Jätteeksi harvemmin valmis ruoka

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa. Suomen kotitaloudet tuottavat vältettävissä olevaa ruokahävikkiä vuodessa keskimäärin yli 20 kiloa henkeä kohden. Koska jo syön tätä hävikkiä ainakin kahden edestä, päätin ottaa Hävikkiviikon lähinnä valistuksen kannalta. Kerron tässä kirjoituksessa, mikä voisi vähentää valmisruokien hävikkiä ja miten sujui viime kuussa viettämäni eineshävikkiviikko.

Suomalaisten kotitalouksien ruokahävikistä valmisruokaa on kuusi prosenttia. Roskiksessa valmisruoka on kotona laitettua ruokaa kolme kertaa harvinaisempi tuttavuus mutta väärässä paikassa yhtä kaikki. Taloyhtiön jätekatoksessa dyykatessani löydän usein avaamattomia einespakkauksia, jotka on selvästi hylätty yksinomaan päiväyksen ylittymisen takia. Hävikkitutkimusraporttien ja omien kokemusteni perusteella väittäisin, että suurin osa valmisruoan kuusiprosenttisesta hävikistä johtuu liiallisesta varovaisuudesta.

Teollisesti pakattu valmisruoka säilyy uskomattoman hyvin, sillä alan toimijat ovat hioneet tuotannon hygieenisyyden huippuunsa. Koska oikein säilytetty valmisruoka pilaantuu varsin hitaasti, pakkaukseen merkittävä viimeinen myyntipäivä saattaa elintarviketurvallisuutta enemmän perustua tuotteen imagon varjelemiseen. Onkin oikeastaan makuasia, lukeeko valmisruoan kyljessä viimeinen käyttöpäivä vai parasta ennen. Lähinnä makuun liittyy myös se, voiko tämän päivän ylittää yhdellä, kymmenellä tai sadalla päivällä.

Tämä kirjoitus lienee nyt teorian puolesta loppuun kaluttu, siispä valmis ruokaan käytännön tasolla.

Lihapyörykkäpaketti maanantain sanomalehden päällä.

Maanantai: Lihapyörykät, viimeinen käyttöpäivä 1 päivä aikaisemmin.

Löytämäni pakkaus oli avattu, joten viimeisellä käyttöpäivällä ei ollut sitäkään vähää merkitystä, mitä sillä on tavallisesti. Avatut valmisruoat pilaantuvat melkein samassa tahdissa kuin kotona laitetut ruoat eli viikossa tai viimeistään kahdessa. Kaupan liha- koneellisesti eroteltu siipikarjan liha -pullissa ensimmäinen pilaantumisen merkki on usein limainen pinta. Ilmainen hinta taas on dyykkarin kuudes perusmaku, mutta mitään muuta ylimääräistä en näissä pyöryköissä maistanut.

Maksalaatikkopurkki Lihapyöryköitä maanantain tiistain sanomalehden päällä.

Tiistai: Maksalaatikko, viimeinen käyttöpäivä 6 päivää aikaisemmin.

Maksalaatikon hyvä säilyvyys on lähestulkoon tieteellinen tosiasia. Ylen Kuningaskuluttajan teettämien mikrobiologisten tutkimusten mukaan maksalaatikkoa voi syödä huoletta ainakin kolme vuorokautta viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Omassa kotilaboratoriossani tulin siihen tulokseen, että kuusikaan ei ole liikaa.

Pieniä valmispitsoja keskiviikon Lihapyöryköitä maanantain sanomalehden päällä.

Keskiviikko: Pikkupitsat, parasta ennen -päivä 61 päivää aikaisemmin.

Nämä avopiiraat myydään pakasteena, joten päiväyksestä ei ole kuluttajalle juuri mitään hyötyä. Niin kauan kuin pakkaus on pakkasessa tuote säilyy syömäkelpoisena. Jääkaapissa pakkaus suosittaa säilytettävän itseään enintään vuorokauden, mikä on ihan hyvä nyrkkisääntö. Olen nimittäin huomannut, että kypsentämättömät pakastepitsat saattavat jääkaapissa alkaa kerätä hometta muutamassa päivässä. Omat pitsani taisivat olla jääkaappilämpötilassa pari päivää, enkä maistanut niissä mitään poikkeavaa.

