Taloyhtiödyykkarin 15 vinkkiä

Taloyhtiön jätepisteen anti on lähiruokaa parhaimmillaan. Tai no, usein parhaat päivänsä nähnyttä mutta syömäkelpoista. Ainakin ekologinen, eettinen ja euroottinen hinta on kohdallaan.

Myymälöiden roskikset ovat melkein aina lukkojen takana. Tällaista salpuuttamista kaupat perustelevat huolellaan siitä, että pois heitetty ruoka, joka vielä hetki sitten oli myytävänä, saattaa olla terveydelle vaarallista dyykkarille, joka ei välttämättä ole edes kaupan asiakas. Samasta syystä suurin osa kaupoista on lopettanut tupakan, alkoholin ja sokerin myynnin.

Salpuuttaminen etenee myös taloyhtiösektorilla, mutta toistaiseksi taloyhtiöiden täytyy luovuttaa talon asukkaalle avain jätetilaan. Asukas voi siten pienellä hyötyliikunnalla pelastaa ruokaa ja maailman voi kuulla huokaisevan hetkellisesti helpotuksesta kuolinkouristustensa keskeltä. Roskikselta tarttuu mukaan myös käyttökelpoista tavaraa, tai niin kuin me ammattilaiset sanomme, roinaa. Näin se käy.

1 Asenne

Dyykkaus on kuin lihan ostaminen: monet halveksuvat sitä vastoin parempaa tietoa. Tietysti sillä erotuksella, että lihan ostamisessa parempaa tietoa ei ole. Jos ihmistä ei kiinnosta kierrättäminen, ei hän osaa nähdä arvoa siinä, että joku kierrättää toistenkin puolesta. Anna hänelle anteeksi, sillä hänessä on todennäköisesti pahempiakin puutteita.

Tonkijan täytyy siis varautua ainakin ylenkatseisiin (ja mahdollisesti Ylen katseisiin). Joskus harvoin täytyy selvitä pihaparlamentin puhujapöntöstä irtaantuneesta pöntöstä puhujasta.

Suurimman osan ajasta halveksunta on kuitenkin aloittelevan dyykkarin päänsä sisälle kehittämää. Siksi kannattaa miettiä, miksi dyykkaa. Tahdotko säästää ympäristöä tai rahaa? Haluatko saada rahaa tai kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen kaatumaan? Kun tavoitteesi on selvä, voit pitää pääsi pystyssä.

2 Laki

Kun avaat jäteastian kannen, et ole tekemässä mitään väärää. Joissakin tilanteissa voi olla hyödyllistä tietää, onko tämä moraalinen selviö kirjattu myös lakikirjan kansien väliin.

Suomessa dyykkausta ei ole erikseen kielletty eikä sallittu. Perimätieto ei tunne aiheesta oikeustapauksia. Meillä on laajat jokaisenoikeudet, ja dyykkausta voi hyvin verrata marjastukseen ja sienestykseen. Toisaalta metsässä ei saa taittaa oksaakaan ilman omistajan lupaa. Kauppojen lukkoja rikkovalla dyykkarilla voikin runsaasta paistopistetarjonnasta huolimatta olla pian edessä leivätön pöytä.

Oulun jätehuollon näkemyksen mukaan taloyhtiö voi kieltää dyykkaamisen ulkopuolisilta. Pelkkää kehotusta tehokkaammin kierrätyksen voi estää lukkosepän avulla.

3 Sijainti

Viitseliäs tekee löytöjä melkein mistä tahansa, mutta roskiksesta syömällä ei elä ihan missä tahansa. Parhaat dyykkauspaikat ovat isojen kaupunkien suurissa pienten asuntojen taloyhtiöissä kalliilla asuinalueilla jäteputkiston ulottumattomissa. Eniten dyykkauskelpoista jätettä tuottaa nuori yksin asuva nainen, joka ottaa vakavissaan pakkausten päiväykset.

Mustia, roskapusseja pursuavia sekajäteastioita jätehuoneessa.

Tällainen sekajäteastioiden rivistö voi vaikuttaa dyykkarin paratiisilta. Paljon mieluummin kuin tässä kaupungin vuokratalossa tongin kuitenkin taloyhtiössä, jossa on pari jäteastiaa ja huikentelevaa ihmistä. Kuvauskerralla tosin joku oli tyhjentänyt kaappejaan ja löydöissä oli melkoinen kantaminen.

