musta kangaslaukku. Tänään rupesin siivoushommaan: kokonainen kurkku muovikelmussa ja -pussissa, paprikantähteet muovipussissa, useita avokadoja muovipussissa, salaattia irrallaan, puolikas Samsaran siemenleipä paperipussissa, kaksi banaania irrallaan, useita pieniä täysiä purkkeja erikoista proteiini- tms. juomaa ja joitakin tyhjiä em. juomapulloja ja niiden pahvikuori, Gouda-juustoa muovikääreessä ja -pussissa, avaamaton pussi maca-jauhetta, muovinen Viru Valge -pullo jossa punertavaa juomaa. Em. muovipussit ohuita pikkupusseja, lisäksi yksi iso muovikassi.

    Noista antimista kiikutin taloyhtiömme biojäteastiaan banaanit, yhden irrallisen avokadon, leivänpuolikkaan sekä pahvimukissa suurimman osan salaatista. Loput yltä päältä muoviin käärityt ruoat vein läheiseen kaupungin Molokiin samoin kuin täydet ja tyhjät juomapullot.

    Dyykkaan päinvastoin kuin te – ruokaa roskikseen. En ota mitään. Eipä nuo kelvanneet kellekään muullekaan.

    • Ihailtavan viitseliästä toimintaa sinulta, sekä lajittelu että luettelu. Hylätyt luomuleivät ja maca-jauheet kertovat surullista tarinaa siitä, että ruoka ei monelle ole enää itseisarvo vaan keino tuottaa ravitsemusta. Eikö sinulle tai koiralle olisi maistunut mikään retkieväistä, kun olivat noin hyvin pakattujakin?

      Olen tehnyt tänä kesänä sekajätteistä yhden todennäköisen pikniklöydön: oli homejuustojen periä, kahdenlaista osittain näverrettyä salaattijuustoa, lihoja niin avatuissa kuin avaamattomissakin pakkauksissa ja niin edelleen. Tässä tapauksessa ruokaa oli mennä hukkaan ehkä siksi, että sitä eivät enää alkuperäiset haltijat uskaltaneet syödä. Ja miksi uskaltaisivat, jos martta väittää, että pari tuntia huoneenlämmössä ollut juusto pitäisi käyttää heti.

      • Odotin pari päivää, jos joku ottaisi. Mutta tilanne ruokakulttuurissamme on se, että edes rotat ja haaskalinnut eivät jaksa kaikkea katuruokatarjoilua selvittää. Kaneille on nyt kesällä ruohoa mahan täydeltä. He eivät maca-jauhoon koske saati pahentuneeseen avokadoon.

        Olemme aika tarkkoja, koirani ja minä. Ostamme Prismasta sekä Mustista ja Mirristä ja syömme kaiken mitä kotiin kannamme. Ainut, mitä olen dyykannut itselleni, on kolikoita noin 7,50 euron edestä. Nämä löysin tien ohesta. Noukin koirankakkapussilla. Pesin kotona. Panttipullot jätän tarvitseville.

        Kannatan Marttoja talouskysymyksissä. Olen yli 50-vuotias, joten muistan hyvin ajan, jolloin ei syöty koko ajan eikä kadulla kävellessä varsinkaan. Ruoan kunnioitus on hävinnyt ihmisiltä. Ruoasta on tullut viihdettä.

        Jättiläiskodinkoneiden pakkomyynti asuntojen kylkiäisenä on eräs suomalainen erityistyperyys. Jopa yksiöihin laitetaan kylmäkoneet, jotka vetävät komppanian eväät. Sitten sinne jää kaikenlaista. Tämä siitäkin huolimatta, että kaupat ovat auki 07.00–23.00 ma–su yleisesti.

        Jospa olisi ihmisillä vain pieni kylmäkaappi seinässä niin kuin funkistaloissa on? Sinne ostaisi menekin mukaan, söisi kun olis nälkä ja sanoisi kiitos. Mitä hienompia avokeittiöolohuoneita kylmävehkeineen ja saarekkeineen on, sitä enempi näköjään pitää änkeä vähintään parvekkeelle grillaamaan, kadulle foodiesekoilemaan, rekka-autoruokamyyntiin ellei kulloiseenkin muotiravintolaan.

      • Taidat olettaa, että vanha tai koira ei opi uusia temppuja. Jos esimerkiksi kurkku oli hyväkuntoinen ja moneen kertaan pakattu, kai sen olisi voinut syödä. Eihän rahanpesusta ole kurkkujen katkomiseen henkisesti kovin pitkä matka.

        Olen kerran napannut roskiksesta pantittoman Аква минерале -mineraalivesipullon, koska sen tilavuus on kesäkäytössä lyömätön 0,6 litraa. Sen sijaan panttipulloja tarvitseviin en tunne lukeutuvani. Lähinnä ydinkeskustassa rohkenen olettaa, että pantit kerää joku vähäosainen. Muuten turhan moni jäisi auton yliajamaksi, hukkuisi mereen tai katoaisi maan alle.

        Jääkaapit käyttäjistä puhumattakaan ovat tosiaan turhan vajaita, ja monen kaupunkilaisen kylmäsäilytys eli vaaleiden suurpanimo-oluiden huurteisina pitäminen voitaisiin keskittää kauppoihin. Turhimpia ovat kaiken maailman pakastelokerot, joiden olemassaolo oikeutetaan niinkin keskeisillä tarpeilla kuin ajansiirto ja kotitekoinen jää.

        Ruokaa aletaan kunnioittaa, kun siitä tulee taas arvokasta. Täytyy vain hammasta purren ja kurkkua niellen kestää tämä siirtymävaihe, jossa kaikella kansalla on varaa foodiesekoilla.

  2. Dyykkaus on puuhastelua. Puuhastelkoon kuka tahtoo. Ei tuosta haittaakaan ole. Sen sijaan kaupallisia ja epäkaupallisiksi naamioituja ruokailmiöitä markkinoidaan kokopäivätoimisesti, ammattitaitoisesti ja suurella rahalla. Ruokailmiöistä on paljon haittaa. Ravintolapäivän kekkassut nuorimies keksi sen itse asiassa mainosalan opinnäytetyökseen. Nyt on hän toimitusjohtaja.

    En minä kuitenkaan rupea rankaisemaan itseäni toisten törsäämisestä. Voin kerätä toisten roskia, en syö niitä. Miksi syömme kurkkua? Kurkun pitää olla tummanvihreä, raikas ja hyvänmakuinen. Sellainen kurkku virkistää kesällä. Muovissa lötsähtänyt vaaleanvihreä kurkku on jäte.

  3. Hyvä blogi. Hei, tällainen aihetta sivuava biisi tuli tehtyä. Tsekkaa tästä ja saa pistää jakoon! 🙂

    • Tykkään! Yhtyeen nimi on MursuSikari, toisin sanoen MursusiKari. Kappaleessa Suudelmiin lauletaan: ”On vain yksi ainoo mielitietty / kehot ja mieli tietty / ja rakastelua tekee mieli tietty.”

      Entä mitä mieltä olen aihetta sivuavan biisin lyriikoista ja miten luulen niiden syntyneen? Tätä ja näin: PA Turusta Asan apinoinnissansa lame noissa. Patu rustaa sanapinoin Nissan salamenoissa.

Heitä kommentti menemään

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s