Uskaltaako kesällä dyykata?

Varma kesän merkki ovat lehtien pinnoille ilmestyvät jutut elintarvikkeiden oikeaoppisesta kylmäsäilytyksestä. Kun elohopea alkaa nousta ainakin kielikuvissa, alttius ruokamyrkytyksiin kasvaa ainakin mielikuvissa.

Raumalla on ymmärretty, kuinka tärkeää vanhusten on välttää kylmäketjun katkeamista ja ihmiskontakteja. Siellä on nähty kokonaistaloudellisesti järkeväksi ostaa 30:lle ruokapalvelun asiakkaalle tuhannen euron jää-postikaapit. Kaapit pysyvät viidessä asteessa helteelläkin, ja pakkasen varalle niissä on varmaankin sähkölämmitys. Pitäisikö dyykkarin toivoa, että tällainen tekniikka yleistyisi jäteastioissakin?

Kompostiastia, jonka lämpömittari näyttää lukemaa 33 °C.

Jos roskiksen parasta ennen -lämpötilasta on näinkin monta astetta, kannattaa ehkä tyytyä siihen, että hautaamaan joudutaan ainoastaan dyykkaushaaveet.

Helsingin Sanomat kuvasi viikko sitten, millä kaikilla tavoilla ruokamyrkytyksen voisi periaatteessa saada. Kirjoitus on ihan asiallista hysterisointia, sillä lähteenä ovat Eviran materiaalit. Sen sijaan monet jutun kainaloon lisätyistä Työtehoseuran ja Marttaliiton edustajien vinkeistä tuntuvat periytyneen yhdistysten kulta-ajoilta.

”Jauhelihan ja muiden herkkien ruokien säilyvyyttä voi parantaa kypsentämällä ne valmiiksi.”

Tämä neuvo päti varmasti vuonna suo ja kuokka, mutta aikakaudella suojakaasun se on vanhentunut. Tehtaassa pakattu tuore jauheliha säilyy jääkaapissa ainakin kuukauden, kotona paistettu enintään viikon. Jos lämpötila nousee, ajat lyhenevät mutta järjestys tuskin muuttuu. Ainakin itse dyykkasin jauhelihapaketteja ongelmitta läpi viime kesän helteet.

”Esimerkiksi majoneesi säilyy avattuna huonosti.”

Tämä on toimittajan työn ikävä puoli: kiltisti myyt ”tietoa”, vaikka kuinka alkaisi myytti etoa. Kulta-ajan viisauden kultaajan pitäisi jälleen tehdä ero teollisen tuotteen ja kotona valmistetun välillä. Kaupan majoneeseissa on nimittäin tavallisesti säilöntäaineita. Siten ne kestävät paremmin kuin uskoisikaan, vaikka eivät ne säilyvyydeltään tietenkään mitään sinappeja ole.

”Myös makkaran voi pakastaa kuljetusta varten.”

Makkaran pakastaminen vastaa hätävarjelun liioitteluna sitä, että housujen putoaminen estettäisiin vyöllä, henkseleillä ja lattialla istumisella. Dyykkarin onneksi makkara säilyy varsin hyvin lämpimässäkin, sillä puoliksi syötyjä makkarapaketteja löytyy juuri grillauskaudella.

”Kylmä valuu alaspäin.”

Työtehomarttojen kulta-aika oli näköjään jopa ennen termodynamiikan kulta-aikaa.

”Jos mökillä on jääkaappi, säädä se kylmemmälle.”

Kylmemmälle kuin ulkolämpötila, kylmemmälle kuin viime vuonna vai kylmemmälle kuin naapuri? Miten välttäisinkään ruokamyrkytyksen ilman tätä kullanarvoista ohjetta?

HS ei ole tietenkään ainoa viestin, joka tuntuu saaneen lämpöhalvauksen.

Yle”Kylmäketju katkeaa helposti, eikä säilyvyys enää esimerkiksi leikkelelihalle tai muulle tuotteelle ole se, mikä on luvattu tuotteelle avaamattomana – –.”

Ei varmasti olekaan, koska suojakaasutettu nitriittileikkele säilyy todennäköisesti kylmäketjun katkeamisesta huolimatta pitkälle ohi viimeisen käyttöpäivän.

MTV”Hyödynnä sulaneet ruoat mahdollisimman tehokkaasti, mutta mikäli ne ovat lämmenneet liikaa, heitä ne pois – ethän halua vaarantaa terveyttäsi.”

Kiitos tiedosta. Unohditte vain kertoa, milloin ruoat ovat lämmeneet liikaa. Parasta siis heittää kaikki pois – enhän halua vaarantaa mielenterveyttäni.

Hyvä terveys”Ruoan pilaantuminen alkaa kesäaikaan monissa tuoreaineissa välittömästi, jos kylmäketju jostain syystä pettää.”

Hyvä Hyvä terveys, jotain rajaa. Siis ”välittömästi” tarkalleen minkä tapahtuman jälkeen? Lämpeneminen ei suoraan merkitse pilaantumista kuin ehkä jäätelöllä.

