Pantinvenytystä, lisäosa

Luulin viimeksi sanoneeni tällä erää viimeisen sanan panteista. Panttitekniikan viimeinen sana tuotti kuitenkin niin paljon sanoja, että encore-pyyntöjen puutteesta huolimatta Pantinvenytystä on venytettävä yhden osan verran. Ja olihan tähän osaan vähän muitakin juttuja jonossa.

Miksi pullonpalautusjonossa halutaan etuilla?

Kävin palauttamassa edellisessä osassa näytetyt Lidlin pullot. Tarkoituksena oli osallistua koko rahalla arpajaisiin. Kun perjantaina iltapäivällä neljän jälkeen astuin Lidliin kahden täyden jätesäkin ja yhden ison kestokassin kanssa, toinen palautusautomaateista oli poissa käytöstä.

Pääsin heti automaatille. Automaatin etulevy oli niin kiiltävä, että siitä näki välillä jonkun toiveikkaan jäävän taakseni jonottamaan. Eräs mies tuli kolmen tölkin kanssa. Kysyi aluksi, ovatko jätesäkit minun. Sitten mietti hetken seuraavaa siirtoa ja tiedusteli, voisiko hän palauttaa omat pakkauksensa siinä välissä, kun hänellä on niitä niin vähän.

Yleensä olisin voinut suostua, mutta nyt en, koska halusin pitkän komean arpajaiskuitin. Kaivoin lompakkoani esiin ja ehdotin, että voisin ostaa miehen tölkit. Siihen mies sanoi ”ai ei?” ja lähti pois. Ehkä hänkin olisi halunnut osallistua arpajaisiin. Tai sitten hän tajusi, että tölkit voi palauttaa myös yläkerrassa muiden kauppojen automaateilla.

Pullonpalauttajia jätesäkkien kanssa palautusautomaattien edessä.

Odota, olet jonossa.

Jäin miettimään, miksi on niin luontevaa yrittää etuilla panttijonossa, vaikka kassajonossa ei niin tekisikään. Ei ainakaan itselleni tulisi mieleen kysyä, voisinko päästä ostoskärrynsä täyteen keränneen ohi, kun itselläni on vain panttikuitti lunastettavana. Ei etenkään siinä vaiheessa, jos toinen on jo latomassa ostoksiaan liukuhihnalle ja kassa on aloittanut työnsä.

Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että jätesäkillisen palauttaminen on kohtuutonta. Kunnon kansalainen tuo kauppaan enintään muovikassillisen pantteja. Jos ylittää kohtuuden rajat, on hyviteltävä muita.

Todellisuudessa megapalauttaja on kaikista tehokkain, koska hän osaa todennäköisesti käyttää automaattia vauhdikkaasti. Lisäksi hän palauttaa suuren määrän samoilla aikaa syövillä alku- ja lopputoimilla, jotka jokainen palauttaja joutuu tekemään. Aionkin jatkossa vastata etuiluyrityksiin, että jos yhtään helpottaa, voit kuvitella jätesäkkini kymmeneksi erilliseksi palauttajaksi – ilman sitä ajanhukkaa, että kukin heistä lyllertää automaatille, palauttaa vähät panttinsa verkkaisesti, odottaa kuitin tulostumista ja siirtyy vitkutellen pois seuraavan edestä.

Tämä näkökulma on monelle niin tuore, että yritän edistää sen sulattamista vielä vertauksella. Ajattelu vinoutuu siinä, kun jätesäkkipalauttaja rinnastetaan teitä tukkivaan traktoriin, jonka pitäisi väistää nopeampia pientareelle. Todellisuudessa tie eli automaatin liukuhihna vetää aina samalla vauhdilla. Jätesäkkipalauttaja on pienpalauttajiin verrattuna oikeastaan valtatiellä kiitävä kaukoliikenteen linja-auto, joka korvaa kymmenen tilaa vievää henkilöautoa. Tai vaihtoehtoisesti kymmenen pienpalauttajaa ovat paikallisbussi, joka pysähtelee vähän väliä ja joutuu aina kiihdyttämään ennen siedettävään vauhtiin pääsemistä.

