Joulukalenterin 24. lykky: televisiolakko

Kun olin pieni, osa television joulukalenterista jäi näkymättä televisiolakon vuoksi. Siinä olisikin suoratoistosukupolvelle ihmeteltävää kaksinkerrakseen: Ensinnäkin ohjelman näkisi vain, jos olisi vastaanottimen ääressä juuri oikeaan vuorokaudenaikaan. Toiseksi ohjelmaa ei näkisi siinäkään tapauksessa.

Olin tähän asti muistellut, että olisin nähnyt joulukalenterista ensimmäiset jaksot, minkä takia jatkokertomuksen kesken jääminen olisi tuntunut erityisen harmittavalta. Todellisuudessa lakko alkoi marraskuun viimeisenä päivänä ja päättyi illalla 21. joulukuuta.

Kuvaputkinäytön osia sekajäteastiassa.

Taloyhtiön jätepiste aamuyöllä 22.12.2013.

Omasta kriittisestä joulukalenteristani ei jäänyt yhtäkään lykkyä julkaisematta, vaikka varsin itsekriittinen joulukalenterintekijä kyseessä onkin. Julkaisuaika on tosin joka kerta ollut keskiyöllä viimeisillä hetkillä ennen päivän vaihtumista. Jälkikäteen voisi kysyä, olisiko kannattanut aloittaa yksi päivä aikaisemmin. Se tuskin kuitenkaan olisi toiminut, sillä ajanhallintani ottaa kyllä aina löysät pois kuin julkinen valta kaikesta muusta kuin alamaistensa vyötäröiltä.

Aiheet olin suunnitellut etukäteen, mutta riviäkään en ollut kirjoittanut ennen joulukuuta. Hyviä aikomuksia toki oli, mutta aikataulu kariutui viimeistään siinä vaiheessa, kun palkkatyöminä päätti syksyllä luennoida tilastotieteen yliopistokurssin, jonka aiheesta ei tiennyt etukäteen juuri mitään. Kun varastojen perkaaminenkin jäi viime tippaan, niin suunnilleen 12-tuntista työpäivää on koko joulukuu ollut.

Periaatteessa kaikki olisi voinut mennä pieleen ja Lykkykalenteri jäädä kesken, mutta jotenkin vain kaikki onnistui. Muistin esimerkiksi dyykanneeni sähkökynttilät joskus vuosia sitten, ja löytyiväthän ne viimeisestä kassista joulukoristejutun suunniteltuna julkaisupäivänä.

Jos puolenyön määräaikaa ei olisi ollut, tekisin tätä joulukalenteria varmaan vielä helmikuussakin. Loppuvaiheessa lykkäsin lykyn ensimmäisen version liikkeelle puoliltaöin. Makutestin ehdimme kuvata vasta tämän jälkeen. Joskus kahden aikaan yöllä aloin kirjoitella testituloksia.

Tällä kertaa säilyvyystutkimusten aineistot olivat normaalia suppeampia, koska useimpia jouluruokia löytyy vain lyhyen aikaa vuodesta. Tavaksi tuli kirjoittaa melko yksityiskohtaiset testitulokset, ikään kuin tutkimusartikkelin todistusaineistoksi kirjallisuuskatsauksen perään. Lykkykalenterin perimmäinen tavoite ei nimittäin ollut pelkästään kirjoittaa 24 kivaa artikkelia, vaan kerätä joulun säilyvyystietoa yhteen paikkaan tänä vuonna eikä sitten joskus niin kuin yleensä toimin.

Ehkä neljän aikaan aamuyöstä aistihavainnot oli päivitetty artikkeliin, ja sitten piti vielä keksiä tiivistelmä sekä sisäänheittolauseet Twitteriin ja Facebookiin. Ennen nukkumaanmenoa saattoi sitten jo miettiä näkökulmaa seuraavaan, saman päivän aiheeseen.

Murmelin päivään heräämisen jälkeen ohjelmassa oli yleensä tunti pari ideointia, koska hyvässä lykyssä on aina jotain ajattelematonta, siis ennen ajattelematonta. Sen jälkeen pari tuntia tiedonhakua, muutama tunti kirjoittamista, tunti materiaaliin tutustumista ja valokuvaamista sekä pari tuntia kuvankäsittelyä ja artikkelin julkaisukuntoon panemista.

Viimeiseen vaiheeseen kuuluu aina linkkien tarkistaminen ja arkistointi, joka on välttämätöntä, kun kirjoitukseni pohjautuvat vahvasti lähteisiin. (Jos klikkaat tässä blogissa vanhentuneeksi osoittautuvaa linkkiä, löydät alkuperäisen sisällön hyvin todennäköisesti osoitteesta archive.org tai osoitteesta archive.is, mikäli edellinen ei tuota tulosta. Poikkeuksena alkuvuosien artikkelit ja yksittäiset hankalat sivustot.)