Hyvä terveys jatkaa: ”Raaka-aineita ei kannata ottaa jääkaapista kovin aikaisin ennen kypsentämistä. Esimerkiksi jauheliha saattaa pöydänkulmalle unohtuessaan olla jo kahden tunnin kuluttua syötäväksi kelpaamatonta.”

Saa kyllä unohtua Bajamajassa jauhettu liha helteessä väreilevälle teräspöydälle, että kahdessa tunnissa ehtisi pilaantua. Jopa Atria rohkenee vastustaa hysteriaa: ”Yleisesti ottaen teollisesti valmistetut tuotteet ovat puhtaita, eikä hetkellinen tunnin tai kahdenkaan katkos kylmäketjussa vielä välttämättä vahingoita tuotetta.”

Pohjalainen”Kylmien ruokien tarjoilussa tavoitelämpötila on + 6 astetta, tarjoilun aikana lämpötila saa näissä nousta +12 asteeseen. Tällaiset ruoat tulee hävittää tarjoiluajan päätyttyä.”

Tai jos hävityksen sijaan ei enää tarjoiltaisi niitä lapsille, lapsia odottaville tai lapsuutensa Marttojen kulta-aikoihin viettäneille? Suurtalouskeittiöillä on tietysti oltava jotkin raja-arvot, mutta turha niitä on kotitalouksille mainostaa, koska ne johtavat tarpeettomaan hävikkiin. Itse riskejä en halua vähätellä, sillä omien kokemusteni perusteella amatöörien juhlatarjoiluista on paljon, paljon helpompi saada ruokamyrkytys kuin dyykkisapuskasta.

Suomalainen helleraja 25 celsiusastetta on monelle pieneliölle vielä vilpoista kuin kesäkuinen merivesi talviturkilla. Lisäksi HS:n jutun ilkeät mikrobit voivat olla vaaraksi vain, jos niitä on elintarvikkeissa jo pakkaushetkellä, eikä sellaisesta ole nykyaikaisessa tuotannossa minkäänlaisia takeita. Siten kesämökkiretken suurimmat vaaran paikat eivät todellakaan ole kylmälaukun kohdalla.

Ruokamyrkytysmikrobeja enemmän olisin huolestunut pilaajabakteereista. Jauheliha saattaa selvitä maukkaana päivänkin helteisessä jäteastiassa, mutta esimerkiksi jukurtti voi samassa ajassa käydä niin, että purkin kansi pullistuu.

Kuumalla säällä voi siis dyykata melko luottavaisin mielin, jos on perusterve ja huolellinen ruoanlaittaja. Koska maha ilmeisesti tottuu vähitellen suuriin bakteerimääriin, kannattanee aloittaa viileillä ilmoilla eli viimeistään nyt. Onhan talviuimariksikin kivuttominta ryhtyä kesällä.

Älä osta mitään -kuukauden neljäs viikko

Rakas ruokapäiväkirja, minun on tunnustettava, että et ole minulle kovin rakas. Olen kyllästynyt.

Minua ei haittaa yhtään se, että saan syödä kuukauden ajan pelkästään dyykattua ruokaa. Tulenhan hyödyntäneeksi eräänlaista parviälyä, minkä ansiosta ruokapyramidini on väistämättä laajapohjaisempi kuin siinä tapauksessa, että yrittäisin rakentaa ruoka-aineistoni itse kaupan tarjonnasta.

Ruoan sijaan minua on alkanut tympiä sinun päsmäröintisi, rakas ruokapäiväkirja. Hidastat ja hankaloitat syömistäni vahtimalla mustasukkaisesti jokaista suupalaa. Vaadit kirjaamaan pakkauksista löytyvät päiväykset pikkutarkasti, vaikka olen useaan otteeseen kertonut, kuinka merkityksettömiä nuo numerosarjat ovat. Kaiken huipuksi olet saanut minut vähentämään napostelun yhteen lajikkeeseen päivää kohti muistuttamalla, miten pahalta pitkät herkkulistaukset saisivat sinut näyttämään.

Itse asiassa taidan nyt aamiaisella jättää pari palaa tiikerikakkua merkitsemättä. Aamiaisesta puheen ollen kello näyttää olevan jo yli lasten tv puoli kuusi, joten verensokerin puutteestahan tämä äreys johtuu. Siis anteeksi mustamaalaus, rakas ruokapäiväkirja. Kirjoitan sinut heti puhtaaksi.

Maanantai 17.11.

Aamupala: smoothie (mansikkaa, banaania, ananasta, mustikkaa, inkivääriä, mintunlehtiä, PE 1.9.13), klementiinejä, metsämarjakaurajukurtti (PE 13.8.14), lohi-riisipasteijaa, ateriankorvikejauhetta (PE 11.12.14), kevytmaitoa (PE 1.11.14), jukurttitäytteisiä ”aamiais”keksejä (PE 8.8.14), 49-prosenttinen ksylitolipurukumi.

Iltapala: kalakeittoa (lohifilee [VKP 16.11.14], perunoita, sipuleita, keittojuureksia [PE 23.1.14 ja 25.3.15], voita [PE 29.4.13], kuohukermaa [PE 25.10.], maustepippureita [PE 23.2.17], kasvisliemikuutio), ruislimppua, ruispalaleipää, Oivariinia (PE 13.1.15), satsuma, D-vitamiinia (10 μg, PE 11/2014), ksylitolipurukumi (sama).

