Putkilo on avattuna purkkia pitempi ilo

Jos sivuutetaan Olkiluoto 3:n valmistuminen ja Talvivaaran kaivosalueen sadanta, Suomen suurimmista aliarvioinneista ei ole epäselvyyttä. Ne seuraavat sanoja ”säilyy avattuna jääkaapissa”.

Kun esimerkiksi Lidlin maustekurkkujen etiketissä aikaa luvataan 3 vuorokautta, vaihdan mielessäni vuoron kuuksi ja jään kuivaksi. Ruokatieto sentään lupaa avatuille kurkuille 1–2 kuukautta – kun jääkaapissa on 4–6 ”asetta”.

Jos jääkaappi sattuu olemaan riisuttu malli tai säilyvyysajoille kaipaa edes jonkinlaisia perusteluja, on syytä tutustua ruotsalaisessa kuluttajalehdessä Råd & Rönissä (6/2016) julkaistuun juttuun. Lehti selvitti, kuinka pitkään avatut purkit säilyvät jääkaapissa.

Parasta ennen -päivä pätee vain avaamattomille tuotteille, sillä avattaessa sisälle pääsee happea ja muuta ulkopuolista. Kesällä ilmassa on esimerkiksi paljon itiöitä, jotka ruokaan päästessään voivat kehittää hometta, kertoo Ruotsin elintarvikeviraston mikrobiologi Christina Lantz.

Homeista ruokaa ei saa syödä, koska osa homeista aiheuttaa syöpää. Yllättäen Lantz on sitä mieltä, että oikein sokerisesta hillosta tai marmeladista homeen voi kuoria reilua turvaväliä noudattaen. Muut tuotteet sen sijaan pitää hänen mukaansa heittää menemään, vaikka hometta olisi vain kannessa.

Lehtiartikkelin päällä lasipurkista, muovisesta pursotinpurkista, muovipussukasta ja metalliputkilosta ulos tullutta majoneesia.

Purkki, putkilo, pussi vai pursotin? Ainakin nämä majoneesit oli heitetty pois turhan hätäisesti.

Kuinka eri ruoka-aineet säilyvät avattuina? Listaan Råd & Rönin suosituksia omilla kokemuksillani höystettynä.

Fondi

Säilyy useita vuosia, mutta maku voi kärsiä. Heitä pois, jos homehtuu.

Säilyvyys on hienosti linjassa sen kanssa, että nämä liemitiivisteet tuppaavat jäämään jääkaappiin ikuisiksi ajoiksi. Pitkä säilyvyys selittynee kaliumsorbaatilla. Tätä oivallista säilöntäainetta ei näytä olevan luomufondeissa, joten luomua ja hävikittömyyttä arvostava ostakoon liemikuutioita.

Hillo ja marmeladi

Säilyvät monta vuotta. Voivat juoksettua tai kiteytyä tai alkaa homehtua pilaantuessaan.

Pätee säilöntäainetta sisältäviin hilloihin. Säilöntäaineettomien elinkaari lasketaan omien kokemusteni perusteella pikemminkin kuukausissa.

Kosteat mausteseokset, esimerkiksi punainen ja vihreä karri

Säilyvät useita vuosia. Heitä pois, jos homehtuvat.

Säilyvät yllättävän pitkään, mutta maut voivat latistua.

Majoneesi purkissa

Noin 1–3 kuukautta. Purkki säilyy lyhyemmän ajan kuin putkilo, koska ilmalle altistuva pinta-ala on suurempi. Majoneesi (ja salaatinkastike) voivat härskiintyä. Purkkimajoneesi voi ajan kuluessa myös kuivua pinnalta.

Tuubimajoneesin olen havainnut säilyvän puolikin vuotta. Tällöin on kuitenkin hyvä varmistaa, että majoneesissa on säilöntäainetta (E202 eli kaliumsorbaatti) tai hapettumisenestoainetta (E385 eli numerot kirjaimilla korvattuna EDTA).

