Hurja guru ja energiansäästöohjelma

Gurun täytyy täyttää kaksi ehtoa: hänellä on oltava ohjelma, ja hänen on osattava ohjelmoida itsensä. Normaali ihminen ohjelmoituu ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksesta, joten gurun ohjelman nähdessään hän joko huokaisee ihastuksesta tai kavahtaa inhosta – ja alkaa vikistä:

”Ihan mahtavaa, että joku oikeasti välittää eläinten oikeuksista, mutta itse en kyllä ikinä pystyisi luopumaan juustosta.” ”Aika kahjo täytyy olla, että talviliukkailla lähtee pyöräilemään muun liikenteen sekaan. Ainakin saisi sitten ihan itse maksaa hoitokulut, jos lentää pyöränsä selästä.”

Leo Stranius on uuden ajan ympäristöguru. Perusvegaaniuden ja -jokapaikkaanpyöräilyn ohella hän muistuttaa meitä överiäästä elintasostamme ehkä kipeimmin ottamalla kylmiä suihkuja ekologisista syistä. Niukasti elävä Stranius ei kuitenkaan vetäydy piilopirttiin tai ekokylään vaan on somessa kuin kala valjastamattomassa Vanhankaupunginkoskessa.

Minulle Leo Stranius on inspiraation lähde. Kun luin lehdestä, että hän syö puuronsa raakana, lopetin hiutaleiden lämmittelyn saman tien. Näin olen sähkön ja ajan lisäksi säästänyt vettä, kun hanasta ei ole tarvinnut odottaa kylmiä puurovesiä eikä lautasta ole tarvinnut kuin vähän huuhtaista käytön jälkeen. Santsaaminenkin on yhtä hankalaa kuin hiutaleiden ripottelu paketista vain voi olla.

Stranius ei käytä uunia, koska se kuluttaa roimasti sähköä. Itse vielä vähän vikisen tässä asiassa ja hyväksyn uunin käytön, jos ruokaa ei pysty valmistamaan liedellä eikä uunia kuumenneta vain yhtä ruokalajia varten.

Ehdottomat käyttökiellot ovat sikäli hyviä, että yleisluonteiset sähkönsäästösuositukset jäävät helposti ihanteiden tasolle. Toisaalta ehdottomuus synnyttää vikinää, joten en aio julkaista omaa kattavaa säästöohjelmaa. Annan vain Leo Straniuksen innoittamana kolme käytännön esimerkkiä siitä, miten ruoanlaittoon liittyvää energiankulutusta voi näppärästi vähentää.

Uunipitsa ilman uunia

Vaikka Stranius ei käytäkään omaa uuniaan, hänelle todistettavasti maistuu pitsa. Itse löydän välillä roskiksesta käyttämättä jääneitä pakastepitsoja. Sähköuunin kuumentaminen yhtä lättyä varten on kuitenkin melkoista tuhlausta, sillä uuni ehtii hädin tuskin lämmetä, kun pitsa on jo valmis.

Pakastepitsa paistumassa paistinpannulla kannen alla.

Ei oikealla eikä vasemmalla vaan liedellä.

Pitsa kannattaa lämmittää liedellä. Suurelle pannulle mahtuu isokin piiras, ja ainahan pitsaa voi tarvittaessa paloitella. Pannun päälle pitää vain asettaa kansi, jotta juusto tai juustonkaltainen valmiste sulaisi. Keskilämmöllä paistettuna pitsasta tulee vähintään yhtä hyvää kuin uunissa, ehkä jopa rapeampaa.

Paahtoleipää ilman paahdinta

Leivän paahtaminen on insinöörimäinen keino hoitaa oiretta syyn sijaan: muoviin pakattu leipä ei maistu hyvältä, koska se ei ole tuoretta, joten leipään yritetään liittää paahtimen avulla tuoreelle leivälle ominaista lämpimyyttä ja rapeutta.

Jos paahtoleipää on kaikesta huolimatta tullut ostettua tai tongittua mutta leivänpaahtimen sähkövastukset saavat näkemään punaista, voi leivän kuivapaahtaa. Kuivapaahdossa paahtoleipäviipaleet nostetaan aamulla pussista kuivumaan lautaselle. Viitseliäs voi kääntää ne iltapäivällä. Illalla viipaleet lämmitetään pikaisesti mikrossa ja päällystetään kuten paahtimestakin putkahtavat leivät.

En ole vielä heittänyt dyykkaamiani leivänpaahtimia menemään, sillä kuivapaahdetusta leivästä ei tule aivan yhtä rapeaa kuin sähköpaahdetusta. Ero tuntuu kuitenkin sitä pienemmältä, mitä enemmän leipä saa päällysteitä.

