Avainsana-arkisto: munakkaat

Tähteistä syntyy mitä pahimpia ja parhaimpia munakkaita

Posted on by Onni Tonkija

Munakkaaseen voi piilottaa melkein mitä vain, sanovat tähdeasiantuntijat. Esimerkiksi joulukinkun jämät, yli jääneet keitetyt perunat, pehmenneen paprikan tai juustonkannikan.

Muuten hyvä mutta noita aineksia voi lisätä joka toiseen ruokalajiin, vaikkapa pyttipannuun, pastakastikkeeseen tai uunivuokaruokaan. Jos munakkaaseen kerran voi piilottaa melkein mitä vain, miksi esimerkit ovat aina tutuista tutuimpia, lastenleikkitasoisia?

Päätin koetella munakkaan rajoja valitsemalla täytteiksi sellaisia tähteitä, joiden hyödyntämistä muut ovat todistetusti pitäneet toivottomana. Mitä saadaan, kun sekoitetaan roskikseen hylätyt munat ja tähteet?

Erilaisia avattuja ruoka-ainepakkauksia.

Tähteet kello 12:sta myötäpäivään: suolapähkinäsekoitus, karkea kuivattu juustoraaste, hedelmä-pähkinämysli, hienonnettu hasselpähkinä, mantelijauhe, kookoshiutaleet, merileväarkit. Kaikki Taloyhtiön jätepisteestä (0 e, avoinna yötä päivää).

Suolapähkinämunakas

Koska perunalastumunakkaastani tuli ihan maistuvaa, ajattelin suolapähkinöiden sopivan munakkaaseen yhtä lailla. Toiveajattelin. Siinä missä perunalastut pehmenevät pannulla rapeanpehmeiksi, pähkinät pysyvät kovina ja vievät syödessä kaiken huomion. Suolapähkinämunakas onkin selvästi vähemmän kuin osiensa summa.

Juustomurumunakas

Juustojauhe ansaitsee erityistarkastelun, koska se ei ole yhtä monikäyttöistä kuin hienontamaton ja kuivaamaton juusto. Hävikin estämiseksi olisi hyvä, että tauhkan voisi paitsi sirotella pastan päälle myös haudata jonnekin.

Kahden munan munakkaaseen voi piilottaa melkein mitä vain täytettä puolisen desiä. Tällä määrällä juustomurumunakkaasta tuli oivallista. Suutuntuma oli napakka mutta ei kova eikä sattumainen niin kuin pähkinämunakkaassa.

Karkean juustojauheen jälkeen tavanomainen, venyväksi sulava juustoraaste tuntuu vähän kömpelöltä munakkaan täytteeltä. Jos käytettävissä on jauhetta, munakkaaseen ei oikeastaan kannata raastaa juustoa kuin enintään mahdollisia muita täytteitä sitovaksi liimaksi.

Myslimunakas

Satokausikalenteri kysyy, miksi munakkaan pitäisi olla suolainen, ja antaa hedelmämunakkaan ohjeen. Koska ohjeessa käytetään kaurahiutaleita, minä kysyn, miksi hedelmämunakkaan valmistamisen pitää olla kaikkine kuorimisineen niin hankalaa, kun roskiksista saa valmista hedelmämunakassekoitusta eli kuivattuja hedelmiä ja kaurahiutaleita sisältävää mysliä.

Myslimunakas on kaikista elämäni aikana syömistäni omeleteista eittämättä pahimman makuinen. Pähkinöiden suutuntumaa olen jo arvostellut, enkä myöskään kuivahedelmiä arvostanut (mysli oli tosin parasta ennen 2011). Ikävintä myslitäytteessä oli tasaisen puiseva viljamatto, joka tuppasi vielä varisemaan munakkaan välistä lautaselle. Lopputuloksen olisi kyllä voinut arvata kielelläkin: munavoileipä kuulostaa asialliselta ja maittavalta, kun taas leipäöljymuna on pelkkä sekasotku.