Pursotettavan purkin säilyvyys lienee jotain tavallisen purkin ja putkilon väliltä. Avattu pikkupussi ei taida viikkoa pitempään säilyä, koska pinta-alaa on erityisen paljon tilavuuteen verrattuna eikä pakkausta saa suljettua kunnolla.

Maksapasteija

Säilyy noin viikon. Härskiintyy ja maistuu pahalta pilaannuttuaan.

Lisäksi homehtuu herkästi.

Mätitahna

Avattu putkilo säilyy yleensä monta kuukautta. Tuubimätitahnaan ei voi kasvaa vaarallisia bakteereja, joista tulee kipeäksi.

Pitihän se arvata, että ruotsalaisten sosiaalidemokraattisesti kaviaariksi nimeämä kaiken kansan herkku on vieläpä täysin turvallista.

Sinappi

Säilyy yli vuoden. Heitä pois, jos homehtuu.

Maku alkaa omasta mielestäni heiketä jossain parin vuoden kohdalla, mutta hometta en ole ainakaan teollisiin sinappeihin saanut kasvamaan.

Sulatejuusto

Rasiaan pakatussa sulatejuustossa on enemmän pintaa, johon ilma on kosketuksissa, ja siksi se homehtuu helpommin kuin putkiloon pakattu. Rasia kestää joitakin viikkoja jääkaapissa, kun taas putkilo säilyy useimmiten 3 kuukautta jääkaapissa.

Tuubiin pakattu sulatejuusto taitaa olle harvinainen näky Suomessa. Jotenkin epäsuomalaista onkin se, että valmistaja uskaltaa luvata sille viikon säilyvyyden huoneenlämmössäkin.

Sulatejuusto on ruotsalaisessa sanankäytössä ”pehmytjuusto”, ja sen pääraaka-aine on ”kovajuusto”. Jotta kovasta saadaan pehmeää, tarvitaan sulatesuoloja, erityisesti fosfaatteja. Ne ovat terveydelle niin haitallisia, että lisäaineista taitaa vain nitriitti mennä ohi.

Säilykesilli

Pitkään säilytettäessä kala voi alkaa härskiintyä. Härskiintynyttä ruokaa ei ole vaarallista syödä, mutta se maistuu erittäin pahalta.

Muuta ei kai hapansilakan maassa voi lausuakaan. Omassa jääkaapissa en ole havainnut avatun sillipurkin pilaantuneen vuodessakaan.

Säilötyt vihannekset

Säilyvät useita kuukausia. Liemi voi tosin samentua jonkin ajan päästä.

Råd & Rönkin vaikuttaa aliarvioivan vihannesten säilyvyyttä. Lehden vinkkaaman amerikkalaisen Still Tasty -palvelun mukaan maustekurkut säilyvät jääkaapissa vuoden.

Alkaa vaikuttaa siltä, että Lidlin etiketistä ovat pudonneet numerot 6 ja 5. Ehkä aukioloaikojen laajentamiseen ihastunut kaupan ala voisi seuraavaksi kohdistaa huomiotaan purkkeihin.

Toukokuu on tölkkejä täynnä

Toukokuu on hankalaa aikaa kasviksia ajatuksella syövälle. Talven varastovihanneksista alkaa olla puhti poissa, mutta ulkona kasvaa vasta nokkosta ja voikukkaa. Kaupan omenatkin alkavat kohta viettää yksivuotissyntymäpäiviäänViljelijän mielestä kotimaiseksi kauden vihannekseksi voidaan laskea ikuisen kesän kurkkukin, mutta viherpesu ei vielä tuo kasvihuonepötkylöihin makua tai ravintoaineita.

Koska tuoretta ei ole tai pitäisi olla saatavilla, nyt voi vallan hyvin turvautua purkitettuun. Jos kodin nurkkia täyttää monenmoista purkkia, siivoukseen soveltuu harvennusurakka nimeltä tölkkitoukokuu.