Taas löytyi lohifilee, tällä kertaa avattu mutta käyttämätön. Keitosta tuli muuten hyvää, mutta voi oli päässyt vähän härskiintymään ja maistui jonkin verran läpi. Kuohukerma oli viimeisillään, mutta koska maku oli edelleen neutraali, kaavin sen mukaan. Toinen kuohukerma, jonka parasta ennen oli 1.10., oli ehtinyt pilaantua.

Tiistai 18.11.

Aamupala: kaurahiutaleita (PE 26.1.14), vehnäleseitä (PE 20.1.12), banaani, klementiini, satsuma, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: porsaan ulkofileepihviä (VKP 7.11.14), suolaa, viiden pippurin sekoitusta myllystä (PE 31.7.14), Kana McNugetteja, kalakeittoa, ruispalaleipää, tomaattituorejuustoa (PE 24.9.14), kinkku-juustopasteija, maustekurkku, jäävuorisalaattia, edamjuustoa (PE 12.1.15), kinkkumakkaraa (VKP 9.11.14), klementiini, omena, pikku-Pätkiksiä (PE 24.7.15), D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Raaka possupihvi oli kaupassa pakattu, joten se oli jo aika iällistä. Maku oli kuitenkin sianlihalle tyypillinen eli olematon. Limaiset reunat leikkasin pois.

Keskiviikko 19.11.

Aamupala: kaurahiutaleita (sama), pellavansiemeniä (PE 10.10.13), banaani, appelsiini, sitruunaa, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: kalakeittoa, ruispalaleipää, tuorejuustoa (sama), paahtoleipää, edamjuustoa (sama), keittokinkkua (VKP 11.11.14), jäävuorisalaattia, näkkileipää (PE 12.10.14), parsakaalia, klementiini, lettuja, kerman ja kasviöljyn seosta vaahtona (PE 10.5.14), mansikkahilloa (PE 15.8.15), D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Roskiksesta löytyi siististi pakattuja omatekoisia ohukaisia. Lettukestejä varjosti vain se huomio, että puhdas vaahterasiirappi ei säily huoneenlämmössä kuten E202-mansikkahillo vaan se homehtuu.

Torstai 20.11.

Aamupala: kaurahiutaleita, vehnäleseitä (sama), banaani, klementiini, satsuma, ksylitolipurukumi (sama).

Puisella tarjottimella glögipullo, leipä, leikkeitä ja monenlaisia juustoja.

Tarjotin juustoa täynnä tarjosin juustoa nälkäisenä. Kaikki kuvassa näkyvä Taloyhtiön jätepisteestä.

Iltapala: goudaa (PE 20.8.14), fetaa (PE 5.3.15), valkohomejuustoa (PE 1.12.14), sinihomejuustoa (PE 19.12.14), chili-paprikajuustoa (PE 27.8.14), kermajuustoa (PE 12.6.14), savujuustoa (PE 6.8.14), cheddaria (PE 10/2014), Grana Padanoa, comtéjuustoa sisältävää salamia (PE 24.10.14), ciabattaleipää, kauraleipää, pikkutomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja (PE 12/2016), paprikatäytteisiä oliiveja (PE 30.4.17), punaviiniglögiä, tummaa suklaata, D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Tällä kertaa päätin hyödyntää homejuustot heti löytöpäivänä, etenkin kun tonkaisin juustojen ohella edellispäiväisen oloista tsapattaa. Oikeastaan tuoreemman leivän makua en edes haluaisi sotkea juustoilla.

Juustotarjottimen ykköseksi nousi chili-paprikajuusto, joka sattui olemaan myös ainoa paksuun muoviin pakattu avaamaton juusto. Savujuustokin oli pakattu mutta vain ohueen kelmuun, joten se oli päässyt kuivahtamaan. Punnitustarran takaa paljastui hauskasti homeviljelmä, joka näytti pahanlaatuiselta mutta ei ollut onnistunut lähettämään etäpesäkkeitä.

Parmesaanityyppisen juuston ohut muovi ei estänyt kimpaletta kuivumasta mutta ei myöskään homehtumasta. Makukin oli sen verran nuhjuinen, että tämä juusto pääsee jatkossa enintään pastan päälle. Toki parin kuukauden jääkaappisäilytyskin vaatii veronsa.

Perjantai 21.11.

Yöpala: Bulgarian-jukurttia (PE 20.8.), hedelmä-pähkinämysliä (PE 14.8.13), ksylitolipurukumi (sama).

Aamupala: kaurahiutaleita (sama), pellavansiemeniä (sama), banaani, omena, satsuma, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: karjalanpiirakoita, tuorejuustoa (sama), kermajuustoa (sama), keittokinkkua (sama), porkkanoita, jäävuorisalaattia, lihapiirakoita (VKP 15.11.14), kurkkusalaattia (PE 14.8.15), ketsuppia (PE 13.5.15), sipuli, sinihomejuustoa (sama), satsuma, glögiä, täytekeksejä (PE 30.7.15), magnesiumia (300 mg, PE 9/2011), D-vitamiinia (sama), 47-prosenttinen ksylitolipurukumi (PE 27.8.15).

