Pantinvenytystä, lisäosa

Luulin viimeksi sanoneeni tällä erää viimeisen sanan panteista. Panttitekniikan viimeinen sana tuotti kuitenkin niin paljon sanoja, että encore-pyyntöjen puutteesta huolimatta Pantinvenytystä on venytettävä yhden osan verran. Ja olihan tähän osaan vähän muitakin juttuja jonossa.

Miksi pullonpalautusjonossa halutaan etuilla?

Kävin palauttamassa edellisessä osassa näytetyt Lidlin pullot. Tarkoituksena oli osallistua koko rahalla arpajaisiin. Kun perjantaina iltapäivällä neljän jälkeen astuin Lidliin kahden täyden jätesäkin ja yhden ison kestokassin kanssa, toinen palautusautomaateista oli poissa käytöstä.

Pääsin heti automaatille. Automaatin etulevy oli niin kiiltävä, että siitä näki välillä jonkun toiveikkaan jäävän taakseni jonottamaan. Eräs mies tuli kolmen tölkin kanssa. Kysyi aluksi, ovatko jätesäkit minun. Sitten mietti hetken seuraavaa siirtoa ja tiedusteli, voisiko hän palauttaa omat pakkauksensa siinä välissä, kun hänellä on niitä niin vähän.

Yleensä olisin voinut suostua, mutta nyt en, koska halusin pitkän komean arpajaiskuitin. Kaivoin lompakkoani esiin ja ehdotin, että voisin ostaa miehen tölkit. Siihen mies sanoi ”ai ei?” ja lähti pois. Ehkä hänkin olisi halunnut osallistua arpajaisiin. Tai sitten hän tajusi, että tölkit voi palauttaa myös yläkerrassa muiden kauppojen automaateilla.

Pullonpalauttajia jätesäkkien kanssa palautusautomaattien edessä.

Odota, olet jonossa.

Jäin miettimään, miksi on niin luontevaa yrittää etuilla panttijonossa, vaikka kassajonossa ei niin tekisikään. Ei ainakaan itselleni tulisi mieleen kysyä, voisinko päästä ostoskärrynsä täyteen keränneen ohi, kun itselläni on vain panttikuitti lunastettavana. Ei etenkään siinä vaiheessa, jos toinen on jo latomassa ostoksiaan liukuhihnalle ja kassa on aloittanut työnsä.

Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että jätesäkillisen palauttaminen on kohtuutonta. Kunnon kansalainen tuo kauppaan enintään muovikassillisen pantteja. Jos ylittää kohtuuden rajat, on hyviteltävä muita.

Todellisuudessa megapalauttaja on kaikista tehokkain, koska hän osaa todennäköisesti käyttää automaattia vauhdikkaasti. Lisäksi hän palauttaa suuren määrän samoilla aikaa syövillä alku- ja lopputoimilla, jotka jokainen palauttaja joutuu tekemään. Aionkin jatkossa vastata etuiluyrityksiin, että jos yhtään helpottaa, voit kuvitella jätesäkkini kymmeneksi erilliseksi palauttajaksi – ilman sitä ajanhukkaa, että kukin heistä lyllertää automaatille, palauttaa vähät panttinsa verkkaisesti, odottaa kuitin tulostumista ja siirtyy vitkutellen pois seuraavan edestä.

Tämä näkökulma on monelle niin tuore, että yritän edistää sen sulattamista vielä vertauksella. Ajattelu vinoutuu siinä, kun jätesäkkipalauttaja rinnastetaan teitä tukkivaan traktoriin, jonka pitäisi väistää nopeampia pientareelle. Todellisuudessa tie eli automaatin liukuhihna vetää aina samalla vauhdilla. Jätesäkkipalauttaja on pienpalauttajiin verrattuna oikeastaan valtatiellä kiitävä kaukoliikenteen linja-auto, joka korvaa kymmenen tilaa vievää henkilöautoa. Tai vaihtoehtoisesti kymmenen pienpalauttajaa ovat paikallisbussi, joka pysähtelee vähän väliä ja joutuu aina kiihdyttämään ennen siedettävään vauhtiin pääsemistä.