Opiskelija-asuntolat ovat yllättävän hedelmällisiä (ja lihallisiakin) dyykkauspaikkoja, koska opiskelijaelämä ei ole kaikille kituuttamista. Moni myös tuntuu usein tyhjentävän jääkaappiaan, ennen kuin käy vanhempiensa luona hakemassa siihen täytettä. Kaappien sisältöä siirtää roskikseen myös opiskelijoiden jatkuva muuttoliike.

4 Vuorokaudenaika

Jos vuorokausirytmi on joustava, paras aika dyykata on ilta- tai aamuyöstä. Silloin toiminta herättää vähiten huomiota. Melko rauhallista on myös arkisin keskipäivällä ja viikonloppuaamuisin.

Jätepisteen ruuhka-aikoina dyykkari kohtaa usein talon asukkaita. Tilanteet voivat tuntua kiusallisilta, koska asukas ehkä arvaa, että hänen roskapussinsa joutuu seuraavaksi syyniin.

Mikäli haluaa välttää yhteentörmäyksiä asukkaiden kanssa, kannattaa dyykata ripeästi. Jos joku tulee paikalle, voit esittää, että olit vain lajittelemassa omia jätteitäsi, vaikka kyttääjiä se tuskin hämää. Vimmainen penkominen on ainakin kohteliasta keskeyttää, ja voit vaikka keskittyä tutkimaan tai esittelemään parasta löytöäsi. Paikalle tulleelle voi myös antaa jäterauhan poistumalla hetkeksi, jos takaisin pääsee helposti.

5 Viikonpäivät

Ahkera dyykkari oppii nopeasti, minä päivänä jäteastiat tyhjennetään. Näin hän voi yrittää käydä roskiksella juuri ennen tyhjennystä, jotta mahdollisimman vähän jätettä menee silmien ohitse. Omat lomamatkat voi tahdistaa tyhjennysaikataulujen kanssa. Juhlapyhien aikaan tyhjennys voi aikaistua päivällä.

6 Vuodenkierto

Parasta dyykkausaikaa ovat kuukauden viimeinen viikonloppu tai ensimmäiset päivät, koska silloin ihmiset muuttavat paitsi osoitetta myös kaappiensa sisältöä.

Jos jätteet ovat ulkona, pakkanen voi talvella vahingoittaa elintarvikkeita. Kesällä tai lämmitetyssä jätehuoneessa kylmäketju katkeaa, mutta en ole havainnut sen vaikuttavan suuresti säilyvyyteen.

7 Vaatetus

Dyykkausvaatteiden on hyvä olla väljät ja halvat. Tosidyykkarin tunnistaa takin keskiosan likavanasta, joka on piirtynyt jäteastiaan kurotellessa. Jos haluaa dyykata ohikulkumatkalla siviilivaatteissa, jäteastian reunan päälle voi laittaa puhtaan muovikassin.

Ulkodyykkaukseen kannattaa pukeutua talvella tietysti lämpimästi. Käsineiden pitäisi olla riittävän ohuet, jotta niillä on helppo penkoa jätteitä. Toisaalta käsineillä olisi hyvä olla paksuutta, koska kylmien jätekassien käsittely jäätää näpit nopeasti.

8 Apuvälineet

Dyykkarilla pitää olla aina mukanaan tyhjiä kasseja. Hätätilanteessa roskien seastakin voi löytyä tyhjiä tai helposti tyhjennettäviä muovikasseja.

Parhaita ovat tavalliset ruokakauppojen henkselikanssit, koska ne kestävät suuria painoja. Vielä parempia ovat kestokassit, mutta niitä on ikävämpi kuljetella, sillä ne eivät mene yhtä pieneen tilaan kuin tavalliset muovikassit. Tahraavia tuotteita voi pakata yksittäin ohuihin pusseihin. Kaikki kassit dyykkari hankkii luonnollisesti roskiksesta.

Itse en tarvitse muita välineitä, mutta jotkut käyttävät onkimiseen jonkinlaista keppiä. Tasku- tai otsalamppu voi olla kätevä, jos katuvalo tai jätepisteen valaistus ei riitä. Joskus harvoin saattaisi olla käyttöä veitselle, mutta muovikasseja voi tarvittaessa repiä sormillakin.

9 Roskapussien käsittely

Kun jäteastian avaa, sitä kannattaa vetää vähän ulospäin, jotta kannen voi tukea seinää vasten. Näin kansi ei paukahda dyykkarin selkään. Pitkä tonkija voi kannatella kantta päälläänkin.