Lauantai 22.11.

Aamupala: kaurahiutaleita (sama), banaani, klementiinejä, sitruunaa, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: ruispalaleipää, kaurapalaleipää, margariinia (PE 25.11.14) kermajuustoa (sama), keittokinkkua (sama), joulukinkkua, jäävuorisalaattia, porkkanoita, klementiini, jukurtticashewpähkinöitä (PE 15.3.14), D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Joghurttijauheella, herajauheella, rasvattomalla maitojauheella, täysmaitojauheella ynnä muulla kauheella kuorrutetut munuaispuun siemenet maistuivat pahasti eltaantuneilta. Söin näitä komposiitteja jonkin verran niin, että kaavin enimmät kuorrutteet pois, mutta jonkinlaisen jukurttipähkinänsärkijän olisin tähän toimeen tarvinnut.

Sunnuntai 23.11.

Aamupala: tattarirouhetta (PE 12/2014), banaani, appelsiini, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: jauheliha-perunapataa (sika-nautajauhelihaa [VKP 25.7.14], perunoita, sipuleita, kanaliemivalmistetta [PE 5.2.12], jauhettua mustapippuria [PE 18.2.13], suolaa), porkkanoita, ruislimppua, ruispalaleipää, margariinia (sama), klementiini, ksylitolipurukumi (sama).

En rohjennut mureuttaa jauhelihaa ihan täyttä neljää kuukautta viimeisestä käyttöpäivästä, sillä olin poiminut pakkauksen kesähelteillä. Ruskistettuna liha maistui ihan hyvälle, ehkä vähän kypsyneemmältä kuin tuoreena paistettu sika-nauta. Pata oli juuri niin vaisun makuista, miltä se raaka-aineiden perusteella vaikuttaa.

Se viime viikosta. Tämän viikon perjantaina Älä osta mitään -kuukausi huipentuu Älä osta mitään -päivään. Ehkä sinäkin hankit silloin sapuskat Taloyhtiön jätepisteestä?

Älä osta mitään -kuukauden toinen viikko

Ostokseton marraskuuni jatkuu. Syön tyystin dyykattuja elintarvikkeita ja merkitsen jokaisen suupalan muistiin. Nämä muistelmat julkaisen sitten viikoittain täällä blogissa. Merkinnöissä PE on parasta ennen, VKP on viimeinen käyttöpäivä ja sama viittaa aiemmin eriteltyyn elintarvikkeeseen.

Maanantai 3.11.

Yöpala: uuniomena-Skyr-rahkaa (PE 22.2.14), täysksylitolipurukumi (PE 20.7.13).

Miksiköhän samana yönä avaamani, niin ikään jääkaapin ovessa säilyttämäni mutta 11.4. parasta ennen -päiväänsä viettänyt Skyr oli homeessa? En oikein keksi muuta eroa kuin sen, että kuningatar vaatii parempaa kohtelua kuin uuniomena.

Aamupala: kaurahiutaleita (PE 24.3.14), banaani, omena, luumu, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: kebab-katkarapupitsaa, paprikaa, karjalanpiirakoita, porkkanapiirakka, Oivariinia (PE 13.1.15), kurkkua, savujuustoa (PE 7.12.14), jäävuorisalaattia, pikkutomaatteja, klementiinejä, viinirypäle, luumua, korvapuusti, ksylitolipurukumi (sama), D-vitamiinia (10 μg, PE 11/2014).

Scamorza-savujuusto oli päältä komeassa homeessa. Juuston tiivis koostumus takasi kuitenkin sen, että kun homekerrokset leikkasi pois, alla maistui vain valju, vähärasvainen savun maku. Klementiineistä taas piti poistaa pehmenneet osat, mutta jäljelle jääneet kohdat olivat yllättävän hyviä ja mehukkaita. Luumua eivät pelastaneet mitkään kirurgiset toimenpiteet, vaan se maistui pilaantuneelta luumuhillolta.

Tiistai 4.11.

Aamupala: kaurahiutaleita (sama), banaani, klementiinejä, luumuja, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: tomaatti-vuohenjuustokeitto (VKP 3.10.14), basilikaa (itse kuivattua), ruistikkuja (PE 30.4.13), karjalanpiirakka, Oivariinia (sama), paahtoleipää, kurkkua, savujuustoa (sama), porkkanoita, viinirypäleitä, luumuja, täytekonvehteja (PE 5/2014), kalaöljykapseli (PE 14.12.13), D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama)

Tomaatti-vuohenjuustokeitto on vanha tuttu, joka ei pitkästä säilytyksestä hätkähdä. Täysi rasia makeita brassirypäleitä oli oikein onnistunut herätedyykkaus ohikulkumatkalla.

Keskiviikko 5.11.

Yöpala: uuniomenarahkaa (sama), verigreippiä, ksylitolipurukumi (sama).

Aamupala: kaurahiutaleita (sama), omena, satsumia, luumuja, ksylitolipurukumi (sama).

Vanhaa jauhelihaa, mustuneita porkkanoita, kuivaneita sipuleita ja ruttuinen kaali.