Manteli-kookos-pähkinämunakas

Leivonta jättää usein jälkeensä monenlaista vajaata jauho- ja jauhepussukkaa, jotka sitten pyörivät kaapeissa vuosi- ja kuukaudet. Dyykkaamani mantelijauhe, kookoshiutaleet ja hasselpähkinäjauhe olivat vuosilta 2014, 2006 ja 2008, mikä ei kylläkään huomattavasti makua haitannut. Ronkeleimmat vakuumipakattujen pähkinöiden jäähdyttelijät eivät tosin välttämättä luokittelisi puoli tusinaa vuotta sitten ilmastettua hasselpurua elintarvikkeeksi.

Sekoitin kahteen munaan kolmea jauhettani sekä vettä, yhden ruokalusikallisen kutakin. Paksuhkosta tahnasta tuli pannulla jonkinlainen munakkaan ja ohukaisen välimuoto. Lettu on väistämättä jälkiruokamainen, joten makuhermojen säästämiseksi pinnalle voi lisätä vähän sokeria tai hunajaa. Hasselpähkinä tuo munakkaaseen mukavasti väriä ja mausteisuutta; pelkkä manteli-kookos on täytteenä vähän vaisu.

Merilevämunakas

Merilevämunakas on monella tapaa munakkaiden parhaimmistoa. Ensinnäkin se on viekoittelevan herkullista. Siihen voi myös kätevästi käyttää sušin valmistuksesta jäljelle jääneet noriarkit. (Kuivattu merilevä tosin säilyisi seuraavaankin sušisessioon, kunhan sitä ei ihan kylpyhuoneessa pidä. ”Oma” leväpakettini oli ollut avattuna pöydällä muutaman kuukauden, koska en ollut jaksanut ryhtyä näpräämään makeja.)

Merilevämunakasta vaivattomammaksi munakas voi tulla vain, jos jättää täytteen tyyten pois. Tämän ruokalajin valmistaminen on itse asiassa niin helppoa, että annan kuvakatkon jälkeen siihen yksityiskohtaiset ohjeet.

Pannulla munakas, jonka sisältä pilkistää norilevy.

Eväs levällä. (Näihin munapaistoksiin näyttää aina ilmestyvän naamoja.)

Riko kaksi kananmunaa juomalasiin tai johonkin muuhun kuppiin. (Dyykkari rikkoo munat varmuuden vuoksi eri astioihin, jos parasta ennen -päiväyksestä on jo aikaa.) Rikkominen on parasta suorittaa kopauttamalla munan päiväntasaajaa pöytää vasten joko munaa tai pöytää liikuttamalla. Pöytä sotkuu väistämättä vähän, mutta kuori repeää yleensä vain kahteen osaan.

Munakas sopii parhaiten pannulle, jonka halkaisija on suurin piirtein merileväarkin lävistäjän mittainen. Aseta pannu levylle ja levy täysille. Lisää pannulle loraus eli 0,5 ruokalusikallista öljyä.

Epäpuhtaat puristetut öljyt alkavat savuta, kun lämpötila on sopiva. Kullankeltaiseksi raffinoidusta rypsiöljystä taas ei tule helposti savua, mutta sen vieno tuoksu alkaa erottua. Ehkä varmin tapa on kuitenkin katsoa öljyä aivan läheltä: kun silmiä alkaa kirveltää, öljyä höyrystyy sen verran, että se on juuri sopivan lämmintä. Jos silmiin alkaa sattua, pannulle on jäänyt vettä, joka kiehuessaan räiskyttää kuumaa öljyä. Varman päälle ottajat kaapivat pannulle pöydälle munia rikottaessa jääneen valkuaissotkun ja paistavat koepalan.

Kun lämpötila on sopiva, kieputa munat haarukalla jotenkin yhtenäiseksi seokseksi ja kaada pannulle. Käännä levy pois päältä. Kallistele pannua niin, että massa täyttää koko paistoalan. Koko paistoajan ole valppaana eli noin minuutin verran.

Ripottele ensin munamassan pinnalle suolaa ja paina sitten päälle merilevälevy. Levä ehtii näin pehmetä paiston aikana. Koska tämä ohje on tarkoitettu myös täydellisille aloittelijoille, katson tarpeelliseksi mainita, että suolan on tietysti oltava merisuolaa, koska merilevä on merenelävä.