Sinänsä nämä pikkupitsat ovat osoitus elintarviketeollisuuden kekseliäisyydestä: mitä pienempi pohja, sitä suuremman osan siitä voi jättää täyttämättä, jos reuna on aina saman levyinen.

Jauhelihakeittopaketti torstain Lihapyöryköitä maanantain sanomalehden päällä.

Torstai: Jauhelihakeitto, viimeinen käyttöpäivä 34 päivää aikaisemmin.

Eineshävikkiviikon ensimmäisessä varsinaisessa kestotestissä oli yli kuukauden vanhuudenpäiviä viettänyt jauhelihakeitto. Vanhentuneita lihatuotteita käytettäessä on olennaista kuumentaa ruoka läpikotaisin, sillä aika harva vaarallinen pieneliö tai ruokamyrkky selviää ankarasta lämpökäsittelystä.

Löytämässäni keitossa ei ollut muuta vikaa kuin se, että syötävää oli varsin vähän ja paksuun muovikuppiin kulutettu öljy on nyt pois esimerkiksi formuloiden kuljettamisesta. Tämäntapaista lihassoppaa tekisi kotona ison kattilallisen aika vähällä vaivalla ja rahalla, mutta harvoinhan rahaa ja vaivaa nähdään samassa taloudessa.

Lihapullia ja muusia sisältävä valmisruokapakkaus perjantain Lihapyöryköitä maanantain sanomalehden päällä.

Perjantai: Lihapullat ja muusi, viimeinen käyttöpäivä 114 päivää aikaisemmin.

Neljän kuukauden jääkaappisäilytys ei näyttäisi vaikuttavan tämän ruoan syömäkelpoisuuteen. Hyvää työtä, suomalainen elintarvike- ja eläinteollisuus!

Broileripalleropaketti lauantain Lihapyöryköitä maanantain sanomalehden päällä.

Lauantai: Paneroidut broileripyörykät, viimeinen käyttöpäivä 102 päivää aikaisemmin.

Broileripullat olivat karvas ja ehkä vähän hapan ja pistäväkin pettymys. Olen aiemmin syönyt vastaavia tuotteita monesti noin kuukauden verran viimeisen käyttöpäivän jälkeen, mutta kolme kuukautta oli ilmeisesti liikaa. Tai ehkä lämpimän jääkaapin ylähylly ei ollut helteillä ihanteellinen säilytystila.

Onneksi valmisruoat ovat yleensä niin mauttomia, että pilaantumisen erottaa selvästi. Söinkin näitä selvästi pilaantuneita pullia vain testatakseni sitä tietoa, että ruokamyrkytysbakteeri ei haise. Ei tullut ongelmia vastaan.

Nämä broileripyörylät ovat muuten jälleen yksi esimerkki elintarviketeollisuuden innovatsiooneista: Kun vaihdetaan littanan kananugetin muodoksi pieni pallo, leivitettävän pinta-alan määrä kasvaa. Tällöin lihaa ja nahkaa tarvitaan entistä vähemmän.

Sunnuntai: Herne-kesäkurpitsakeitto sekä kukkakaali-kibbeh ja tahinijukurtti, parasta ennen kaikkea siksi, että nämä olivat itse tehtyjä.

Kaavailin kyllä aluksi osallistavani päivällisvieraammekin eineshävikkiviikkoon, mutta sitten muistin, että meillä on avokeittiö.

Eineshampurilaispaketteja maanantain Lihapyöryköitä maanantain sanomalehden päällä.

Maanantai: Pihvihampurilainen 43 päivää ja hampurilainen 11 päivää viimeisen käyttöpäivän jälkeen.

Edellispäivän hairahdus korjautui eineshävikkiviikon lisäajalla. Eipä näissäkään vatsantäytteissä mitään vikaa ollut, jos ei ota huomioon sitä, että kyseessä olivat muoviin pakatut ydinvehnälätyt, joiden väliin oli purskautettu pihvintapaista lihatekstuuria.