Kun olin saanut säkkini tyhjennettyä, lattialla oli vielä ruttuisia muovipulloja, jotka palautusautomaatti oli hylännyt. Olin hyväuskoisena kuvitellut, että Lidlissä, jonka pullot painuvat kokoon pienestä tuulenvireestä, ei olisi niin niuho automaatti. Sain pari pulloa hyväksytyksi muotoilemalla niitä kokoon, mutta sitten kulutin yhteen pulloon liikaa aikaa ja automaatti tulosti kuitin.

Ei siis puhettakaan, että Lidlissä osallistuisi vahingossa panttiarpajaisiin. Päinvastoin niihin ei pysty osallistumaan, vaikka haluaisi. Eikä 44 euroa kaupasta ihan helposti irtoa, vaan kassalle tarvittiin lisää henkilökuntaa näin suuria ratkaisuja tekemään.

Koska en päässyt tekemään hyvää arpajaisiin osallistumalla, päätin lahjoittaa panttirahat suoraan Pelastakaa Lapsille. Hätäavun kaltainen tekohengitys ei ole lähellä keuhkojani lähellä olevaa sydäntäni, mutta kuin tilauksesta löytyi lahjoituskohde suomalaisten vähävaraisten lasten harrastuksiin ja opintoihin. Kuvituksena pullonkerääjäpoika! Ihanan stigmatisoivaa mutta ei ehkä niin kyyneleitä tirauttavaa meidän kerääjien näkökulmasta.

Vähän tietysti huolettaa, minkälainen ymmärrys järjestöllä on raha-asioista, kun Pullopoika-videossa (SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA, älä lue eteenpäin, jos haluat säilyttää koskettavan loppuratkaisun yllätyksenä) poika palauttaa pantteja noin 8 eurolla ja ostaa perään tuloillaan 35 euron oppikirjan. Ehkä videolla ei näytetä sitä, millaiset panttitulot hän saa tyyrikkäästä Kånken-repustansa? No, kohta ei tarvitse sietää kirjojen ryöstöhintoja, kun lahjoitukseni saapuu perille ja oppivelvollisuus laajenee lukioihin niin, että sitten kaikki varmaan opiskelevat valtion laadukkaista maksuttomista materiaaleista.

Pika(?)testissä kaatoautomaatti

Kun kuulin, että jätesäkkipalauttajille oli avattu oma bussikaista, aloin heti suunnitella toivioretkeä Vantaan Tammistoon. (Nyt paikkoja on myös Helsingissä ja Turussa.) Citymarketin pullonpalautusalue ei osoittautunut aivan odotusten mukaiseksi paratiisiksi.

Kun pääsen paikalle, Tomra R1 on luukku auki vierellä kaksi henkilökunnan edustajaa suu auki. Koska näitä ihmevempeleitä on vain yksi kappale, joudun ensin odottamaan automaatin kuntoon saamista kymmenisen minuuttia.

Taikaluukku avautuu kosketusnäyttöä painamalla. Sen takaa paljastuu edellisen käyttäjän jäljiltä 0,40 euron muovipullo. Luukku kannattaa siis aina avata käytön jälkeen, jos haluaa panttirahat kokonaan itselleen.

Tölkkejä ja pulloja kaadetaan jätesäkistä Tomra R1 -palautusautomaattiin.

Jos ei mietittäisi kuvauksellisuutta, pussin suu voisi olla säiliön sisällä, mutta siltikään painovoima ei tulisi optimaalisesti hyödynnetyksi.

Harmillisesti pullot ja tölkit voi kaataa laitteen uumeniin yhtä kätevästi kuin pyykit voi kaataa edestä täytettävään pesukoneeseen. Etenkin jätesäkkiä joutuu rullaamaan auki kuin jotain esinahkaa. Jäykemmistä kasseista kaataminen sujuisi varmaan ripeämmin, mutta menee vähän hankalaksi, jos pantit pitää kantaa kauppaan pyykkikorissa. Massapalautusautomaatin pitäisikin ehdottomasti olla päältä ladattava.

Tomra R1 -palautusautomaatti sisältä katsottuna, kun tölkkien lajittelu on keskeytynyt.

Kaatoautomaatin ”singulaattori” tuo mieleen perunanistutuskoneen, ja kylvämisessä tuota sanaa näköjään onkin käytetty.