Kaalipata oli odottanut vuoroaan ainakin syyskuusta lähtien, mikä alkoi väistämättä näkyä raaka-aineissa.

Kunnon jauheliha ei enää ollutkaan kunnollista oltuaan jääkaapin ylähyllyllä miltei viisi kuukautta. Se ainoastaan haisi kunnolla. Reunoilta limoittunut ja keskeltä kovettunut liha ei soveltunut paistamisenkaan jälkeen ihmisravinnoksi, joten suunnitelmia piti muuttaa.

Iltapala: munakas (kananmunia [PE 27.4.], kylmäpuristettua luomurypsiöljyä [PE 30.8.14], savujuustoa [sama], kevätsipulin vartta), porkkanoita, ruispalaleipää, jääsalaattia, kurkkua, kermajuustoa (PE 9.10.14), palvikinkkua (VKP 27.10.14), pikkutomaatteja, satsuma, viinirypäleitä, omenahilloisia kampaviinereitä, D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Kaalipata-aikeiden kariuduttua piti tyytyä pikaruokaan eli munakkaaseen. Kananmunia oli ilmeisesti pidetty jääkaapissa, koska niillä oli näinkin vanhoina vielä kokonaiset keltuaiset ja kaikki.

Torstai 6.11.

Aamupala: pikakaurahiutaleita (PE 7.6.14 ja 15.7.15), banaaneja, satsumia, sitruunaa, luumu, ksylitolipurukumi (sama).

Syön hiutaleet yleensä kuiviltaan. Nyt tein kuitenkin pitkästä aikaa mikropuuroa, koska en halunnut syödä elävää ravintoa. En ole ihan varma, kuolivatko ötökät veteen, säteilyyn vai lämpöön, mutta kova kuoriaisten kohtalo joka tapauksessa oli.

Jauhelihaa, paloiteluja porkkanoita, sipuleita ja kaalia.

Uusi yritys vähemmän vanhoilla aineksilla.

Iltapala: kaalipata (valkokaalia, porkkanaa, sipulia, puuroriisiä [PE 9/2013], jauhelihaa [VKP 17.8.14], mustapippuria [PE 1.7.12], meiramia [PE 14.9.13], tummaa siirappia [PE 31.12.12], suolaa), puolukkahilloa (PE 25.7.13), paprikaa, kampaviineri, D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Reilu jauheliha oli täysin syömäkelpoista reilu pari kuukautta viimeisestä käyttöpäivästä. Pelkiltään maku saattoi olla aavistuksen sisäelimellinen mutta saattoi olla kuvitelmaakin.

Perjantai 7.11.

Aamupala: kaurahiutaleita (PE 8.6.13), satsumia, viinirypäleitä, sitruuna-limettisoijajukurttia (PE 17.7.), ksylitolipurukumi (sama).

Soijaliemi oli syötävää, vaikka samassa pakkauksessa ollut veriappelsiinin makuinen jukurtti oli kerännyt hometta ja oli enää pelkästään pahan makuinen. Onneksi iltapalaksi nautittu verigreippi takasi päivittäisen veren tarpeen.

Iltapala: kaalipataa (sama), puolukkahilloa (sama), ruispalaleipää, palvikinkkua (sama), kermajuustoa (sama), jääsalaattia, jäävuorisalaattia, paprikaa, tomaattia, porkkanaa, karjalanpiirakka, Oivariinia (sama), verigreippiä, perunalastuja (PE 24.2.15), banaanin muotoisia appelsiinisuklaamarmeladeja (PE 30.9.15), D-vitamiinia (sama), magnesiumia (300 mg, PE 9/2011), ksylitolipurukumi (sama).

Lauantai 8.11.

Aamupala: kaurahiutaleita (sama), mandariini, viinirypäleitä, pellavansiemeniä (PE 10.10.13), ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: juusto-kasvispastaa (tuoretta nauhapastaa [VKP 28.10.14], kesäkurpitsaa, camembertjuustoa [PE 26.8.14], kuivahko chilipaprika, mustapippuria [sama], paprikaa, sipuli, rypsiöljyä [sama], basilikaa [sama], pekaanipähkinöitä), ruispalaleipää, kurkkua, kevätsipulin vartta, kermajuustoa (sama), palvikinkkua (sama), pähkinäsuklaata, D-vitamiinia (sama), 35-prosenttinen ksylitolipurukumi.

Homejuustot pitäisi käyttää heti, kun ne on löytänyt. Nyt camembert, jonka oli luvattu säilyvän avattuna kolme vuorokautta, oli päässyt kuivamaan ja voimistumaan liiaksi.

Sunnuntai 9.11.

Alkupala: kaurahiutaleita (sama), banaani, satsumia, ksylitolipurukumi (sama).

Iltapala: pitaleipiä (PE 3.7.14), jauhelihaa (VKP 8.11.14), paprikaa, jäävuorisalaattia, majoneesia (PE 18.4.15), ruispalaleipää, ruisvuokaleipää, Oivariinia (PE 19.1.15), kermajuustoa, pikkunauris, pikkupullia, D-vitamiinia (sama), ksylitolipurukumi (sama).