Kun olin saanut säkkini tyhjennettyä, lattialla oli vielä ruttuisia muovipulloja, jotka palautusautomaatti oli hylännyt. Olin hyväuskoisena kuvitellut, että Lidlissä, jonka pullot painuvat kokoon pienestä tuulenvireestä, ei olisi niin niuho automaatti. Sain pari pulloa hyväksytyksi muotoilemalla niitä kokoon, mutta sitten kulutin yhteen pulloon liikaa aikaa ja automaatti tulosti kuitin.

Ei siis puhettakaan, että Lidlissä osallistuisi vahingossa panttiarpajaisiin. Päinvastoin niihin ei pysty osallistumaan, vaikka haluaisi. Eikä 44 euroa kaupasta ihan helposti irtoa, vaan kassalle tarvittiin lisää henkilökuntaa näin suuria ratkaisuja tekemään.

Koska en päässyt tekemään hyvää arpajaisiin osallistumalla, päätin lahjoittaa panttirahat suoraan Pelastakaa Lapsille. Hätäavun kaltainen tekohengitys ei ole lähellä keuhkojani lähellä olevaa sydäntäni, mutta kuin tilauksesta löytyi lahjoituskohde suomalaisten vähävaraisten lasten harrastuksiin ja opintoihin. Kuvituksena pullonkerääjäpoika! Ihanan stigmatisoivaa mutta ei ehkä niin kyyneleitä tirauttavaa meidän kerääjien näkökulmasta.

Vähän tietysti huolettaa, minkälainen ymmärrys järjestöllä on raha-asioista, kun Pullopoika-videossa (SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA, älä lue eteenpäin, jos haluat säilyttää koskettavan loppuratkaisun yllätyksenä) poika palauttaa pantteja noin 8 eurolla ja ostaa perään tuloillaan 35 euron oppikirjan. Ehkä videolla ei näytetä sitä, millaiset panttitulot hän saa tyyrikkäästä Kånken-repustansa? No, kohta ei tarvitse sietää kirjojen ryöstöhintoja, kun lahjoitukseni saapuu perille ja oppivelvollisuus laajenee lukioihin niin, että sitten kaikki varmaan opiskelevat valtion laadukkaista maksuttomista materiaaleista.

Pika(?)testissä kaatoautomaatti

Kun kuulin, että jätesäkkipalauttajille oli avattu oma bussikaista, aloin heti suunnitella toivioretkeä Vantaan Tammistoon. (Nyt paikkoja on myös Helsingissä ja Turussa.) Citymarketin pullonpalautusalue ei osoittautunut aivan odotusten mukaiseksi paratiisiksi.

Kun pääsen paikalle, Tomra R1 on luukku auki vierellä kaksi henkilökunnan edustajaa suu auki. Koska näitä ihmevempeleitä on vain yksi kappale, joudun ensin odottamaan automaatin kuntoon saamista kymmenisen minuuttia.

Taikaluukku avautuu kosketusnäyttöä painamalla. Sen takaa paljastuu edellisen käyttäjän jäljiltä 0,40 euron muovipullo. Luukku kannattaa siis aina avata käytön jälkeen, jos haluaa panttirahat kokonaan itselleen.

Tölkkejä ja pulloja kaadetaan jätesäkistä Tomra R1 -palautusautomaattiin.

Jos ei mietittäisi kuvauksellisuutta, pussin suu voisi olla säiliön sisällä, mutta siltikään painovoima ei tulisi optimaalisesti hyödynnetyksi.

Harmillisesti pullot ja tölkit voi kaataa laitteen uumeniin yhtä kätevästi kuin pyykit voi kaataa edestä täytettävään pesukoneeseen. Etenkin jätesäkkiä joutuu rullaamaan auki kuin jotain esinahkaa. Jäykemmistä kasseista kaataminen sujuisi varmaan ripeämmin, mutta menee vähän hankalaksi, jos pantit pitää kantaa kauppaan pyykkikorissa. Massapalautusautomaatin pitäisikin ehdottomasti olla päältä ladattava.