Noriarkki on neliömäinen ja pannu on ympyrän muotoinen, joten munakkaan reunaan jää tilkut, joista voi tarkkailla paistamisen etenemistä. Kun viimeinenkin paistopiste on juuri hyytynyt, kumoa puolet munakkaasta toisen puolikkaan päälle ja siirrä lettu lautaselle. Jos pannu on iso eikä munia ole enempää kuin kaksi, munakas paistuu varsin tasaisesti eikä ehdi sitkistyä pohjastaan.

Lähteet

Tähteet ovat siitä kivoja, että ne pakottavat luovuuteen. Mistään nimittäin tuskin löytyy juuri kulloisiinkin tähteisiin räätälöityä reseptiä. Suolapähkinä- ja myslimunakkaista en esimerkiksi ole koskaan lukenut, mikä ei näin jälkikatsannossa ole ihmekään.

Paremmin onnistuneet munakkaani taas eivät ole mitenkään ainoalaatuisia: Juustomunakkaita on tehty maailman sivu, ja mantelijauheinen munakas on à la karppaajien perusherkku. Merilevän ja kananmunan liitto taas on riisillä höystettynä sušista tuttu, eikä omakaan versioni näyttäisi olevan millään tavalla tuore keksintö. Ei siis mitään uutta liesituulettimen valon alla, mikä ei näin dyykkikeittiössä ole ihmekään.

Sipsipussien jämille roskistuomio harvoin tarpeen

Posted on by Onni Tonkija

Uudenvuodenaaton peruja ovat monessa kodissa perunasalaatin ja perunalastujen loput. Perunasalaatti on jo itsessään tähderuokaa, joten sitä on vaikea jatkojalostaa, mutta perunalastut voi sentään pelastaa roskikselta keksimällä niille uutta käyttöä. Sipsihävikki on tosin kotitalouksilla, kas kummaa, jo hyvin hallinnassa: sekajätteisiin heitetystä perunasta lastuja on oman arvioni mukaan enintään prosentti.

Puolityhjiä sipsipusseja ahdettuna juustonaksujen mainoskassiin. Vieressä perunalastuputkilo.

Sipsi on ihmisille niin mieluinen herkku, että tämän kokoelman dyykkaamiseen meni puolisen vuotta. Putkilo on kuvassa vain mittakaavaa antamassa, koska Pringlet eivät juridisesti ole sipsejä.

Vaikka perunalastujen pysyvyys avatussa pussissa on ilmeisen heikko, lastujen säilyvyys on varsin hyvä. Jos kesken jääneen pussin sulkee ja piilottaa huolellisesti, sen pariin voi huoletta palata viikon päästä, eikä peli ole kuukauden kuluttuakaan menetetty. Heikoiten säilyvät huokoiset taikinasta tehdyt sipsit, kuten juustonaksut, sillä ne imevät itsensä ilmankosteudesta nahkeiksi.

Maistelin vuoden päätteeksi perunalastuja, joita olin pitkin vuotta löytänyt avatuissa pusseissa. Selvimmin makunsa olivat menettäneet vanhimmat ja miedoimmat sipsit. Todennäköisesti myös voimakkaasti maustettujen sipsien aromit haihtuvat ja hajoavat, mutta mausteet peittävät näitä virheitä.

Jos sipsit maistuvat eltaantuneilta mutta eivät suoranaisesti pahoilta, niitä voi hyödyntää ruoanlaitossa. Sipsit ovat raaka-aineina oikeastaan puolivalmisteita, sillä ne ovat perunaa valmiiksi viipaloituna ja paistettuna. Esimerkiksi maineikkaan El Bulli -ravintolan työntekijöitä ruokittiin perunalastuilla täytetyillä munakkailla.

Kokeilin tällaista sipsiomelettia. Hyydytin pannulla kolmea rikottua munaa ja ripottelin päälle kourallisen perusperunalastuja ja pari hyppysellistä juustoraastetta. Hetken paisteltuani käänsin munakkaan toisen puoliskon kanneksi ensimmäiselle. Juusto toi makua, ja perunalastut antoivat jännää suutuntumaa, joka ei ollut ihan rapea muttei täysin pehmoinenkaan. Saatan antaa tälle kummajaiselle vielä toisen mahdollisuuden.

Tähdesipseistä voi valmistaa myös jauheliha-perunalastuvuokaa. Koska en ollut dyykannut ranskankermaa, käytin sen tilalla ruokakermaa. Pastakastike vaihtui samasta syystä yrttimausteiseen tomaattimurskaan.