Jos joku ihmettelee jauhelihan tuoreutta, voin kertoa, että paketti oli löytynyt avattuna ja se oli siksi hyvä käyttää samana päivänä. Joku ihmettelee varmasti sitäkin, että ensi viikolla ilmestyy taas uusi ruokapäiväkirjanote.

Neljän tulen haukkapalat

Miltei joka ilta palaan hakemaan helpotusta nälkään leivästä, joka iltapalaan melkein erottamattomasti kuuluu. Voi leipä maittaa ihan tavalliseen tapaankin laitettuna, mutta joskus sitä kaipaa vaihtelua eikä silloin riitä, että pöytään on löytynyt ruispalojen tilalle jälkiuuniruispaloja.

Lautasella voideltuja paahtoleipiä sekä juustolla, leikkeleillä, kurkulla ja salaatilla täytettyjä sämpylöitä.

Voileipää.

Homeettomat sämpylät ovat kohtalaisen harvinainen näky taloyhtiöiden roskiksilla, joten ne tarjoavat vaihtelua jo itsessään. Sämpylöiden väliin voi sujauttaa perinteiset dyykkauslöydöt juuston, leikkeen, kurkun ja salaatin. Paahtoleipä taas on sämpylöitä tavallisempaa roskapussin täytettä, mutta paahtaminen mahdollistaa irtioton perusleipäilystä.

Usein tonkijan leipäpusseissa on kuitenkin vain tylsiä ruis-vehnäsuorakaiteita tai muita sekaleipäviipaleita. Vaihtelun virkistävyyden vuoksi tällaisista hukkapaloista kannattaa lämmittää haukkapaloja. Leivät voi panna tulille ainakin neljällä tavalla, mutta joka tapauksessa päällysteeksi tarvitaan juustoa, tuota joka kodin ja roskiksen hiilidioksidipäästöpesäkettä.

Ruispala, jonka päällä juustoa, jauhelihaa ja herkkusieniä.

Mikroleipää.

Vaivattomin vaihtoehto on säteilyttää leivät mikroaalloilla. Mikroleipä onnistuu ilman levitettäkin pelkällä juustolla, mutta lämpimäisestä tulee todellinen herkku sienillä. Lämpimillä voileivillä voikin kätevästi kuluttaa pieniä sienisaaliita, joista ei jaksa laittaa mitään konstigasta.

Päällekkäiset ja puolitetut paahtoleivät, joiden sisällä juustoa ja paprikaa.

Grillileipää.

Vaihtelua pehmoisiin mikroleipiin tuovat rapeat grillivoileivät. Niistä tulee helposti turhan rasvaisia, joten täytteeksi kannattaa panna juuston lisäksi kasviksia, esimerkiksi paprikaa. Grillileipien huonoiksi puoliksi voidaan lukea se, että voileipägrillejä löytyy roskiksesta harvemmin kuin mikroaaltouuneja ja että grillit kuluttavat mikroja enemmän sähköä.

Uunipellillä sekaleipäviipaleita. joiden päällä juustoa, serranonkinkkua ja tomaattia.

Uunileipää.

Sähkön suurin suursyömäri on uuni. Jos uuni kuitenkin on pakko kuumentaa jotakin toista tarvetta varten, jälkilämmöllä pystyy paistamaan rapsakat voileivät. Uunileipiin sopii juuston ohella erityisen hyvin tomaatti.

Paistinpannulla leipäviipaleita, joiden päällä juustoa, jauhelihaa, punasipulia, ketsuppia ja persiljaa.

Pannuleipää.

Rapeuden ja energiatehokkuuden ystävien on syytä valmistaa lämpimäiset paistinpannulla. Juuston sulamista voi tehostaa antamalla leipien hautua kannen alla. Pannuleipiä kannattaa tehdä erityisesti silloin, kun liedellä on lämmitetty jotain, mikä ei tunnu löytävän paikkaansa mistään muusta ruokalajista: Jos roskiksesta löytyy esimerkiksi jauhelihaa avatussa suojakaasupakkauksessa, liha on syytä paistaa heti, sillä se kestää jääkaapissa enintään ilman ilmaantumista seuraavat pari päivää ilman limaantumista. Tällainen pika-aikataulu ei välttämättä inspiroi laittamaan lihasta toisen eteen laittamaan lihasta mitään vähäpätöistä isompitöistä.

Kuumia voileipiä ei siis valmisteta pelkästään vaihteen vuoksi vaan myös tähteiden takia. Näin syksyllä ei kuitenkaan tarvitse mitään erityistä syytä, vaan leipiä voi tehdä ihan vain lämpimikseen.

Jauhelihan viimeinen käyttöpäivä vielä kerran

Viimekertainen jauheliha-analyysini ei ollut täysin kattava. Tässä vieläkertaisessa testissä olen jälleen jauheliharuoalla pöydän kattava.

Viimeksi havaitsin, että kahden kovimman konnan pakkaama nauta ja sika-nauta pysyivät käyttökelpoisina päiväkaupalla viimeisen kauppapäivän jälkeen. Toimitusvaikeuksien vuoksi kysymysmerkiksi jäi, miten säilyy sika ja kuinka sen osaa pakata nimellisesti kiltimpi valmistaja.

Porsaan jauhelihaa muovipakkauksessa.