Tomra R1 -palautusautomaatti sisältä katsottuna, kun tölkkien lajittelu on keskeytynyt.

Kaatoautomaatin ”singulaattori” tuo mieleen perunanistutuskoneen, ja kylvämisessä tuota sanaa näköjään onkin käytetty.

Kun luukun vetää kiinni, kone aloittaa lottoarvonnalta kuulostavan pakkausten pyörittelyn. Välillä pitää tosin kutsua virallinen valvoja paikalle, kun kone jostain syystä jumittaa.

Hän kertoo, että koneeseen kipataan kaikenlaista, vaikka sinne saisi laittaa vain juomatölkkejä ja muovipulloja. Edellisenä päivänä automaatista löytyi puukko, ja oli joku kierrättänyt paristonsakin sinne. Lasipullojakin laitteeseen syötetään, mutta niiden pitäisi kuulemma pullahtaa palautusluukkuun. (Kokeilin pienellä Froosh-pullolla: sisuksiin katosi.)

Pieni ja keskikokoinen muovipullo Tomra R1 -automaatin palautusluukussa.

Kone palautti kaksi panttipulloa eli esti niiden palauttamisen. Pienempi pullo kelpasi tavanomaiseen automaattiin, mutta isomman pullon automaatti imaisi panttia antamatta. Syynä oli ilmeisesti se, että viivakoodissa oli pullon muodon vuoksi pieni vekki.

Pitkähkön odotuksen jälkeen koneessa kiertää enää kaksi muovipulloa kuin hamsteri juoksupyörässä. Linkoukselle pitää tajuta panna stoppi kosketusnäytöstä. Olen tarkoituksella syöttänyt koneeseen yhden melko littanan ison muovipullon, eikä kone selvästikään saa siitä selvää. Kyseinen pullo on mahdollisesti estänyt toisen jäljelle jääneen pullon etenemisen. Viereinen palautusautomaatti ottaa pullot vastaan mukisematta.

Jäljellä on enää arvonnan tuloksen julkistaminen, den rätta lottoraden. Syötin koneeseen omien laskujeni mukaan 407 Suomen-pantillista tölkkiä, 17 pantitonta tölkkiä, 1 pienen lasipullon, 16 pientä muovipulloa, 43 keskikokoista muovipulloa, 22 isoa muovipulloa ja 7 Palpa-pantitonta pulloa. Koneen näkemys on: 403 pantillista tölkkiä, 18 pantitonta tölkkiä, 17 pientä muovipulloa, 43 keskikokoista muovipulloa, 22 isoa muovipulloa ja 9 pantitonta pulloa. Luvuista on poistettu neljä koneen ulos sylkäisemää tai sisälle jättämää muovipulloa.

Erot lukujen välillä selittyvät, jos automaatti on tulkinnut pienen lasipullon pieneksi muovipulloksi. Lisäksi yksi melko littana tölkki ja yksi viivakoodiltaan vaikeaselkoinen tölkki ovat ilmeisesti menneet pantittomina pulloina. Selittämättömäksi jää sen jälkeen enää yhden pantillisen tölkin muuttuminen pantittomaksi ja yhden pantillisen tölkin katoaminen.

Olen voinut itsekin tehdä virheitä. Vaikka laskin pantit huolellisesti ja tutkin samalla panttimerkit, en suorittanut tarkistuslaskentaa. Joka tapauksessa puutteet ovat niin vähäisiä palautettuihin määriin verrattuna, että tämän testin perusteella koneeseen voi luottavaisin mielin uskoa panttinsa.

Testaamani automaatti on yllättävän hidas. Tottunut palauttaja voi käsin syöttämällä päästä lähes samaan nopeuteen ainakin pienillä määrillä. Automaatin houkuttelevuutta vähentää lasipullokiellon lisäksi heikko toimintavarmuus testauskerralla – sekä houkutteluvuus eli taipumus kerätä jonoja uutuudenviehätyksellä ja helppoudella. Yksi tai kaksi muovikassillista palauttavan kannattaa jatkossakin suunnata kaatoautomaatin sijasta käsikäyttöiselle joka suunnasta lukevalle palautusautomaatille.