Kun luukun vetää kiinni, kone aloittaa lottoarvonnalta kuulostavan pakkausten pyörittelyn. Välillä pitää tosin kutsua virallinen valvoja paikalle, kun kone jostain syystä jumittaa.

Hän kertoo, että koneeseen kipataan kaikenlaista, vaikka sinne saisi laittaa vain juomatölkkejä ja muovipulloja. Edellisenä päivänä automaatista löytyi puukko, ja oli joku kierrättänyt paristonsakin sinne. Lasipullojakin laitteeseen syötetään, mutta niiden pitäisi kuulemma pullahtaa palautusluukkuun. (Kokeilin pienellä Froosh-pullolla: sisuksiin katosi.)

Pieni ja keskikokoinen muovipullo Tomra R1 -automaatin palautusluukussa.

Kone palautti kaksi panttipulloa eli esti niiden palauttamisen. Pienempi pullo kelpasi tavanomaiseen automaattiin, mutta isomman pullon automaatti imaisi panttia antamatta. Syynä oli ilmeisesti se, että viivakoodissa oli pullon muodon vuoksi pieni vekki.

Pitkähkön odotuksen jälkeen koneessa kiertää enää kaksi muovipulloa kuin hamsteri juoksupyörässä. Linkoukselle pitää tajuta panna stoppi kosketusnäytöstä. Olen tarkoituksella syöttänyt koneeseen yhden melko littanan ison muovipullon, eikä kone selvästikään saa siitä selvää. Kyseinen pullo on mahdollisesti estänyt toisen jäljelle jääneen pullon etenemisen. Viereinen palautusautomaatti ottaa pullot vastaan mukisematta.

Jäljellä on enää arvonnan tuloksen julkistaminen, den rätta lottoraden. Syötin koneeseen omien laskujeni mukaan 407 Suomen-pantillista tölkkiä, 17 pantitonta tölkkiä, 1 pienen lasipullon, 16 pientä muovipulloa, 43 keskikokoista muovipulloa, 22 isoa muovipulloa ja 7 Palpa-pantitonta pulloa. Koneen näkemys on: 403 pantillista tölkkiä, 18 pantitonta tölkkiä, 17 pientä muovipulloa, 43 keskikokoista muovipulloa, 22 isoa muovipulloa ja 9 pantitonta pulloa. Luvuista on poistettu neljä koneen ulos sylkäisemää tai sisälle jättämää muovipulloa.

Erot lukujen välillä selittyvät, jos automaatti on tulkinnut pienen lasipullon pieneksi muovipulloksi. Lisäksi yksi melko littana tölkki ja yksi viivakoodiltaan vaikeaselkoinen tölkki ovat ilmeisesti menneet pantittomina pulloina. Selittämättömäksi jää sen jälkeen enää yhden pantillisen tölkin muuttuminen pantittomaksi ja yhden pantillisen tölkin katoaminen.

Olen voinut itsekin tehdä virheitä. Vaikka laskin pantit huolellisesti ja tutkin samalla panttimerkit, en suorittanut tarkistuslaskentaa. Joka tapauksessa puutteet ovat niin vähäisiä palautettuihin määriin verrattuna, että tämän testin perusteella koneeseen voi luottavaisin mielin uskoa panttinsa.

Testaamani automaatti on yllättävän hidas. Tottunut palauttaja voi käsin syöttämällä päästä lähes samaan nopeuteen ainakin pienillä määrillä. Automaatin houkuttelevuutta vähentää lasipullokiellon lisäksi heikko toimintavarmuus testauskerralla – sekä houkutteluvuus eli taipumus kerätä jonoja uutuudenviehätyksellä ja helppoudella. Yksi tai kaksi muovikassillista palauttavan kannattaa jatkossakin suunnata kaatoautomaatin sijasta käsikäyttöiselle joka suunnasta lukevalle palautusautomaatille.