Liha oli vielä ottohetkellä vaaleanpunertavaa mutta muuttui varastoinnin aikana rusehtavaksi. Pakkaus Taloyhtiön jätepisteestä (sika jätesäkissä 0 e).

Taloyhtiön roskiksesta löytämäni viimeisen käyttöpäivän ylittänyt porsaanliha on kolminkertainen tabu. Se ei ole juutalaisille košer, ei muslimeille halal eikä luterilaisille evira.

Kun otin lihan käyttöön, viimeisestä käyttöpäivästä oli kulunut kymmenen vuorokautta. Päätin valmistaa kesäkurpitsa-jauhelihapihvejä, koska olin aiemmin dyykannut juuri sopivan pätkän hyvälaatuista kesäkurpitsaa. Oliko liha riittävän hyvälaatuista, vai jouduinko poistumaan ruokapöydästä vellovin vatsoin?

Näin joulun aikaan porsasta äityy syömään kaikki, syömään kaikki, joten on paikallaan ensin hieman avata, mitä sikakarjalle tapahtuu ennen ruumiinavausta.

Se lienee tuttu juttu, että possua makoista syntyy emakoista. Ihan kaikkien huulilla ei taida sen sijaan olla sellainen tiedonjyvä, että luomutuotannosta osaton suomalaisemakko elää suuren osan elämästään kääntymisen estävässä häkissä.

Elina Lappalainen kertoo häkkisian arjesta Tieto-Finlandialla palkitussa kirjassaan Syötäväksi kasvatetut. Emakkoa ympäröi neljän viikon imetysaikana paitsi maidolle ahnas pahnue myös ruholle ahdas putkisto. Jos emakkoa ei estettäisi liikkumasta, se saattaisi pienessä karsinassa ja kovalla alustalla helposti tukehduttaa porsaita alleen.

On sanaleikittäkin selvää, että häkissä emakko kärsii.

Kun porsaat on vieroitettu, emakolle ei jää aikaa nuolla makuuhaavojaan, sillä se viedään tiineytyshäkkiin. Häkki tarvitaan, koska liika liike voisi sotkea synnytyskoneen hienosäädön. Tiineyden alkuvaiheen jälkeen emakko pääsee jaloittelemaan, mutta sitä pidetään nälissään kuin painijaa ennen tulevaa koitosta. Ruoan puutteessa sika saattaa purra kohtalotovereitaan. Ahtaissa oloissa siat muutenkin kiusaavat herkästi toisiaan, kuten me älykkäät nisäkkäät ylimalkaan.

Emakkojen häkkituomioita voi valittaa, mutta niistä on vaikea päästä eroon, koska muutos söisi rahaa. Lappalaisen kirjan perusteella lihateollisuus uskoo kuitenkin pitkässä juoksussa parantavansa tapojaan kuin sika juoksuaan kohti kaasukammiota.

Suomessa siat tainnutetaan tavallisesti laskemalla ne kuiluun, jonka tilavuudesta vähintään 70 prosenttia on hiilidioksidia. Vähän niin kuin tulevaisuuden Telluksen ilmakehä.

Eläinten hyvinvointikeskuksen teurastusoppaan mukaan suuri hiilidioksidipitoisuus voi aiheuttaa hengenahdistusta, hyperventilaatiota ja tukehtumisen tunnetta. Inertit kaasut, kuten argon ja typpi, olisivat ”humaanimpi lopetustapa”, mutta teurastajat suosivat sikamaisia menetelmiä. Argon on ilmeisesti liian kallista, ja ilmaa kevyempi typpi tuppaa nousemaan kuilusta ihmisten ilmoille.

Lautasella pihvipino, jota ympäröi sipulinversoin koristeltuja salaattijuustokuutioita.

Pihvien lisukkeena tarjosin reseptin ehdottaman tylsän kermaviilin sijasta fetamaista juustoa, joka oli lähtöisin niinkin tunnustetusta fetamaasta kuin Saksasta. Jauheliha, kesäkurpitsa, kananmuna, korppujauhe, salaattijuusto, punasipuli (versojen kasvualusta) ja Sarviksen melamiinilautanen Taloyhtiön jätepisteestä.

Sioilta saattaa puuttua onnellinen loppu, mutta samaa ei voi sanoa testistäni. Kesäkurpitsa-jauhelihapihvit pääsivät mahaan ja pysyivät siellä. Viimeisen pihvin söin viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen.

Tämänkertainen tutkimukseni vahvistaa viime vertailuni johtopäätöksen: perusterve aikuinen voi käyttää kylmässä suojakaasussa säilytettyä jauhelihaa ainakin viikon viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

Tulos yleistynee myös onnellisen perhetilan jyväkaritsan rypsijauhelihaan, mutta viime kädessä kuluttajan on opittava luottamaan omiin aisteihinsa. Tai siirryttävä lihasoseista kohti aikuisempaa ruokavaliota.

Jauheliha jälkeen viimeisen käyttöpäivän

Netissä on toinen toistaan useampia viestiketjuja, joissa ahdistunut ap kysyy, voiko jauhelihaa käyttää tänään, kun sen viimeinen käyttöpäivä oli eilen. Jos tulet tänne hakukoneen sisään heittämänä ja etsit maltillista asiantuntija-arviota, lähde suosiolla muualle.