Keitetyt perunat ilman keittolevyä

Mikroaaltouuni, tuo ravintoaineiden krematorio, on ekokodin ehkä tärkein varuste. Jos liesi on uunia tuhat kertaa parempi valinta, niin mikrouuni on tietysti vielä tuhat kertaa liettä vähäenergiaisempi vaihtoehto.

Mikroa kannattaa kokeilla kaikenlaisen kypsentämiseen. Erityisen kätevä se on perunoiden keittämisessä, kun ainoa vesi, jota tarvitsee kuumentaa, on perunoiden sisällä. Lautasellinen keskikokoisia perunoita valmistuu noin viidessä minuutissa.

Perunoita lautasella kypsymässä mikroaaltouunin sisällä.

Sopii myös muiden kuin vihreiden perunoiden kypsentämiseen.

Perunoiden mikrossa valmistamisesta näyttää olevan monenlaista perimätietoa. Pistelyllä en ole havainnut olevan mitään vaikutusta: pistelemättömät perunat ovat ihan yhtä pistämättömiä. Talouspaperista on tuskin mitään iloa ja vesitilkasta vielä vähemmän. Kupuakaan en ole tarvinnut, mutta tasaisen tuloksen varmistamiseksi olen kääntänyt perunat kypsennyksen puolivälissä. Kun mikro rupeaa täyttymään höyrystä, perunat alkavat olla valmiita. Kypsyyttä voi kokeilla haarukalla.

Mikrokeittäjän täytyy olla varuillaan, sillä pitkäksi aikaa mikroon jäädessään perunat pehmenevät liiaksi. Vaikka keittoajan mittaisikin mikrosekunnin tarkkuudella, perunasta saattaa tulla mikrossa vähän pehmoisempi kuin liedellä. Itse annan arki-illallisilla mielelläni anteeksi pienet laatupoikkeamat, koska mikroperunoiden valmistamiseen kuluu kattilaperunoihin verrattuna puoli (kilowatti)tuntia vähemmän. Ruokahävikkikin pienenee, kun mahdollisille santsaajille ei tarvitse pitkän keittoajan pelossa varata varmuuden vuoksi ylimääräisiä perunoita.

Leo Stranius katsomassa oikealle. Taustalla viherkasvi ja metalliteline.

Teknovihreä Leo Stranius.

En tiedä, syökö Leo Stranius nykyään perunansakin raakana, mutta hänen ohjelmansa tuntuu laajenevan koko ajan. Ympäristögurun lisäksi miehestä on tullut onnellisuus-, ajanhallinta- ja ehkä vähän jo menestysgurukin. Kehitys tuntuu hurjalta, mutta vielä enemmän minua on mietityttänyt, mahtuuko Leo Straniuksen ohjelmistoon huumori.

Tom Henriksson kirjoittaa Straniuksen guruudelle rakentuvassa Ekopop-kirjassa (2011): ”Minä haluaisin nähdä Leon, joka heittäisi pyöränsä tienpenkkaan, nauraisi villisti, hyppisi ja pomppisi ja juoksentelisi vapaasti vailla minkäänlaisia estoja ja kontrollia.” Straniuksesta saa kieltämättä kuivakan kuvan. Uumoilinkin jo mielessäni Straniuksen paljastuvan robotiksi, kunnes hän ehdotti aprillipäivänä blogissaan Suomen menestyksen perustaksi kylmiä puurosuihkuja.

Saa nähdä, kariseeko itseironia eduskunnassa. Tosiaan: Leo Stranius on käynnissä olevissa vaaleissa vihreiden ehdokkaana Helsingissä. En jaksa uskoa, että eduskunta pystyisi vaikuttamaan ihmiskunnan olemassaolon kokoisiin kysymyksiin, vaikka Straniuksen mielestä toivottomuus onkin moraalitonta. (Toisaalta kun toivon kipinä hiipuu, äänestämisestä tulee moraalitonta.)

Kansanedustajat pystyvät silti monin tavoin keventämään tai kaventamaan päivittäistä elämäämme. Siksi annan tukeni Leo Straniukselle nyt tässä blogissa ja ensi sunnuntaina äänestyskopissa. Se on vähintä, mitä voin tehdä miehelle, joka vapautti minut mikropuuron kahleista.

Jk. Leo Stranius haastoi Docventures-radio-ohjelmassa Riku Rantalan lihattomalle lokakuulle. Jos sinä, Leo, satut lukemaan tämän kirjoituksen, haastan sinut kokeilemaan vessapaperitonta viikkoa. Jos paperiton tarpeidentoimitusto on jo jokapäiväistä elämääsi, voit vaihtoehtoisesti miettiä, miten eduskunta voisi edistää dyykkausta.