Kaatoautomaatti olisi ylivoimainen, jos se alkaisi lukea viivakoodeja sitä mukaa kuin pakkauksia syötetään luukusta. Automaatin etuna on se, että lottoarvonnan ajan palauttaja voi vaikka lukea lastenkirjaa Markus Light ja palautuspullon henget. Palauttajan ei myöskään tarvitse koskea tahmaisiin tölkkeihin. Automaatin luukku sen sijaan on varmaankin turvallisuussyistä vedettävä itse kahvasta alas, jotta palautus lähtee käyntiin. Toisaalta tahmaiset tölkit usein liimaantuvat muovikassiin, ja näppärintä ne on saada irti käsillä. Lisäksi pakkauksia jää helposti etenkin jätesäkin pohjalle, kuten edelläni jonossa ollut, minulle kaksi tölkkiä lahjoittanut mies huomasi.

Kaatoautomaatti on puutteistaan huolimatta askel eteenpäin siitä harppauksesta taaksepäin, joka tapahtui, kun kerralla palautettavat pullokorit vaihtuivat palautettaviin kertapulloihin. Kiinnostuneita varten automaatin tositoimista on kuvattu video skoonelaisessa ICAssa, jonka panttikuitti näkyy muuten olevan voimassa vuoden ajan.

Vaikeat viivakoodit ja lasipullot

Millaisia sitten ovat mainitut vaikeaselkoiset viivakoodit? Pari vuotta sitten metallinkeräysastiasta löytyi joukoittain Lidlin pantillisia oluttölkkejä, joiden tumma viivakoodi ei tuntunut avautuvan millekään automaatille. Vielä tänäkään vuonna juuri mitkään automaatit eivät tunnistaneet tätä koodia, paitsi tietysti Lidlin automaatit ja yhden Lidlin vieressä kilpailemaan joutuvan K-kaupan automaatti.

Kolme oluttölkkiä, joista yhteen on teipattu viereisestä arkista leikattu viivakoodi.

Viisi peräkkäistä viitosta pani kyllä ensin miettimään, onko kyseessä oikea viivakoodi ensinkään.

Ennen osaavan automaatin löytämistä olin jo ehtinyt tulostaa toimivat viivakoodit, kuten toinen palauttaja opettaa. Hyvinhän nuo teipatut koodit tuntuvat toimivan, mutta ei kannata peittää panttimerkkiä, jottei joudu edesvastuuseen.

Joskus taas on kyllä toimiva viivakoodi, mutta se on jostain syystä peitetty.

Kaksi juomatölkkiä ja kaksi muovipulloa, joiden alkuperäinen viivakoodi on peitetty tarralla.

Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa kauppa on tahallaan tarrallaan estänyt pakkauksen palauttamisen. Kolmannessa tölkki on tarroitettu Viron järjestelmään, mutta pettymys oli suuri, kun alta paljastunut suomalainen 64-alkuinen koodi ei ollutkaan pantillinen. Viimeisessä tapauksessa pantittomuus on sinänsä mukavasti peitetty panttiviivakoodilla. Huvittavaa on se, miten pullon tilavuus (tai täyttö) voi samalla muuttua niin, että pullo päätyy 20 senttiä halvempaan panttiluokkaan.

Lopetetaan panttitietokilpailukysymyksiin. Mistä näistä neljästä yhdestä metsästä löytyneestä aikaa nähneestä pullosta sai pantin? Entä viereisistä neljästä katua nähneestä pullosta?

Vastaus: Panttia ei tietenkään saa kahdesta pienestä pullosta, joissa lukee: ”Ei osteta takaisin”. Mutta siitä pullosta saa, jossa lukee ”Alko”. Tätä voisi jo kutsua vastuulliseksi ja palvelevaksi toiminnaksi! Ja pulloa pantiikiksi. Jälkimmäisistä pulloista kone kelpuutti kaulasta särkyneet. Pohjasta murskaantunutta en saanut palautettua ”alkuperäiseen muotoonsa” eli en saanut palautettua.