Tölkkitoukokuun aikana on tarkoitus avata joka päivä uusi säilyketölkki. Itse olen näin pystynyt tekemään poistoja tonkitölkkien kokoelmaani. Lisäksi olen saanut valmiista ruoista ja ruoka-aineista pientä lisähelpotusta toukokiireitteni keskelle.

Muita kuin dyykkareita tölkkitoukokuu voisi muistuttaa poistamaan kotivaran vanhimmat säilykkeet hyötykäyttöön uusien tieltä. (Kai teillä on vähintään kuukauden kotivara? Ainakin teillä, jotka meuhkaatte maa”mme” kyvystä varautua poikkeustilanteisiin.)

Monenlaisia säilykkeitä pinottuna.

Kotivarakkaan dyykkarin tuki ja turva kriisin tai toukokuun aikana.

Nyt kun tölkkitoukokuu on puolessavälissä, on aika hieman avata sitä, mitä olen kuun aikana avannut. Mainitsen myös parasta ennen -päiväykset, jotta kukin voi miettiä, onko niillä jotain merkitystä. Ellei toisin mainita, kaikki on dyykattua, tosin mainiota.

1.5.

Aloitin varovasti. Koska olin löytänyt 77-prosenttisesti lihoitettua lenkkimakkaraa, etsin sille sinappivarastoistani pariksi hienovaraisen miedonvahvaa luomukokojyväsinappia (PE 13.8.14) Ikeasta.

2.5.

Lauantai-illaksi avasin kaikenlaista naposteltavaa. Mausteliemessä uineet pikkukurkut olivat tietysti moitteettomia, koska parasta ennen -päivä oli ollut vasta viime vuoden viimeisenä päivänä. Vihreät oliivit (PE 26.4.13) maistuivat miedoilta, mahdollisesti sitruunaisen täytteen vuoksi.

Karrivalkosipulinkynsien lasipurkki (PE 2.12.11) suostui avautumaan vasta, kun kantta hieman raotti tähän tarkoitukseen kehitetyllä työkalulla. Kynsien pureskelu ei vaatinut paljon leukalihaksilta, mutta maku oli säilynyt koostumusta paremmin.

Riisillä täytetyissä viininlehtikääryleissä (PE 6.12.07) oli pinnalla jännää valkeaa tahnaa. Huuhtelin kääryleet vedessä vihreiksi ja pistin poskeeni. Poskea vähän pistelikin kahdeksanvuotiaan kääryleen osuessa haavautuneeseen ikeneen, mutta ei näistä etelän herkuista tiedä, polttaako niissä ikä vai mikä.

Lisukkeet olivat tuoreempia. Muoviin umpioidun loimulohipalan (VKP eli viimeinen käyttöpäivä 17.4.) mikrotin listerian pelossa, ja siitä tuli ihan kilohintansa 23,50 e/kg arvoista. Lopuksi maistelin Polar-leppäsavujuustoa (PP eli pakkauspäivä 26.2.), ja sekin oli vähintään kilohintansa 1,50 e/kg (Valiovalinta-talosta) väärti.

3.5.

Jatkoin lohilinjalla. Medaljongin (VKP 21.4.), jonka roskiksesta tongin, oli pakkaaja käärinyt niin ohueen muoviin, että kala piti valmistaa intialaisittain eli makua mausteilla peittäen. Lisukkeeksi avasin valkoisia papuja (PE 11/2013), joiden makua oli jo valmiiksi peitetty tomaattikastikkeella.

4.5.

Lisäsin ananasviipaleita (PE 28.9.13) Onnelin ostaman, pilaantumaisillaan olleen jäävuorisalaatin sekaan. Salaattijuusto oli sentään roskiksesta.

5.5.

Kokeilin aerobic-Irman perusvälipalaa ajalta ennen Zumbaa ja Skyriä, siis Pilttiä (PE 12/2012). Reipas Punaposki-nimi tarkoitti vadelmaa, persikkaa, puolukkaa ja luotaantyöntävää mutta ilmeisesti pilaantumatonta makua.