Lykkykalenterin suosituin aihe on tähän mennessä ollut puuroriisi. Selvänä kakkosena tulee lukijalahja (joita on edelleen jaossa ja joita lähetän taas uudenvuoden jälkeen). Melko jaetulla kolmannella sijalla ovat kynttilät ja joulusiivous.

Itse olen tyytyväisin kinkkukirjoitukseeni. En nähnyt mitään mieltä toistaa kaikkien joskus kuulemia eläintehdasasetuksia. Joululeipään perehtyessäni löysin yksittäisen lauseen sian verestä, joka toi mieleen aiemmin lukemani Girardin ja kesällä minua pöyristyttäneen uhrausbisneksen. Aiheesta, josta minulla ei pitänyt olla mitään tuoretta sanottavaa, löytyi uusi näkökulma, joka yhdisti asioita toisiinsa.

Nyt onkin Lykkykalenterin vaietessa syytä alkaa taas pienen tauon jälkeen kerätä aineistoa assosiaatiopankkiin. Toisin sanoen lukea. Tämän blogin lukijoille on kai turha tähdentää televisiolakon etuja. Pyhien jälkeen lakko kuitenkin loppuu ja tälle sivulle ilmestyy video.

Tätä kirjoittaessa, joskaan ei luettaessa, on kuitenkin vielä jouluaatto. Aattoon kuuluvat yllätykset, joiden järjestämisen tarpeelle löysin mahdollisesti biologisen selityksen lahjapaperijutussani. Koska olen kirjoittanut joulukalenteria voimiani säästämättä, olen varmaankin myös valmistellut viimeiseen lykkyyn jonkin yllättävän — ei, tajunnan räjäyttävän – ei, ihmiskunnan uudelle henkiselle tasolle nostavan ‑ hei, taisin juuri keksiä sisäkkäiset ajatusviivat ‑ – — huipennuksen?

Olkaa hyvä, kokovartalokuva joulukalenterin sisällä seikkailleesta joulukalenterista.

Huopainen pitkulainen joulukalenteri, jossa 24 numeroitua tähteä ja jonka päädyssä joulupukki.

Hyvää joulua ja lykkyä!

14 responses to “Joulukalenterin 24. lykky: televisiolakko

  1. Kiitos, ihan mahtava kaltsu ollut tämä. Ja tuo ”ajanhallinnasta löysät pois” kuulostaa enemmän kuin tutulta.

    • Kiitos itsellesi kommareista! Olen huomannut, että jos ei osaa karsia ylimääräisiä asioita elämästään, kannattaa antaa ajan tehdä tehtävänsä.

  2. Kiitos sinulle tästä kalenterista ja erityisesti hienosta lukijalahjasta! Tuli perille ja pääsee kohta luettavaksi.

  3. Tää oli niin kiva. Kuvajoulukalenterista jäi taas luukut avaamatta, mutta se säästyy vielä kolmannen vuoden eteenpäin. 🙂

    • Koko ajan sinun blogeja seuratessani minua on askarruttanut se, miten pidät tallessa ja järjestyksessä kaikki dyykkaamasi ruoat ja tavarat, niin että tarvitessasi löydät ne. Erityisesti ruokia koskien, miten ja mihin järjestät ne, niin että kaikki (?) tulevat syödyksi ennen pilaantumista? Terv. nimim. järjestyksen ystävä, joka ei saa pidettyä järjestystä

      • Yksi ehdoton keino on pyrkiä pitämään samanlaiset asiat samassa paikassa. Jo ennen kuin joulukalenterista oli tietoakaan, olin mahdollisia artikkeleja varten kerännyt glögejä yhteen paikkaan ja pipareita toiseen paikkaan. Siten ei tarvinnut kaivaa läpi jokaista kasaa, kun oli varma, että kaikki piparit ovat tietyssä kassissa.

        Jos löytyy yksittäisiä esineitä, kuten mainitsemani sähkökynttilät, niille on vaikea keksiä sellaista paikkaa, että sen varmasti muistaisi. Ei jaksaisi oikein kirjaakaan ruveta pitämään. Toisaalta sähköttömille kynttilöille oli kyllä oma paikkansa, mutta silti niitä oli lopulta vähän joka puolella, koska niitä löytyi usein eikä varastoja ehtinyt aina ylläpitää. Oli siis tullut tehtyä sellaisia sekatavarakasseja, joiden läpi käymiseen oli pakko raivata aikaa marras-joulukuussa.