Uuteen paikkaan tullessa kannattaa edetä tyhjimmästä jäteastiasta täysimpään. Tällöin täydempien astioiden sisältöä voi vähitellen siirtää tyhjempiin ja roskikset saa nuuskittua pohjia myöten.

Roskapussien solmut on yleensä helppo avata, jos osaa oikean tekniikan. Pusseja ei ole tarkoitus suolistaa: repiminen paitsi vaikeuttaa sisällön tutkimista myös antaa epäsiistin vaikutelman.

Avatut pussit jätän auki, jotta näen seuraavalla kerralla, mihin olen jäänyt. Roskat eivät tuulisellakaan säällä leviä avatuista pusseista ulkomaailmaan, sillä jäteautoon kipattaessa astian kansi avautuu vasta loppuvaiheessa.

10 Roskapussien sisältö

Ruokaa löytyy erityisesti painavista pusseista, koska elintarvikkeissa on usein paljon vettä. Painoa voi kuitenkin yhtä hyvin tuoda erityslaatuinen jäte, kuten vaipat tai kissanhiekka. Myös lasi ja rakennusjätteet ovat raskaita.

Vaikka painovoimakkaassa pussissa olisi elintarvikkeita, ne saattavat olla käyttökelvottomia. Joistakin ihmisistä on nimittäin järkevää ensinnäkin ostaa mehua, toisekseen jättää siitä puolet juomatta ja kolmanneksi olla kaatamatta loppuja viemäriin. Näin mehu rahdataan polttolaitokseen, jossa nestemäinen vesi poltetaan energiaa säästämättä vesihöyryksi. Tällaiset painotuotteet kannattaa siirtää viereiseen kassiin, jotta on helpompaa tunnustella, jäikö kassiin vielä jotain painavaa syötävää.

Vaalealla alustalla muun muassa hedelmiä, juusto- ja leikkelepakkauksia, rahka- ja jukurttipurkkeja, lihapaketteja ja maitotölkkejä.

Tätä saalista keräsin taloyhtiöiden roskiksista muutaman peräkkäisen päivän aikana. Ruoka tuppaa olemaan sen verran tiheää ainetta, että isot löydöt saavat haaveilemaan epäe(ste)ettisen paksuista haiuksista.

Tunnustelemalla löytää ruoan lisäksi muutakin. Kevyissä kasseissa on yleensä pelkkää pakkausjätettä. Pehmeissä mutta raskaahkoissa kasseissa on vaatteita. Painavissa mutta kulmikkaissa kasseissa voi olla kirjoja tai koneita. Rutistuvan tölkin tai palautuspullon tunnistaa muodosta ja äänestä. Pantillisuus pitää tosin tarkistaa visuaalisesti.

Muovikassin merkistä voi yrittää päätellä jotakin sen sisällöstä. Ruokaa on todennäköisimmin ruokakaupan kassissa. Mitä halvempi kauppa, sitä huonommat antimet.

Isossa jätesäkissä voi olla yksiön rapistunut laminaattilattia, kuukauden sotkuinen jätetuotanto tai muuttopaniikissa hylätty vaatekaapin sisältö. Ohuissa roskapusseissa ei ole useinkaan hyödynnettävää sisältöä. Onhan erillisten roskapussien hankkiminen jo osoitus kyvystä jonkinlaiseen suunnitelmallisuuteen.

11 Jäteastiat

Paras dyykattava on perinteinen sekajäteastia, ammattikielellä muki. Syväkeräysastioista jätteitä on turha haikailla. Näiden kahden välimuotoja ovat isohkot astiat, joita on hankala tutkia ilman dyykkikeppiä. Jätepuristimeen ei kannata mennä sisälle, ellei ole varma, ettei luvassa ole Darwin-palkintoa.

Vaikka vastuuttomat ihmiset suosivat sekajäteastioita, biojäteastioistakin voi löytää esimerkiksi ihan hyvälaatuisia juureksia ja hedelmiä. Tosin kaikista vastuuttomimmat ihmiset suosivat biojäteastioita sekajäteastioina.

12 Vaarat

Roskapusseja tunnustellessa kannattaa varoa teräviä esineitä. Suojaamattomia huumeneuloja en ole koskaan löytänyt, mutta näköyhteys käsiin kannattaa säilyttää jo särkyneen lasin varalta.