Kaatoautomaatti olisi ylivoimainen, jos se alkaisi lukea viivakoodeja sitä mukaa kuin pakkauksia syötetään luukusta. Automaatin etuna on se, että lottoarvonnan ajan palauttaja voi vaikka lukea lastenkirjaa Markus Light ja palautuspullon henget. Palauttajan ei myöskään tarvitse koskea tahmaisiin tölkkeihin. Automaatin luukku sen sijaan on varmaankin turvallisuussyistä vedettävä itse kahvasta alas, jotta palautus lähtee käyntiin. Toisaalta tahmaiset tölkit usein liimaantuvat muovikassiin, ja näppärintä ne on saada irti käsillä. Lisäksi pakkauksia jää helposti etenkin jätesäkin pohjalle, kuten edelläni jonossa ollut, minulle kaksi tölkkiä lahjoittanut mies huomasi.

Kaatoautomaatti on puutteistaan huolimatta askel eteenpäin siitä harppauksesta taaksepäin, joka tapahtui, kun kerralla palautettavat pullokorit vaihtuivat palautettaviin kertapulloihin. Kiinnostuneita varten automaatin tositoimista on kuvattu video skoonelaisessa ICAssa, jonka panttikuitti näkyy muuten olevan voimassa vuoden ajan.

Vaikeat viivakoodit ja lasipullot

Millaisia sitten ovat mainitut vaikeaselkoiset viivakoodit? Pari vuotta sitten metallinkeräysastiasta löytyi joukoittain Lidlin pantillisia oluttölkkejä, joiden tumma viivakoodi ei tuntunut avautuvan millekään automaatille. Vielä tänäkään vuonna juuri mitkään automaatit eivät tunnistaneet tätä koodia, paitsi tietysti Lidlin automaatit ja yhden Lidlin vieressä kilpailemaan joutuvan K-kaupan automaatti.

Kolme oluttölkkiä, joista yhteen on teipattu viereisestä arkista leikattu viivakoodi.

Viisi peräkkäistä viitosta pani kyllä ensin miettimään, onko kyseessä oikea viivakoodi ensinkään.

Ennen osaavan automaatin löytämistä olin jo ehtinyt tulostaa toimivat viivakoodit, kuten toinen palauttaja opettaa. Hyvinhän nuo teipatut koodit tuntuvat toimivan, mutta ei kannata peittää panttimerkkiä, jottei joudu edesvastuuseen.

Joskus taas on kyllä toimiva viivakoodi, mutta se on jostain syystä peitetty.

Kaksi juomatölkkiä ja kaksi muovipulloa, joiden alkuperäinen viivakoodi on peitetty tarralla.

Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa kauppa on tahallaan tarrallaan estänyt pakkauksen palauttamisen. Kolmannessa tölkki on tarroitettu Viron järjestelmään, mutta pettymys oli suuri, kun alta paljastunut suomalainen 64-alkuinen koodi ei ollutkaan pantillinen. Viimeisessä tapauksessa pantittomuus on sinänsä mukavasti peitetty panttiviivakoodilla. Huvittavaa on se, miten pullon tilavuus (tai täyttö) voi samalla muuttua niin, että pullo päätyy 20 senttiä halvempaan panttiluokkaan.

Lopetetaan panttitietokilpailukysymyksiin. Mistä näistä neljästä yhdestä metsästä löytyneestä aikaa nähneestä pullosta sai pantin? Entä viereisistä neljästä katua nähneestä pullosta?

Vastaus: Panttia ei tietenkään saa kahdesta pienestä pullosta, joissa lukee: ”Ei osteta takaisin”. Mutta siitä pullosta saa, jossa lukee ”Alko”. Tätä voisi jo kutsua vastuulliseksi ja palvelevaksi toiminnaksi! Ja pulloa pantiikiksi. Jälkimmäisistä pulloista kone kelpuutti kaulasta särkyneet. Pohjasta murskaantunutta en saanut palautettua ”alkuperäiseen muotoonsa” eli en saanut palautettua.

 
Katso kaikki panttijutut jonoon singuloituina.

Panttisalaisuudet, osa 3: Näin tölkistä, joka on ihmisen ja koneen hylkäämä, tulee ihmisen tai koneen hyväksymä

Pantillisista tölkeistä palautettiin Suomessa viime vuonna 94 prosenttia. Palautumatta jäi noin 80 miljoonaa tölkkiä, eli jokaista suomalaista kohti 14 tölkkiä joutui metallinkeräykseen, polttolaitokseen tai luontoon.