6.5.

Söin MSC-lohta omassa liemessään (PE 12/2013) sunnuntaisten papujen kera. Ruodot sun muut rustot olivat jännän pehmeitä.

Ruokaratsia-ohjelma (PE 21.5.2015) kertoo, että ruodot pehmenevät viimeistään säilykepurkkien steriloinnin aikana. Säilykesardiinitehtailijat väittävät, että näin ruotojen kalsium tulee käyttöön ja että muutenkin säilykekala on tuoretta terveellisempää, sillä tölkistä eivät vitamiinit ja kivennäisaineet poistu esimerkiksi keitinveteen.

Ruokaratsia esittelee portugalilaisen sardiinitölkkikaupan, jonka myyjä väittää säilöttyjen sardiinien kypsyvän kuin viinit konsanaan. Myyjä kertoo maistaneensa 12 vuotta vanhoja säilykesardiineja, ja sitä vanhempia tai parempia hän ei kuulemma olekaan syönyt.

7.5.

Tilan säästämiseksi söin tämänkin päivän edellisen päivän lohta.

8.5.

Jatkoin miehekkäitä välipalojani Bonalla (PE 9/2012). Päärynää ja mangoa sisältänyt sose oli niin hyvää, ettei sitä tarvinnut jatkaa millään.

9.5.

Päätin tehdä hedelmäsalaattia säilykehedelmistä sekä nuhjuisista appelsiineista, ryppyisistä omenoista ja yleisestä vessasta löytämästäni keltaisesta banaanista (mainitsen värin sen poikkeuksellisuuden vuoksi).

”Hedelmäcocktail sokeriliemessä” (PE 31.12.12) oli juuri niin (pureskelua) vaatimatonta kuin saattoi odottaa. Papaijapaloissa (PE 1/2012) särmikkäintä oli purkin kansi, joka viilsi pikkurilliin haavan.

10.5.

Söin edellispäiväistä hedelmäsalaattia nuollen symbolisesti laastarin peittämää haavaani.

11.5.

Avasin paahtoleipien päällysteeksi purkin kikhernevoileipätahnaa (PE 30.3.12) eli tahinia tahi hummusta taikka mitä lie. En saanut selville, johtuiko suolaisen tympeä maku pilaantumisesta vai siitä, että kyseessä on vegelevite.

12.5.

Moderni klassikko: maitorahkaa ja ananasviipaleita (PE 28.9.12). Siis samalla tavalla moderni klassikko kuin ABC-liikennemyymälä.

13.5.

Kierrätyskelvottomaan pakkaukseen suljettu juusto-jalapenokeitto (PE 22.11.14) on jonkinlainen pussikeiton ja tölkkikeiton välimuoto, mutta olkoon nyt osa tölkkitoukokuutani. Keiton keraksi oli löytynyt sopivan kuivahtanutta kaupassa paistettua rievää sekä pikkupussi leipäkuutioita (PE 15.12.12). Kuutioista oli jo paras maku poistunut, mutta tulisen keiton seassa ainoa niiden tuottama aistimus oli rouskis.

14.5.

Koska helatorstain teemana on taivaaseen astuminen, päätin varmuuden vuoksi kokonaan pidättäytyä vanhojen säilykkeiden syömisestä.

15.5.

Tämän päivän tölkkivalintani oli nieriä öljy-tillikastikkeessa (PE 1/2013). Nieri auttoi tuhoamaan avattuna löytyneen täysjyvävehnätortillapaketin. Apuaan tarjosivat myös avaamattomana löytynyt kosmopoliittisalaatti sekä avattuna löytyneet majoneesiputkilo, jalapenoviipalepurkki ja suippopaprika.

Ruokalistaa taas avatuista tölkeistä täyden toukokuun umpeutuessa!