Talvella käsineet suojaavat hieman, mutta kesällä dyykkaan paljain käsin. Kädet saattavat tahriintua, joten ensiapuna kannattaa pitää mukana pikaruokapusseista dyykattuja lautasliinoja. Pese kädet jokaisen dyykin jälkeen kotiin tultuasi. Kuuma suihku ja antibakteerinen pesuaine olisivat huvittavaa liioittelua.

Päiväys ei estä tai takaa elintarvikkeen syömäkelpoisuutta, vaan se lähinnä kertoo kaupalle, mihin mennessä tuote pitäisi myydä. Mistä sitten tietää, voiko roskisruokaa syödä?

Syön itse nykyään usein ruokia, joiden hygieeninen taso tai mikrobiologinen laatu kauhistuttaisi eviranomaisia. Pahimmillaan olen joitakin kertoja joutunut kestämään pari tuntia vatsanvääntelyä. Mutta minulla onkin entisen maalaisen suolistomikrobisto ja olen totuttanut elimistöni vähitellen yhä pieneliöisempään ruokavalioon.

Usko siis enemmän aisteihisi kuin päiväyksiin, mutta aloita varovasti. Dykaaninen ruokavalio ei välttämä sovellu sinulle, jos syntymästäsi, kuolemaasi tai lapsesi syntymään on lyhyt aika. Terveet ja nuoret sopivat fregaaneiksi kodittomia paremmin.

Jos sinulla koti on, älä tee siitä hyönteisfarmia. Jauhoja, myslejä ja pähkinöitä heitetään usein pois sen takia, että niissä seikkailee riisihäröjä ja keittiökoisia. Hyönteinen pysähtyy paksuun muovikassiin tai vielä paremmin tiiviiseen muovirasiaan. Pahasti saastuneet ruoka-aineet ovat käyttökelvottomia.

Lutikkavaaran takia sullon kankaiset löytöni aina varmuuden vuoksi muovikassiin. Myös saunaa ja 60 asteen pyykkiä tulee hyödynnettyä. Ulosteläikkäisiä tavaroita ei kannata kantaa ollenkaan sisään.

13 Nöyryys

Älä metelöi tai roskaa jätepisteellä. Itse asiassa jos näet roskia jäteastioiden ulkopuolella, kerää ne roskiin. Itse asiasta toiseen jos näet sekajäteastiassa jotakin kierrätyskelpoista – pantittoman tölkin, puhtaan lasipurkin, kuivia sanomalehtiä, banaaninkuoret – siirrä ne oikeaan keräysastiaan. Yhteisen hyvän eteen toimiva dyykkari on helpompi hyväksyä kuin omahyväinen.

Käyttäydy kohteliaasti. Roskikselle tulevia kannattaa tervehtiä, vaikka et olisi talon väkeä tai vaikka saisit osaksesi vain murhaavan katseen. Jos joku pyytää sinua poistumaan, lähde pois. Anna hänen kerrankin kokea vallan täyteyttä (ja palaa tarvittaessa myöhemmin paikalle).

14 Säilytys

Roskiksesta kannattaa ottaa vain sellaista, mille on tarvetta. Hyvillekin löydöille olisi keksittävä säilytyspaikka, jotta asunto pysyy järjestyksessä.

Toisaalta minimalismille ei ole sijaa, jos tarkoituksena on elää pelkällä roskisruoalla. Löytöjä on pakko varastoida jääkaappiin, pakastimeen, kuivakaappiin ja kaapin viereen. Muuten saattaa joutua näkemään nälkää tai, mikä vielä pahempaa, ostamaan ruokaa. Harvalla taitaa Suomessa olla niin hyvät apajat, että voisi luottaa roskikseen yhtä lujasti kuin peruskansalainen kaupan hyllyyn.

15 Jakaminen

Dyykkaus yhdistetään herkästi köyhyyteen. Monet vaalivat tätä yhteyttä, kun he kysyvät, eikö keskiluokkaisen tonkijan pitäisi jättää jätteet köyhemmille.

Useat dyykkarit pitävät tärkeänä sitä, että jätteitä ei rohmuttaisi yli oman tarpeen. Dyykkausguru Rob Greenfield kehottaa kuitenkin ottamaan kaiken, minkä voi käyttää itse tai antaa toisille. Koskaan ei nimittäin voi olla varma siitä, että joku tulee vielä hakemaan ruoat, jotka jäivät ottamatta. Etenkin jos dyykkaa lukitussa jätepisteessä, seuraava noutaja on todennäköisesti roskakuski.

Siis jos ja kun roskiksesta löytyy jotakin enemmän kuin itse tarvitsee, se kannattaa jakaa toisten kanssa. Aina parempi, jos löytämisen ilon voi jakaa jo dyykkaushetkellä.