Kaupunkiluonnossa on yleensä kantokyvyn ylärajalla puurtavia tölkkien saalistajia, mutta paljon jää keräämättäkin, sillä ihmisluonto on melkoinen panttilanaamo. Joku mittelee voimiaan tölkkejä rusentamalla, ja toinen esittelee hevosvoimiaan tölkkejä jyräämällä.

Suojatiellä valkoisten raitojen välissä litistyneitä juomatölkkejä. Taustalla poliisin sulkunauhaa.

Suomen kadut ovat täynnä surullisia maantieraatoja.

Kadut kiiltelevät littanoista tölkeistä, mutta niistä ei saa panttia, koska Palpa sallii litistämisen vain harvoille, ei vallituille. Kun palautusautomaatille syöttää ehjän tölkin, se ryttää tämän, mutta jos yrittää auttaa automaattia ja lyttää tölkin valmiiksi, se syyttää huijariksi.

Mitään teknistä estettä tuskin on sille, että palautusautomaatti lukisi viivakoodin rypistyneestä tölkistä. Ilmeisesti on vain katsottu liian suureksi uhkaksi ja mahdollisuudeksi, että ihmiset alkaisivat tulostaa panttitölkkien viivakoodeja itse leikkaamiinsa alumiinilevyihin tai pahvinpalasiin.

Palautusautomaatti ei vaikuta erityisen tekoälykkäältä laitteelta, mutta ihmistä on vaikea huijata tekaistuilla pakkauksilla. Kaupat voivat kerätä pantteja manuaalipalautuksena esimerkiksi silloin, kun palautusautomaatti on rikki. Manuaalipalautussäkin sisältö tarkistetaan Palpan automaattisella laskentalinjalla. Rutistuneista tölkeistä voi siis periaatteessa saada pantin, ja on joku saanutkin. Lähdin kokeilemaan onneani.

Tutkimusaineisto käsitti 41 jätepuristimen murjomaa panttitölkkiä. Palautusautomaatti käsitti niistä pantillisiksi 32. Uudehko automaatti hyväksyi hyvinkin ruttuiset tölkit, kunhan viivakoodi oli koko pituudeltaan luettavissa eikä jäänyt metallin taakse katveeseen. Lisäksi tölkin poikkileikkauksen tuli muistuttaa edes etäisesti ympyrää

Jäljelle jääneille tölkeille haen hyvitystä Helsingin Sturenkadun myymälöistä. Alepan kassa antaa sympatiaa muttei teetä Palpalla lisätöitä likilaskuisten tölkkien muodossa. K‑marketissa automaatti alkaa valittaa kauneusihanteiden vastaisesta tölkistä ja kauppias sitä, että pantti menisi hänen omasta pussistaan. R-kioskin pitäjä ei hyväksy ruttupanttitölkkiä eikä sen puoleen ehjääkään, ellei sitä vaihda välirahalla uuteen. Kioskin vaihtokauppavaatimus on omavaltainen, mutta Helsingin kokoinen pitäjä tarjoaa onneksi riittämiin palautusautomaatteja. Lähikaupassa kuulemma kioskinkin kinkkinen panttien varastointiongelma ratkeaa.

Jatkan matkaani Sturenkatua eteenpäin, ja seuraavaksi vastaan tulee Viikin Prisma. Siellä näen lähikaupan panttiautomaatin tulevaisuuden. Laite katsoo yhtä aikaa kaikkiin ilman- ja väli-ilmansuuntiin, eikä kaksikaan rivakasti työskentelevää ihmistä saa sitä tukkeutumaan. Ei tulisi mieleenkään nauraa sille. Päinvastoin: viereisen automaatin käyttäjä ei koe olevansa sen arvoinen, että olisi ottanut automaatilta vastaan 6,90 euron kuitin.

Mutta ryttyisiä tölkkejä mokoma rakkine ei huoli, koska herra se on automaatillakin. Onneksi asiakaspalvelupisteestä voi pyytää paikalle herra koneenkäyttäjän. Hän vie enemmän ja vähemmän ja täysin pusertuneet tölkit takahuoneeseen, tuo mukanaan panttipulloja, syöttää ne automaattiin ja ojentaa tölkkien arvoa vastaavan panttikuitin. Kuitin voi kiikuttaa takaisin infoon, niin ei melkein tarvitse astua jalallaankaan Prismaan ja kokea maatilatorikammoa ynnä muita modernin elämän kauhuja.