 
Katso kaikki panttijutut jonoon singuloituina.

Pantinvenytystä, osa 1: Ilmoitin verottajalle 860 euron panttituloni – virkamies kommentoi verosuunnitteluideoitani

Suomalaisesta iloisesta veronmaksajasta tulee viiden vuoden välein mätäkuun alla vihainen verovälttelijä. Heinäkuussa 2011 sanomalehti Karjalainen keksi, että pullojen ja tölkkien panteista saatavat tulot pitää ilmoittaa verottajalle. Tiedon leviäminen sai muun muassa Ylen linjat kuumenemaan. Heinäkuussa 2016 Aamulehti toisti tempun, ja jälleen saivat lukuisten lehtien lukijat pöyristymisen aihetta.

Esitäytetyn veroilmoituksen päällä kaksi Karhu-oluttölkkiä ja rytistetty Koff-tölkki.

Vuoden aikana kerätyt panttitulot ilmoitetaan täydentämällä esitäytettyä veroilmoitusta seuraavana keväänä.

Panttitulojen verottaminen nostattaa tunteita siksi, että panttien kerääminen on yleishyödyllistä työtä. Ihmiset ovat niin reiluja, että he myöntävät mielessään verovapauden panttien kerääjille, jotka siivoavat heidän puistoon jättämänsä juomapakkaukset paljon halvemmalla kuin kaupungin palkkaamat työntekijät.

Tärkeää on myös se, että panteista ei yleensä kerry kadehdittavia rahoja. Jos joku alkaa oikeasti tienata panteilla, hän voi olla varma siitä, että toiminta tulee verottajankin tietoon. Lisäksi monet keräävät satunnaisesti pulloja, eikä heistä ole kohtuullista, että muutaman euron panttikuitteja pitäisi säästää veroilmoitusta varten.

Perustelut verottomuudelle käyvät järkeen, mutta se ei tarkoita, etteikö niistä puuttuisi logiikkaa. On nimittäin valtavasti vapaaehtoistyötä, joka lähinnä tuottaa kuluja tekijälleen. Panttien keräämisestä saa sentään rahaa. Tulot ovat vaivannäköön nähden pienet, mutta toisaalta harva työ on yhtä mielekästä ja tyydyttää ihmisen mielenterveydelle keskeistä etsimisviettiä. Pienituloisuutta on myös pyritty ottamaan lainsäädännössä huomioon. Sitä sanotaan verotuksen progressioksi.

Tuloverolaissa on joitakin poikkeuksia. Muun muassa luonnosta kerättyjä marjoja, sieniä, käpyjä ja mahlaa sekä äidinmaitoa saa tietyin edellytyksin myydä verottomasti. Tämän joukon jatkoksi SDP:n kansanedustaja Tytti Tuppurainen ehdotti vuonna 2016 ”eräiden juomapakkausten valmisteverosta annetun lain (1037/2004) 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun toimivan palautusjärjestelmän mukaista korvausta juomapakkauksen luovutuksesta”. Panttipulloja ja -tölkkejä siis.

Lakialoitteen kohtalosta kertonee riittävästi lähetekeskusteluun osallistuneen puoluetoverin Sanna Marinin puheenvuoro: ”Se on valitettavaa, että täällä salissa ei nytten ole yhtään hallituspuolueen edustajaa paikalla, kun edustaja Tuppurainen esittelee lakiesitystänsä, joka nimenomaan tarjoaa keinon purkaa normeja sellaisessa tilanteessa, jossa niitä ei käytännössä tähänkään asti olla noudatettu.”

Meillä on siis monelle oleellinen tulonlähde, jonka pimittäminen verottajalta on eduskuntaa myöten tunnustettu maan tapa. Ei ehkä 430 miljoonan euron maan tapa mutta tapa kuitenkin. Selvitin Verohallinnosta, miten voin toimia, jos en halua elää maassa maan tavalla.

Muistikirjaan merkitty vuoden 2019 panttituloja. Vieressä pullonpalautuskuitteja.