Nyt kun jäljellä ei ole muita hysteerikkoja kuin hamstraajia, voimme siirtyä asiaan. Testiin valikoitui tällä kertaa kaksi erilaista jauhelihaa kahdelta tunnetulta pakkaajalta. Toinen lihoista oli nautaa, ja toisessa oli lisäksi sikaa. Rasvaa molemmissa oli kymmenen prosenttia.

Kaksi jauhelihapakettia

Aluksi tarkastin jauhelihat silmämääräisesti kuin eläinlääkäri konsaan. Toinen pakkaus näytti odottavan ruoaksi valmistamista innosta soikeana, ja itse hyväksyin lihat innosta sokeana. Tuotteet Taloyhtiön jätepisteestä (0 e, huomioi päiväys).

Alkuperäisestä kylmäketjusta ei ole tietenkään tietoa, mutta lihat ehtivät lojua alle kymmenasteisessa roskiksessa enintään vuorokauden, todennäköisesti vain muutaman tunnin. Pyyntipäivän jälkeen lihat olivat vielä kahden päivän ajan jääkaapissa pari astetta suositellun neljän asteen enimmäislämpötilan yläpuolella.

Kun otin lihat käyttöön, naudan jauhelihan viimeinen käyttöpäivä oli ollut 11 päivää aikaisemmin. Sika-naudan jauhelihalla viimeinen käyttöpäivä oli ollut 8 päivää aiemmin. Jauhelihan ja ruoan valmistuspäivien eroksi tuli siten pari viikkoa. Siksi oli parasta ennen ensimmäisiä makupaloja selvittää, mitä tehtailijat tekevät lihojen säilymisen eteen.

Elintarviketeollisuus täyttää eläinten muoviset ruumisarkut suojakaasuilla. Paras kaasu olisi luultavasti puhdas hiilidioksidi, tuo teurastuksessa ja maapallon kasvihuoneistamisessa niin kätevä cee-oo-kakkonen. Pelkän hiilidioksidin käyttö voisi moninkertaistaa tuotteen säilyvyyden, mutta myynnin se luultavasti moninkutistaisi.

Liha, kuten ihminenkin, alkaa nimittäin harmaantua vanhetessaan, mikä ei yleensä paranna kummankaan markkina-arvoa. Ex-lihas muuttuu vähitellen harmaaksi, koska sen myoglobiini alkaa menettää happivarastojaan. Hapen poistuminen tuskin myrkyttää ruokaa, mutta keskiluokkainen kuluttaja ostaa vain vastateurastetun näköistä lihaa. Se onkin ainoa edes etäisesti teurastukseen liittyvä mielleyhtymä hänen tietoisuudessaan.

Tehtailijan ratkaisu on lihan tönkköhapetus. Pakattu liha pysyy myyvänpunaisena pitkään, kun suojakaasussa on happea suunnilleen 80 prosenttia eli neljä kertaa enemmän kuin huoneilmassa. Harmi vain, että aerobiset bakteerit eivät ole liha-alalla varsinainen harvinaisuus. Dyykkarin onneksi lihapakkauksen pieneliöt ovat sentään edes 20‑prosenttisesti hiilidioksidissa eli huonossa hapessa.

Tässä vaiheessa luentoa lukija on varmaan jo läpikotaisin kypsynyt mutta niin on jauhelihammekin. Naudasta valmistin porkkanalla ja pinaatilla täytettyä lihamureketta ja sika-naudasta laitoin georgialaista kaalilaatikkoa.

Ruoista nautti kolme ja myrkyttyi nolla ihmistä. Sikäli tulos oli sama kuin aikaisemmissa viimeisen käyttöpäivän jauhelihakokeiluissani. Kaalilaatikko tuli syötyä loppuun seitsemän päivän päästä ensimmäisen hävikkiviikon viimeisen viettopäivän kunniaksi.

Lihat siis etenivät elimistöissämme ongelmitta, mutta maistuiko ruoka? Pirkan ohjeen mukaan valmistamani kaalilaatikko oli kaikin puolin herkullista. Lihamureke sen sijaan jätti hieman toivomisen varaa. Syynä eivät välttämättä olleet gramnegatiiviset bakteerit tai Garamin Samin resepti vaan kenties taloyhtiön tarjoama korppujauhe, jonka parasta ennen ‑päivä oli tammikuussa.

Ihan mahdollista on sekin, että naudan jauheliha alkaa yksinkertaisesti menettää makuaan viimeistään kymmenen päivää viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Testin molemmat jauhelihat soveltuivat kuitenkin mainiosti fyysisesti terveiden fyysisesti aikuisten ravinnoksi reilu viikko viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

Wannabe-ap, jatkoitko sittenkin lukemista mutta olet yhä ahdistunut viimeisen käyttöpäivän jauhelihasi mikrobiologisesta laadusta? Osta seuraavalla kerralla soijarouhepaketti. Siinä on parasta ennen -päiväys.

 

Aiheesta jauhaa vielä kerran kirjoitukseni Jauhelihan viimeinen käyttöpäivä vielä kerran.