Nyt on siis ainakin yksi paikka, josta saa aina pantin, jos tölkissä tai pullossa näkyy panttimerkki. Pakkauksen ei ole pakko olla ehjä, eikä viivakoodin tarvitse olla luettavissa. Sanotaanhan Palpan juomatölkkien palautusjärjestelmän säännöissäkin: ”Tunnistus tapahtuu Palautusautomaateissa viivakoodin ja pakkauksen muodon (tarkan tölkkiprofiilin) perusteella ja manuaalisessa vastaanotossa panttimerkinnän perusteella.”

Palautusten enimmäismäärä on Viikissä herraskoneenkäyttäjäsopimuksen mukaan 20, koska käsityö vie paljon aikaa. Tuskin kukaan suomalainen haluaisikaan ehdoin tahdoin palauttaa pantteja ihmiselle, jos kone suostuisi ottamaan ne vastaan. Ei vähiten siksi, että vuorovaikutus vie paljon aikaa ja ajan voisi käyttää puhdetyöhön, jolla pantista tulee koneen hyväksymä.

Näppylähansikkaat, kahvasta hajonneet sakset ja pitkä ristipäätaltta hopeanvärisen peitteen päällä.

Oikomishoitoon tarvitaan kädet, suojaa käsille, kättä pidempää ja kättä pidempää leikkaavampaa.

Rytistyneiden tölkkien oikominen palautuskelpoisiksi on palkitsevaa puuhaa. Tavoitteena on saada tölkki kutakuinkin lieriön muotoiseksi niin, että edes osa viivakoodista olisi näkyvissä koko pituudelta. 

Vähäiset lommot voi korjata käsillä puristelemalla. Jos tölkissä on tai siihen tulee pienikin reikä tai repeämä, siitä saa helposti haavan. Siksi oikomisessa kannattaa aina käyttää käsineitä. Itse olen selvinnyt näppylähansikkailla, jotka estävät viiltoja mutta eivät näppituntumaa. Paras vaihtoehto olisi ohut ihonmyötäinen mutta kestävä hanska.

Joskus ojasta löytyneen kolhiintuneen tölkin käsin puristeleminen vie allikkoon. Silloin tölkin suuhun pitää tunkea jotain sinne mahtuvaa ei-sormea. Paras ratkaisu on pitkä ja paksu ristikärkitaltta eli meisseli. Urakantainen tai kovin ohut taltta lävistää helposti alumiinin ja pahimmassa tapauksessa samalla rikkoo viivakoodin.

Hankalimmissa tapauksissa tölkin muoto pitää rakentaa kokonaan uudestaan. Tällöin tähystys suuaukon läpi ei riitä, vaan tölkin vatsa avataan metallin leikkaamiseen pyhitetyillä saksilla. Kun tölkkiin tekee aukon viivakoodia varjellen, tölkkiä pystyy painelemaan sisältä käsin. Lopputulos voi olla rujon näköinen, mutta automaatille riittää yleensä koskematon viivakoodi ja lieriön tapainen muoto. Koska tölkkiä ei ommella kiinni, palauttajankin on syytä varoa sormiaan.

Kukaan ei ole peltiseppä syntyessään, joten olen luokitellut eri tapaukset ja annan niihin toimintaohjeet. Kaikki tölkit ovat palautusautomaatin kerran hylkäämiä.

Kolme tölkkiä hopeanvärisen peitteen päällä: Tölkki, josta on leikattu viivakoodi pois. Tölkki, jonka revennyt viivakoodi on teipattu yhtenäiseksi. Tölkki, jossa viivakoodi on jäänyt rusentuneen metallin alle.

Oikomishoidon mielekkyyteen tarvitaan panttimerkki ja viivakoodi.

Ensin pitää löytää tölkistä panttimerkki eli lupaus 15 sentin vaivanpalkasta. Ennen vanhaan merkkiä ei tarvinnut erityisesti etsiä.