Panttitulot on helppo laskea veroilmoitusta varten, kun palauttaa pantteja tasasummilla (32 tölkkiä + 2 lasipulloa tai keskikokoinen muovipullo = muovikassillinen = 5 euroa). Eikä tarvitse käsitellä kolikkoja kassalla.

Keräsin viime vuonna panttituloja 860 euroa ja 10 senttiä. Miten ilmoitan ne verotuksessa, ylitarkastaja Petri Manninen?

”Sinun pitäisi ilmoittaa ne veroilmoituksessa muuna ansiotulona.”

Onko mitään ylärajaa, kuinka paljon näin voi ilmoittaa panttituloja, vai tuleeko joitain muita velvollisuuksia vastaan?

”Arvonlisäveroa joutuu maksamaan, jos menee 10 000 euron raja vuodessa rikki.”

Tuleeko verovelvollisuus siinä vaiheessa, kun ottaa pantin haltuunsa, vai siinä vaiheessa, kun lunastaa sen?

”Lunastushetken mukaan, silloin kun saa rahat.”

Viime vuonna roskiksesta keräämistäni panteista ainakin 500 euroa tuli yhdeltä meidän talon asukkaalta. Erehtymisen vaaraa ei ole, sillä Iljan kaljan juontia ei voi kukaan jäljitellä. Entä jos koputtaisin hänen ovelleen ja sopisimme, että hän lahjoittaa tölkkinsä minulle ja jättää ne roskikseen haettavakseni?

”Jos hän haluaa lahjoittaa ne pantit, hän voi sen tehdä. Lahjaveron alaraja on 5 000 euroa. Jos lahja jää sen alle kolmen vuoden aikana, lahjaveroa ei mene. Lahjoista pitäisi tehdä lahjaveroilmoitus, jotta niille määrätään lahjaverotusarvo. Se on tässä tapauksessa varmaan se raha, jonka panteista saa, kun ne vie kauppaan”

Voisiko ajatella, että roskiksen viereen siististi asetettu pullokassi olisi jätetty lahjoitustarkoituksessa?

”Emme ole tätä asiaa sen enempää miettineet, kun nämä pullopanttiasiat eivät ole yleensä mikään käytännön ongelma olleet. Ne eivät ole Verohallinnon painopistealueita, eikä tuollainen ole tullut vastaan. Jos lahjoittaja ja lahjansaaja eivät tunne toisiaan, se lahjoitustarkoitus tietysti siinä vähän mietityttää.”

Jos annan löytämäni pantit jollekulle toiselle, joudunko itse maksamaan tuloveroa?

”Ei mene mitään veroa.”

Voin siis antaa keräämäni pantit vaimon palautettaviksi. Panttien arvo jää kolmessa vuodessa enintään 3 000 euroon, enkä varmasti aio antaa vaimolle 2 000 euron edestä muita lahjoja kolmen vuoden aikana. Näin toimien löytämistäni panteista ei siis tule veroseuraamuksia?

”Ei periaatteessa, mutta verotusmenettelylaissa on veronkiertopykälä. En tiedä, miten se tähän soveltuu, kun ei ole mitään oikeuskäytäntöä eikä tätä ole kirjallisuudessakaan sen enempää käsitelty.”

Kysytään vielä ylimatriarkka Onneli Tonkijan mielipidettä. Haluaisitko palauttaa muutama tuhat panttia vuodessa, jotta minun ei tarvitsisi maksaa niistä veroa?

”Mehän voidaan vaan sanoa, että minä olen ne palauttanut.”

Niin, se olisi sinulle vaivatonta, kun ei tarvitsisi raahata kauppaan tuhansia kaljatölkkejä. Yritetään nyt kuitenkin olla petokseen syyllistymättä.

”Mitä jos annan ne sinulle takaisin?”

Ja minä kun luulin olevani kekseliäs vero- ja kotityövälttelijä.
 

Pantinvenytystä on panttijuttujen viimeinen tuotantokausi. Edelliset olivat Keksintöä pukkaa, kun juomaa pakkaa ja Panttisalaisuudet.