21 responses to “Taloyhtiödyykkarin 15 vinkkiä

  1. Viime viikolla löysin eläimen vakuumiin käärittynä puskasta. Pää ja neljä raajaa poikkastu. Etiketissä luki ”Lapin”, muusta ei saanut selvää. Jänis, pieni karitsa vai peräti poronvasa? Minä raahasin vakuumieläimen roskapihdeillä naapurin roskikseen. Somppumamma kohteliaasti avasi luukun ja katsoi vainajaa soveliaan surullisesti.

      • Pensaista ja ojista kannattaisi dyykata myös. Ruokia ja juomia, rahaa ja tavaraa löytyy.

        Löysin viime kesänä muovipussin, jossa oli yksi pullo Viru valgeeta, jonka kaadoin maahan, ja toinen chileläistä punkkua, jonka annoin traktorinkuljettajalle, koska sitä en saanut auki. Liuotin olisi pitänyt toimittaa ongelmajätteisiin, mutta en minäkään kaikkea jaksa.

        Katsoin tänään dokkarin. Se oli mielenkiintoinen. Hyvä jos teille sopii. Miksi tupakoita keräät, eikö niille polttouuni ole oikea paikka?

        Polttouuni on minusta monelle tavaralle hyvä paikka. Jos joku roska on vaikeasti saavutettavissa ja juuttuu kiinni, minä sanon sille, että tule mukaan, pääset pois. Ja se tulee, eikä sen tarvitse olla roska enää.

      • Kyllä roskisten ulkopuoleltakin löytyy käyttökelpoisia asioita, joskin harvakseltaan. Löysin itsekin äskettäin maasta virolaisen votkapullon, mutta se oli täytetty vedellä. Kirkasta viinaa en kaada hukkaan, vaan se saa käyttöä puhdistusaineena tai opetusvälineenä.

        Muiden ihmisten vaarallisista jätteistä suostun hoitamaan paristot, pienet akut ja pienloistelamput, sillä niitä voi kierrättää helposti kaupoissa. Minäkään en aio olla maailmankaikkeuden toimitusjohtaja, mistä de Mello varoittaa Uudistumisessa. Olen enintään maailmankaikkeuden kiireapulainen.

        Tupakat menivät lopulta poltettaviksi, nuorten nikotinistien keuhkoihin. Ehkä siinä säästyi pieni pala sademetsää, kun ei tarvinnut kaupasta ostaa.

  2. Voi kiitos Onni blogista ja hienosta minidokkaritähteydestä! Itse lopetin dyykkaamisen lukkojen yleistyttyä kauppojen roskiksissa, tai saattoi se olla seuran ja itsen vanheneminen ja keskiluokkaistuminenkin. Siirryin sitten marjan(/hortan/jne.) poimijaksi 🙂

    Vaan kyllä yllätit tällä kirjoituksella. Nuorehkona ja vähemmän tarkkaan (lue: en yhtään) parasta ennen -päiväyksiä seuraavana yksin asuvana naisena en tuota sekajätettä edes hedelmäpussillista kuukaudessa. Vaikka tiedän sen valtavan ruokamäärän, mitä kauppojen roskikset pursuavat, ja aavistelen, etten ole keskiverto jätteentuottaja, en olisi ikinä tajunnut, miten paljon ruokaa voi taloyhtiön roskiksilta löytyä. Pistää miettimään.

    • Kiva kuulla, että minidokkari oli mielestäsi tähdellinen! Perjantai mainoslauseensa mukaisesti pistää miettimään. Voisiko naisten tunnollisuus ilmetä niin, että toiset kierrättävät tarkasti ja toiset heittävät tarkkaan pois kaiken vähänkin epäilyttävän?

  3. Hirmuisen kiehtovaa! Ruokaa en ole vielä dyykannut, mutta kotia on sisustettu ahkerasti löytöaarteilla 🙂 Päänsisällön pöllyttäminen sillä tavoin, että näkyisi käyttäytymisenkin puolella, on usein pitkä prosessi, mutta ehdottoman mielenkiintoinen ja opettavainen.

    • Paino sanalla vielä! Tottumus on hyvän elämän vihollinen, mutta muuttuminen ei tosiaan ole aina helppoa. De Mello sanoo Havahtumisessa: ”Vihaamme uutta. Me vihaamme sitä! Ja mitä pikemmin kohtaamme tämän tosiasian, sen parempi. Emme me halua uusia asioita, varsinkaan jos ne herättävät levottomuutta tai jos niihin liittyy muutos. Aivan erityisesti vihastumme, jos niiden yhteydessä täytyy myöntää: ’Olin väärässä.’”