Seuraavaksi pitää tutkia viivakoodia. Ehjä, täysin näkyvissä oleva viivakoodi helpottaa työtä. Kuvassa vasemmanpuoleinen tölkki on aito löytö, jossa on ilmeisesti viimeisen päälle haluttu varmistua siitä, että pantti jää saamatta mestarilliseltakin tölkinoikojalta. Mutta ei viitseliäältä Prisman-kävijältä.

Keskimmäisessä tölkissä on erityisen hankala tilanne, poikki mennyt viivakoodi. Se on kuitenkin saatu kursittua ilmastointiteipillä palautuskelpoiseksi. Oikean laidan tölkissä ei näy panttimerkkiä eikä oikein viivakoodiakaan. Kyseessä on kuitenkin suomalaisille valmistettu Lidlin tuote, joten siinä on varmasti pantti. Tölkki pitää vain kitkutella kokoon hyvin varovasti, jotta viivakoodissa säilyy mahdollisimman leveä lukukelpoinen kaistale. Lukukelpoisuutta voi epävarmassa tilanteessa kokeilla puhelimen tai muun laitteen sovelluksella.

Palautuksessa viivakoodi menee muodon edelle. Uudet, joka suunnasta lukevat automaatit hyväksyvät lituskaisenkin tölkin, jos viivakoodi on täysin luettavissa ja pakkauksella on edes jonkinlaista tilavuutta. Vanhat, ylhäältä päin viivakoodia tihrustavat automaatit saattavat hyvittää littutölkin, mikäli koodi sattuu osumaan liukuhihnan keskiosaan. Jos koodi on reunalla, se jää usein huomaamatta, kun kone yrittää epätoivoisesti pyörittää kulmikasta tölkkiä.

Ampiainen on vyötäisiltään ohut tölkki, jonka ylä- ja alapäät ovat koskemattomat. Se on helppo tapaus, etenkin jos tölkki on kookas. Meisseli työnnetään sisään suuaukosta ja ujutetaan sisäpintojen väliin. Sitten tölkkiä muotoillaan niin, että meisseli pysyy sisällä. Jokaista lommoa ei tarvitse suoristaa, mutta viivakoodin olisi hyvä olla mahdollisimman sileä.

Pystypäätyisessä tölkissä pääty on säilynyt ehjänä, mutta se on kääntynyt pystyyn. Pääty on ensin väännettävä vaaka-asentoon. Jos kyseessä on yläpääty, sitä saattaa olla kätevintä kääntää meisselin avulla suuaukosta nostamalla. Alapääty pitää kääntää käsin, ja tiukoissa tilanteissa päätyä pitää kammeta irti meisselillä. Päädyn kääntämisen jälkeen pystypäätytölkki hoidetaan ampiaisen tavoin.

Usein tölkkiin jää kuitenkin niin terävä taitos, ettei sitä saa suoristettua meisselillä. Näin käy etenkin siinä tapauksessa, että kyseessä on suuaukosta kauempana oleva alapääty. Kun tölkkiin leikkaa neliskanttisen luukun, alapäätyä päätyy oikomaan tehokkaasti sormilla. Jos viivakoodi uhkaa mennä poikki leikkauksen tai muun repeämän vuoksi, repeämä pitää ohjata saksilla uusille urille niin, ettei se katkaise viivakoodia.

Kaksoispystypäätyisessä tölkissä kumpikin pääty on kääntynyt pystyasentoon. Kaksi päätyä hoituu samalla tavalla kuin yksikin. Tekemistä vain on kaksin verroin.

Kierteinen tölkki korjataan jäljittelemällä sen syntymekanismia vastakkaiseen suuntaan: ihmiskäsi ottaa kiinni alapäästä, toinen ihmiskäsi tarttuu yläpäähän, ja käsiä kierretään vastakkaisiin suuntiin. Kun kierre on avattu, tölkkiä suoristetaan varovasti.

Kuvan keskimmäinen tölkki jäi sen verran haulikolla ammutun näköiseksi, että automaatti imaisi ja hylkäsi sen. Muut 17 esimerkkitölkkiä tuottivat pantin.

Kiekko on korkeussuunnassa tiivistynyt tölkki. Jos se ei ole mahdottoman tiukalla, päätyjä pystyy meisseliä käyttäen varovasti hivuttamaan toisistaan irti. Tällaista tölkkiä pitää työstää ”leveysasteittain”: ensin suoristetaan läntinen pallonpuolisko, sitten itäinen, ja vasta sen jälkeen jatketaan napaa kohti.