4 responses to “Hurja guru ja energiansäästöohjelma

  1. Ihan kivoja vinkkejä. Mitäs voi tehdä pieni ihminen, kun naapuri säännöllisesti laittaa sekäjätemuovipussinsa biojäteastiaan, koska biojäteastia on ensimmäisenä ja sekäjäteastialle on askel tai kaksi enemmän?

    Minusta tuntuu, ettei se Stranius älyä talouspolitiikasta mitään. Tietääköhän Stranius, että Googlen ison palvelinhallin tuottama hukkalämpö menee Suomenlahteen? Tää läppärikin on lämmennyt. Katon ruotsalaista perheviihdettä ja kirjoitan tätä. Lämpöä syntyy.

    • Suomalaista talouspolitiikan osaamista olemme saaneet seurata kuluneen vaalikauden ajan. Suomalaisia talouspolitiikan osaajia ei taida ollakaan. Minua harmittaa, että aina keskitytään siihen, miten saataisiin enemmän jaettavaa, vaikka siihen ei kenelläkään ole varmoja eikä oikein epävarmojakaan keinoja. Paljon tärkeämpää olisi pohtia sitä halveksittua jakamista.

      Stranius on sivujensa mukaan ollut työtön, saanut toimeentulotukea ja asunut päihdeongelmaisten asuntolassa. Hän saattaisi lotkauttaa korvaansa vähäosaisten asialle. Ainakin hän on monen muun tavoin tajunnut, että työpaikkoja ei millään riitä kaikille, joten tarvitsemme perustulon.

      Taloyhtiön biojätevandaalille Stranius varmaan sanoisi, että hän muuttaa Käpylään kaltaistensa keskelle, koska ei halua tuhlata elämäänsä epärikastaviin ihmissuhteisiin. Pystyisikö sitä biojäteastiaa siirtämään kauemmaksi? Tai ehkä siihen voisi kiinnittää lapun: ”Ei sekajätemuovipusseja, vain ekohörhöjen käyttöön. Kiitos!”

  2. Talouspolitiikka alkaa siitä, miten perustulo tms. rahoitetaan. Stranius on Wahlroosin linjalla. B. W. tosin ei tahdo osallistua perustulon eikä minkään muunkaan tulonsiirron rahoitukseen. Siihen hänellä on keinot eurooppalaisen ja suomalaisen talouspolitiikan avuttomuuden tähden.

    Käpylä ei ole vaihtoehto. Jäteastiamme siirretään vasta sitten, kun talo puretaan, koska ne on kaivettu maahan. Yleinen suunnitteluvirhe on juuri tuo, että sekapöntöt ovat kauimmaisina. Biojätevandaalin henkilöllisyys ei ole selvillä. Heitä voi olla useita. Tämä on iso talo. Kaikkien kieli- tai lukutaidostakaan ei ole varmuutta. Joka paikan laputtaminen erikielisillä ohjeilla on jotenkin tympeää. Jos ihminen on pahansuopa, niin on. Laittaisimmeko valvontakameran? Mutta sehän olisi natsismia. Ei lainkaan vihreää liberalismia.

    • Ai niin, teillä olikin Molokit. Niissähän ei taida olla minkäänlaista värikoodausta, joten voisiko kyse olla ihan ajattelemattomuudesta tai jopa tietämättömyydestä? Olen kyllä nähnyt jätesäkkejä biojäteastioissa sellaisessa jätekatoksessa, jossa nämä ruskeat astiat ovat olleet etumaisina. Tällaisia roskaajia olen pitänyt ulkomaisina.

      Olen samaa mieltä siitä, että laput ovat tympäiseviä, mutta tuohon voi olla vaikea puuttua muilla tavoilla. Ehkä kuva, jossa mustan jätesäkin päällä on punaiset ruksit ja vieressä on vihreässä ympyrässä banaaninkuoria ja salaatinlehtiä pursuava paperikassi?

      Perustulossa on kyse talouspolitiikasta niin, että paino on sanan molemmilla osilla. Mielestäni kysymystä ”mistä rahat?” oleellisempi on kuitenkin kysymys ”onko meillä varaa pitää työttömiä toisen luokan kansalaisina?”. Jos asia koetaan tärkeäksi, rahat kyllä aina löytyvät. Jos eduskuntaan ei äänestetä Straniuksen kaltaisia tyyppejä, perustuloa ei tietenkään koeta tärkeäksi.

Heitä kommentti menemään

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s