        Kaikki ruoka ei tule syödyksi, sillä aina jotain unohtuu tai ehtii yrityksistä huolimatta pilaantua. Se ei kuitenkaan haittaa, koska edellisen mentyä pilalle on löytynyt jo seuraavaa tilalle.

        Ruoka vie paljon tilaa, ja osa vaatii kylmäsäilytystä. Puolet vuodesta voi hyödyntää ulkoilmaa, ja vanhemmillani on kylmiö, joka on myös ollut suureksi avuksi. Sellaista ruokaa, jota on jo käsitelty blogissa eikä siten tarvita enää säilyvyystutkimuksiin, yritän saada kulumaan nopeaan tahtiin. Henkilökohtaisesti Lykkykalenterin isoin hyöty oli siinä, että sain vihdoin tehtyä inventaarin ja samalla siirrettyä osan varastosta kiertoon.

    • Kuvajoulukalenterissa on tosiaan erinomainen säilyvyys. Paitsi jos se alkaa jo ensimmäisestä adventtisunnuntaista, niin sitten täytyy vähän sovitella, minä vuonna sen voi hyödyntää. Löysin alkuviikosta avaamattoman suklaakalenterin. Parasta ennen 30.11.2021, eli pilaantuu käyttökelvottomaksi juuri, kun sille olisi taas käyttöä!

  4. Kiitos ihanasta kalenterista! Aika ennen joulua oli niin kiireinen, etten ehtinyt lukea kaikkia lykkyjen sisältöjä heti, mutta hyvä näin. Iloa riittää pidemmäksi aikaa. Onpa hauska löytää Suomesta yhtä jouluinen tai ehkä paremmin epäjouluinen sukulaissielu! Itse kyllä tykkään juhlia ja kohdata kaikenlaisia ihmisiä oikein ajan kanssa, ainoa vaan, että joulun monet perinnerituaalit ovat korostetun materialistisia. En myöskään arvosta sellaista massatuotantoa, että samana päivänä kaikkialla toistetaan samaa juttua. Syntyy herkästi oletuksia ja paineita.

    Luennoimasi tilastokurssi jäi mietityttämään – tarvitsevatko kemistit usein tilastotieteen menetelmiä?

    • Kiitos, hengenheimolainen! Tilastotieteen kurssi oli avoimen yliopiston yhteiskuntatieteiden kurssi, jonka luennoin kansanopistossa. Eivät tosiaan ole tilastolliset menetelmät regressioanalyysiä lukuun ottamatta kemiassa tarpeen ainakaan niillä aloilla, joista itselläni on kokemusta. Siksi tiesin tilastotieteestä vain sen vähän, mitä aikoinaan kasvatustieteen opinnoissa oli tullut, kun minulle tuota kurssia kesken syyslukukauden tarjottiin.

  5. Ihan alkuun pahottelut tämän kommentin viivästymisestä.

    Mutta tuhannet kiitokset lykkykalenterista, joka sai aikaan niin monenlaisia tunteita kuten tämä blogi moneen kertaan aiemminkin:

    Ilo: takuuvarmasti hymy huulille ja välillä naurunpirskahuksiakin!

    Huolettomuus: ei tartte ite mietiskellä kaikkea mitä uskaltaa syyä ku empiirinen tutkimus on jo tehty!

    Yhteisöllisyys: en ole yksin ajatusten ja elämäntapani kanssa!

    Arvostus: oot sie rohkia ku uskallat näin avoin olla tämän asian kanssa!

    Viha, tuska, epätoivo, käsittämättömyys: ei ihmiset ei!

    Liikuttuminen ja yllättyminen: Lukijalahjan saaminen postissa! Hämmästelin tosissaan mistä on kyse kun paketti tuli. Joku on ollut niin ajattelevainen, että on paketoinut minulle lahjan käytettyyn lahjapaperiin! ❤️❤️❤️ Paperi oli tuttu joten mietin jopa olisiko joku käyttänyt samaa käytettyä paperia jossa olen antanut hänelle lahjan aiemmin.

    Mielenkiinto ja toivo: lukeminen on alotettu…

    Kiitos, kuulemiin ja tonkimisiin!

    • Kiitos, Mira! Kommenttisi tuli juuri sopivalla hetkellä. Lahjapaperi oli kyllä käyttämätön, mutta se oli roskiksessa käytetty ja siksi kärsineen näköinen. Panostin enemmän postimerkkeihin, joissa kohtasivat Mira from Lapland ja Onni from Newland. Tonkimisonnea!

Vastaa käyttäjälle mirametsalehto Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s