  4. Kiitos Onni! Piristävää oli löytää blogisi! Pienestä kylästä kun muutettiin isompaan kaupunkiin, omasta hyvästä vähäjätteisestä omakotitalon lajittelukuplasta kun siirtyi yleisten roskakatosten valtakuntaan, järkytys oli suuri. Kaikenlaista käyttökelpoista, ehjää ja jopa uutta tavaraa viskotaan menemään samaa vauhtia ja samaan paikkaan oikean jätteen kanssa. Välillä pitää sulkea silmänsä ja ajatuksensa siltä, miten paljon olisi dyykattavaa ja ihmisten asenteissa muokattavaa. Mutta teen minkä voin ja ehdin. Jään ehdottomasti seuraamaan, olet esikuvallinen hommissasi! 🙂

    • Kiitos! Hyvät löydöt piristävät aina.

      Käyttökelpoisen jätteen määrä on äimistyttävä. Kukaan ei voi pelastaa kaikkea, mutta jokainen voi pelastaa jotakin. Kuten minä äsken Applen USB-laturin, Logitechin hiiren, askartelusakset, puolikkaan Fazerin sinisen, Arlan suklaapirtelön ja 800 grammaa broilerin jauhelihaa. Noin niin kuin esimerkiksi. Yhteensä täyttyi kaksi kassia, mutta olihan viime käynnistäni tämän talon roskiksella jo vuorokausi.

      • Tuo on kyllä uskomatonta! Dyykattujen tavaroiden määrä riittäisi varmaan jonkun kierrätyskaupan ylläpitämiseen, jos vaan tarpeeksi olisi porukkaa tällaista työtä tekemään samalla alueella!

      • Olen kuullut, että jotkut dyykkaavat myydäkseen. Kaupan perustaminenkaan ei tunnu mahdottomalta ajatukselta, jos pystyisi päivätyönään käymään läpi Helsingin jätteitä taloyhtiö taloyhtiöltä. Kiertotalouselämä ottakoon tästä ja pystyttäköön tänne kopin!

  5. Seuraava aihe perjantaina on näemmä ”Kuka on köyhä?”. Alustuksena tälle siis oli dyykkausdokumentti.

    • Ehkä edellisen viikon dokumentissa käsiteltiin köyhyyttä henkiseltä kantilta? Tällä viikolla Perjantain Facebookissa on pohdittu, saako köyhällä olla koira. Itse kysyisin kaverin puolesta, saako keskiluokkaisella olla koisa tai koita.

  6. Moi! Minua harmittaa perheessäni ruokahävikin määrä. Liian kiireisen elämän ja kaikkien muiden tekosyiden vuoksi ruokaa tulee kuitenkin heitettyä paljon pois. Olisiko sinulla antaa vinkkejä, minne voisin ruoan viedä, jotta siitä olisi garbologeille ja dyykkareille hyötyä?

    Asun omakotitalossa enkä ole nähnyt alueellamme dyykkareita. Meillä asuu pari kranttua syömäriä, joille ei kelpaa kolmatta päivää sama soppa. Tarjolla siis ruokia, päivän vanhoja leipiä, kuivamuonaa yms. Ja lomalle lähtiessä paljon muutakin.

    • Hyvä kysymys! Kotkassa on parin kuukauden ajan toiminut ilmeisen menestyksekkäästi Hävikkiruokakaappi. Näitä pitäisi nyt vain ottaa käyttöön muuallakin. Jos et ehdi perustaa omaa hävikkiruokakaappia, ehkä pystyisit järjestämään työpaikkasi tai jonkin muun paikan jää- tai kuivakaappiin hävikkiruokahyllyn?

      • Mahtava idea tuo hävikkiruokakaappi! Muualla maailmassa toimii myös food sharing app, mutten ole ainakaan vielä löytänyt Suomesta. Kiitos tästä vinkistä!!

  7. Suurkiitos tästä, Onni! Sinun innoittamana lähdin tänään elämäni ensimmäiselle dyykkausreissulle. Kannatti! Kaikkea sitä voikin löytää. Sinulta saadut vinkit toimivat erinomaisesti, ja pääsin hyvään alkuun. Koukkuun jäin 🙂

Heitä kommentti menemään