Päädyttömässä tölkissä pääty on likistynyt vaakasuunnassa. Päätyrenkaan kehä on painunut yhteen samaan tapaan kuin ympyrän muotoinen kuminauha venytettäessä.

Jos rengas on mennyt kokoon alapäädystä, kehän vastakkaisia puolia voi yrittää kammeta meisselillä toisistaan eroon. Ainakin omilla voimillani päätyrenkaan palauttaminen jää puolitiehen, mistä ei aina heru ymmärrystä palautusautomaatilta.

Yläpäädyssä renkaan palauttaminen on helpompaa. Suuaukko on umpeutunut, mutta siihen voi ujuttaa meisselin. Kun meisselillä tekee tarpeeksi tilaa, päädyn pystyy usein ympäröimään kämmenellä ja ympyröimään puristamalla. Näin lopputulos on siedettävä, myös automaatin. Puristelu on vähän vaikeampaa, jos rengas on katkennut.

Vasemmassa kuvassa oikealla on yläpäädyn päädyttömyyden lisäksi haasteena alapäädyn pystypäätyisyys. Sitä ongelmallisempi ratkaistavissa oleva tapaus on enää päinvastainen tilanne eli päädytön alapääty ja pystypäätyinen yläpääty. Jos molemmat päädyt ovat päädyttömiä ja tölkki on kuhmuilla, se on tasomaismainen. Tässä vaiheessa osaamiseni, kärsivällisyyteni ja tölkkiselostukseni loppuu.

Iso ja pieni kokoon painunut väritön muovipullo sekä sininen täysin sykkyrällä oleva muovipullo hopeanvärisen peitteen päällä.

Automaatti hyväksyi soikeat pullot, mutta kerälle joutuneesta pullosta jäi haastetta pienelle puhallinorkesterille.

Tölkkien suoristaminen on muovipullojen oikomiseen verrattuna mahdollista. Pakkasen pahoinpitelemä pullo palautuu, kun sinne päästää lämmintä ilmaa, mutta itsestään hoikentuneet pullot säilyttävät muotonsa itsepintaisesti. Jos tällainen pullo ei ole automaatille riittävän pyöreä, pulloa pystyy yleensä taivuttelemaan ja siten myös automaattia. Sen sijaan auto voi murskata samalla kertaa sekä pullonpohjamuovit että toiveet taivuttelusta.

Opin yhden muovipulloniksin missäpä muuallakaan kuin panttikonttorin vieressä sijaitsevassa S-market Piritorissa. Olin syöttämässä dyykkaamaani kurtistunutta muovipulloa palautusautomaattiin, kun takanani ollut kurttuinen nainen suorastaan kauhistui, että lahjoitan pantin koneelle. Kun automaatti sylkäisi epämuotoisen pullon takaisin, nainen ei sylkenyt pulloon vaan puhalsi siihen hengen! Pullo palautui muotoonsa ja panttijärjestelmään, eikä Palpa saanut puhallettua panttia itselleen.

Palautumatta jääneistä 80 miljoonasta panttitölkistä jäi Palpalle viime vuonna noin 12 miljoonaa euroa. Rahalla on sinänsä jalosti väsätty panttiparkkeja Ouluun, mutta kun pienen peeärrän verottama potti lopulta jaetaan Palpan jäsenille, kyseessä on kuluttajiin kohdistuva panttiryöstö.

Palpan ohjeissa lukee: ”Kauppa ei ole velvollinen maksamaan pantteja likaisista ja rutatuista tölkeistä.” Palpa ei varmasti joutuisi uhraamaan isoa osaa ryöstösaaliistaan, jos se jatkaisi ohjetta: ”… mutta kauppa voi halutessaan ottaa niitä vastaan ja hakea niistä Palpalta hyvitystä.” 

Panttien kerääjät saisivat tuloja. Palvelualttiit kaupat saisivat asiakkaita. Kaupunkilaiset saisivat siistimmän katukuvan. Kaikki voittaisivat. Mutta Palpa onkin voittoa tavoittelematon yritys.

 

Ensi kerralla Panttisalaisuuksissa: miten tiristetään viimeisetkin pantit.