Lasivuoassa jauheliha-perunalastupaistosta ja paistoksessa lusikka.

Kuvassa tämän kerran viimeinen sipsiruoka sipsivuoka. Raaka-aineet Taloyhtiön jätepisteestä (0 e, auki uutenavuotenakin), kaikki muu kuvausrekvisiittaa.

Lopputulos maistui aika tavalliselta jauhelihasörsseliltä. Sisus tuotti pettymyksen, koska sipsiltä näyttänyt lastu olikin suussa ihan mauton ja pehmoinen. Päällyksen juustolla kuorrutetut perunalastut olivat sen sijaan rapsakkaa mutusteltavaa, joten jos tähdesipsejä ei ole ylenpalttisesti, säästäisin ne kaikki pintakerrokseen. Erikseen en kyllä lähtisi ostamaan sipsejä tähän ruokaan mutta en toisaalta tekisi niin mitään muutakaan tarkoitusta varten.

Ravintolapäivän saldo

Posted on by Onni Tonkija

Perustin päiväksi ravintolan, jonka kananmunat, juusto, suola, vehnäjauhot, hiiva, sokeri, tomusokeri, rasvat, marjasose, maustemyllyt, mehutiiviste, pikakahvi, teelehdet, teepallo, teepannu, kulhot, kannut, paistinpannut, paistinlastat, pursotin, raastinrauta, pesuaineet, pyyhkeet, mukit, lasit, lautaset, haarukat, veitset, lusikat, rasiat, talouspaperi, CD-levyt, lehdet, paperit, pahvit, kynät, tussit, teipit, liimat, liinat, koristekasvi ruukkuineen sekä henkilökunnan paidat ja housut olivat dyykattuja. Mitä siitä perustivat asiakkaat?

Ovi auki tilaan, jossa näkyy keittiö ja ruokailuun liittyvää välineistöä.

Onnen tonkijoiden asiakkaat voivat aulasta ruokasaliin siirtyessään tarkastaa silmämääräisesti keittiön siisteyden ja hygieniatason. Tilat Taloyhtiön kerhohuoneesta (0 e, sisältyy vuokraan).

Paikalle saapui kiinnostava kattaus ihmisiä. Roskaväkeä tuli vain yhden dyykkarin verran, eikä hän tietenkään ostanut mitään. Kaiken kaikkiaan oli ilo palvella ennakkoluulotonta porukkaa, joka luotti tuuriinsa ruokamyrkytyksen välttämisessä. Onni suosii rohkeaa.

Todellisuudesssa minulla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta toistaa esimerkiksi ravintola Gaijinin huhtikuista kuudenkymmenen ihmisen ruokamyrkytystä. Ensinnäkin uppopaistetut munkit ja pintapaistetut munakkaat eivät ole oikein toksisia eivätkä petrimaljan korvikkeina kovin kaksisia. Toisekseen kuusikymmentä oli ravintolassamme lähinnä minuutteja tilausten välillä.

Onnen tonkijoiden ravintolapäivä ei ollut mahalasku muttei myöskään menestys: niin vähäistä oli kananmunien menetys. Itse asiassa piipahdus ravintolatilan jätehuoneessa palautti kananmunien omistajuuttani ainakin kolmasosan verran siitä, mitä kului ravintolan puolella.

Alun perin uumoilin, että joutuisin joustamaan kardemumman, pursottimen tai vaihtorahan dyykattuudessa. Kardemummaa en yksinkertaisesti käyttänyt, koska berliininmunkkeihin tuli muitakin makuja riittämiin. Lisäksi löysin aiemmin löytämäni pursotinsetin (mukana käyttämätön täytetylla täytetyllä munkilla herkuttelevia varten). Silkkaa rahaa roskiksista löytyy harvoin, joten kävin kaupassa vaihtamassa tonkimiani metallitölkkejä metallirahoihin.

Ravintolan tongittuusaste oli suuri muttei sentään ihan sata. Itara ravintoloitsija kelpuutti talon tarjoamat sähköt ja sähkölaitteet sekä huonekalut. Dyykattu kookosrasva ei sen sijaan riittänyt erittäin imukykyisille munkeille alkuunkaan, joten sitä piti ihan ostaa. Varmaan dyykkarinkin on asiallista muistella pankkikorttinsa tunnuslukua kerran vuodenajassa.

