Ruoanlaittajat voidaan jakaa kreationisteihin ja darvinisteihin. Kreationisti valmistaa luomuksensa tarkan suunnitelman mukaisesti. Darvinistin ateriat kehittyvät sattumanvaraisesti sen mukaan, mitä aineita on käytettävissä.

Dyykkariakin kiinnostavaa kolibakteeria liikuttaa pienen pieni sähkömoottori. Moottorissa on viisi perusosaa, esimerkiksi siima ja laakeri. Jos yksikin näistä viidestä puuttuu, moottori ei voi toimia. Keskeneräisellä moottorilla bakteeri ei pääsisi jatkoon evoluution X Factorissa, joten älykästä suunnittelua kannattavien mielestä kaikki osat on hankittava kerralla ja liitettävä yhteen heti valon pimeydestä erottamisen jälkeen.

Evoluutioteoreetikot selittävät[†] bakteerimoottorin kehittymistä sillä, että perusosia voi ennen moottorin kokoamista hyödyntää muihin tehtäviin. Bakteeri ei siis jää lepäämään tulevilla laakereillaan vaan käyttää niitä vaikkapa vastakkaisen solukalvon houkutteluun.

Suši – tai sushi, niin kuin sitä ei ole tapana lausua – on gastronomian bakteerimoottori. Sen länsimaissa tavanomainen esiintymismuoto on rullamainen maki. Makiin tarvitaan viisi perusosaa: riisi, mausteet, täytteet, merilevälevy ja bambumatto. Jos yksikin näistä viidestä puuttuu, makisušia ei voi tehdä.

Kuvan perusteella tarpeellisia osia näyttäisi äkkiseltään olevan enemmän kuin viisi, mutta todennäköisyys sille, että myöntäisin vääristelleeni lukuarvoja, on laskujeni mukaan äärimmäisen, ehkä jopa häviävän pieni.

Kreationistinen kokkaaja tuskin lukee itseään makien sukulaiseksi, joten hän saattaa joskus laittaa makeja ruoaksi. Tällöin on selvää, että resepti toteutetaan niin kuin on kirjoitettu ja ostosparatiisin kaikkia antimia voi vapaasti syödä. Vain hyvän ja pahan kalan oppaassa tuomittu tonnikala on kielletty. Ostettuaan kaiken tarvittavan kreationisti valmistaa sušin, syö sen eikä uhraa ajatustakaan yli jääneille ruoka-aineille vaan hautaa ne roskiin.

Darvinistinen ruoanlaittaja, jonka ekologinen lokero käsittää sekajäteastiat, nappaa mukaansa kreationistikokin merilevät. Evoluutio ei koskaan tiedä etukäteen, mihin jotakin rakennetta tarvitaan. Vaikka rakenne tällä hetkellä näyttäisi olevan tarkoitettu tiettyyn toimintoon, sitä olisi ehkä voitu käyttää johonkin muuhunkin tai se olisi voinut jäädä kokonaan käyttämättä. Tällaista älykästä suunnittelemattomuutta noudattaa myös darvinistinen ruoanlaittaja.

Merileväarkit muodostavat ratkaisevan puuttuvan lenkin darvinistin ruokavaliossa. Yhtäkkiä aiemmin dyykattu riisietikkapullo näyttäytyy varsin järkevänä jääkaapin täytteenä. Riisipuurofiiliksiä vuoden tai kaksi turhaan odottanut puuroriisipaketti pääsee viimein uuden omistajansa avaamaksi. Muutama päivä aiemmin löytyneet koskemattomat herkkusienet saavat käyttöä kaksi viikkoa parasta ennen -päivänsä jälkeen. Kurkkua, porkkanoita, tomaatteja ja kananmunia ahkeralla tonkijalla on lähes aina. Lisäksi aikoja sitten löytynyt bambumatto pääsee nyt testiin.

Perusteellista sušiohjetta tavatessaan darvinisti harmittelee, että kehitysoppi ei ole teettänyt kädellisille kiiltävän riisin tuotannossa olennaista kolmatta kättä. Munatäytteen valmistusta tankatessaan hän haihattelee paremman sisälukutaidon kehittymisen perään (vaikka video olisi valehdellut vähemmän kuin pari sanaa). Makeja taiteillessaan dyykkari havaitsee kaappitilaa kuluttaneen bambumaton sijoittuvan välttämättömyysasteikolla johonkin nuolijan ja spagettimitan väliin.

Makit ja soosi. Kaikki kuvassa näkyvä sekä kuvassa näkymätön tausta Taloyhtiön jätepisteestä (0 ¥).

Sušiohjeissa painotetaan usein raaka-aineiden tuoreutta. Raa’alle kalalle ei tietenkään kukaan halua toivottaa pitkää ikää, mutta muilla aineilla ei taida olla perusmaistajalle suurta merkitystä, kunhan ruokaan ei käytetä sentään mitään pilaantunutta.

Pikapuuroriisi, jonka parasta ennen -päivästä oli melkein neljä vuotta, saattoi maistua hieman ummehtuneelta, mutta maku peittyi kuin taikaiskusta lisättäessä sokeria ja etikkaa. Etikkaa, joka oli parasta ennen viimeksi kaksi vuotta sitten.

Omaan suuhuni maistuvimmat makit olivat täytteiltään sieni-tomaatti ja kurkku-mitävain. En ole kuitenkaan mikään sušien suursyömäri vaan lähinnä ihmettelen, onko sušien suursuosio pelkästään makuasia.

Maki kiehtoo suomalaisia ehkä siksi, että se on muodoltaan ilmeinen lenkkimakkaraviipaleen korvike. Molemmat ovat niin mietoja, että maku pitää lisätä maustekastikkeella. Ainoa asia, johon suomalaisen sušinsyöjän pitää totutella, onkin sinapin vihreys.

† linkki kuollut