Onnen tonkijoilla oli hyvät tilat, hyvä henkilökunta ja hyväksi kehuttu ruoka. Hyvää jatkoa en kuitenkaan uskalla ravintolalle toivottaa. Suosio olisi nimittäin saattanut jäädä laihaksi ilman katufestivaalin vetoapua – tai paisua kuin munkkitaikina, jos ravintolapäivän nettihaku olisi kestänyt ruokapaikkaa etsivien ryntäyksen.

Työ roskisten tyhjentämisen ja täyttämisen puolesta jatkuu! Onnen tonkijat lähettää liikevaihtonsa 30,50 euroa Roska päivässä -liikkeen ystäville.

Onnen tonkijat menee munalla ravintolapäivään

Posted on by Onni Tonkija

Minkä ruokalajin vatsaansa varjeleva maailmanmatkaaja uskaltaa syödä ravintolassa kuin ravintolassa? Kysymyksen esitti kotitalouden opettajani viitisentoista vuotta sitten. Oikea vastaus on munakas: sitä saa melkein joka paikasta, ja sen kaikki aineet paistetaan läpikotaisin.

Munakas on hyvä valinta myös siksi, että sen pääraaka-aine kananmuna säilyy paremmin kuin ehkä mikään muu kosteutta sisältävä eläinproteiinin lähde. Melkein yhtä hyviä ovat kovat juustot. Siten ei ole sattumaa, että Onni Tonkijan ensiesiintyminen ravintolapäiväravintoloitsijana perustuu juustolla täytettyihin munakkaisiin.

Munakas paistinpannulla muovisen puuhaarukan vieressä.

Munakkaasta tulee maistuvaa, kun sen valmistaa kotitalouden somettaja Henri Alénin tapaan ja siihen käyttää vain parhaita Taloyhtiön jätepisteen munia ja välineitä.

Ravintola Onnen tonkijat pystyttää ensi lauantaina toimipisteen Berliininkadulle Helsingin Arabianrantaan katufestivaalin kupeeseen. Juustomunakkaiden ohella tarjolla on berliininmunkkeja sekä teetä ja mehua, tietysti tongittuun hintaan. Munakkaan syömällä köyhtyy kaksi euroa, ja munkki juomalla maksaa niin ikään kaksi euroa. Kassaan kertyneet pennoset menevät lyhentymättömänä ja venyttämättöminä Roska päivässä -liikkeen ystävät ry:lle.

Onnen tonkijat tarjoaa lähiruokaa: kaikki elintarvikkeet on dyykattu lähialueilta. Tavoittelemme mahdollisimman suurta tongittuusastetta dyykkaamalla kaiken tarpeiston suolasta vehnäjauhoihin, lautasista paistinpannuihin ja työvaatteista taustamusiikkiin. Emme kuitenkaan aio rypyttää otsiamme, jos roskiksista ei ole löytynyt kardemummaa, hillopursotinta tai vaihtorahaa, vaan hankimme ne kaupasta.

Hygienia on Onnen tonkijoille mahan asia. Pesemme kätemme, emme ruokamme syömäkelpoisuudesta vaan ihomme eläteistä. Käytämme vain kaikista turvallisimpia elintarvikkeita, joten sivuutamme tällä kertaa helposti pilaantuvat lihat, helposti kontaminoituvat salaatit ja helposti likaa keräävät avatut nestepakkaukset. Berliininkadun keittiö ei anna bakteereille lebensraumia, kun munakkaan siirtyminen pannulta asiakkaalle lasketaan sekunneissa.

Sinä voit vaikuttaa siihen, missä aikayksikössä lasketaan Onnen tonkijoiden ruoan riittävyys. Tervetuloa ihmettelemään tervettä menoa ja haasta kaverisikin mukaan sopivaksi katsomallaan summalla!

 

Onnen tonkijat ravintolapäivänä[†] 17.5. klo 12–17 tai niin kauan kuin kotivaraa riittää. Berliininkatu 5, Arabia, Helsinki, Suomi. Ja riittihän sitä: Ravintolapäivän saldo.

 

† linkki kuollut