Eineshävikkiviikosta ei siis jäänyt suuhun ihan paras maku mutta ei toisaalta myöskään mahalle mitään hampaankoloon. Näin pitää ollakin. Jos haluamme vähentää ruokahävikkiä Hävikkiviikon jälkeenkin, meidän tulee tinkiä raaka-aineiden ensiluokkaisuudesta, kattavasta elintarviketarjonnasta ja ruoan viimeisen päälle -maistuvuudesta. Turvallisuudesta ei tarvitse tinkiä, mutta makuasioista voi kitsastella.

Siivouspäivä innosti muttei auttanut siivoamaan

Viime lauantaina vahvistui uusvanha totuus siitä, että tilapäiskirpputorin suosion määrää kolme tekijää: sijainti, sijainti ja kaistanleveys. Siivouspäivän innoittamana oli ympäri Suomen putkahdellut myyntipaikkoja kuin sieniä second hand -kenkään. Päivän edetessä monen myyjän – tai pikemminkin kauppaajan – toiveikkuus kuitenkin karisi.

Olen aina pitänyt kirpputoreja epämiellyttävinä paikkoina, joissa kaikki maailman roju ja kaiken maailman ihmiset hyppivät silmille. Roina ei sinänsä haittaa, koska tykkään kyllä tonkia roskiksia. Ihmisiäkin siedän, jos tavara on siististi esillä messuilla tai myyjäisissä. Kirpputorin yhdistelmä materiaalista ja sosiaalista epäjärjestystä vain tuntuu olevan liikaa.

Koska olen hämmästellyt kirpputorien suosiota, alkuvuodesta leukani loksauttivat kuvat suoranaisista kirpputorijonoista. Nämä kuvat ja Siivouspäivän rummutus luultavasti saivat kirppistelyinhon minussa väistymään kirppistelyinnon tieltä. Päätin kerätä kokoon roskistekstiilien valiot ja päästää kansan tekemään löytöjä löydöistä.

Kirjoitin artikkelin myyntiartikkeleistani, sijoitin kirpputorini Siivouspäivän kartalle ja askartelin mainoskylttejä yömyöhään. Lauantaiaamuna rahtasimme tavarat tapahtumapaikalle voimia säästelemättä.

Nurmikolla vaatteita pressun päällä, sillan alla vaatteita suihkuverhojen päällä, graffitien lomassa.

Kirpputori Onnen tonkijat Hämeentien sillan alla ja siellä päin.

Tunnin sisällä saimme päivän ensimmäisen ja viimeisen asiakkaan. Vyö vaihtoi omistajaa säälivän korkealla viiden euron hinnalla. Yhteensä kirpputorillamme vieraili kuusi kävijää, joista yksi liikkui rattaissa ja kaksi talutushihnassa. Suklaatarjoilu verottui kahdella sinikääreisellä konvehdilla.

Olin alun perin uumoillut, että ihmiset eivät parveilisi paikalle pelkän suklaan voimin vaan tarvitsisin vetoapua Siivouspäivältä. Tosipaikan tullen apua ei kuitenkaan herunut, koska Siivouspäivän karttapalvelu näytti joko tyhjää tai pääosin keskustan myyntipaikkoja. Monelle hölmistyneelle myyjälle ei jäänyt kirpputoristaan oikein muuta tilitettävää kuin pettynyt kommentti Siivouspäivän Facebook-sivulla.

Siivouspäivän Facebook-tili pyysi ymmärrystä nettipalvelun toimimattomuudelle: ”Siivouspäivän pienellä budjetilla ja paljolti vapaaehtoisvoimin tehdyllä työllä ei vaan voi saada mahdottomia aikaan – –.” Toimiva karttapalvelu on ilmeisesti mahdottomuus. Ravintolapäivänkin kartta kaatui perinteisesti kerta toisensa jälkeen, muttei tietääkseni enää viimeksi, kun käyttöön otettiin Maplantis[†] (suomeksi kaiketi Kartjala).

Eiköhän Helsingin Energian sponsoriavulla saisi yhden nettipalvelun toimimaan – elleivät rahat sitten mene taustavaikuttaja Yhteismaan pyörittämiseen. Nyt tilapäiskirpputorin menestys kysyi Helsingin synergiaa eli myyntiä Espalla, Karhupuistossa tai jossakin muussa kirpputorikeskittymässä. Espalla teinkin päivän parhaan löytöni: nappasin illalla ohi kulkiessani roskasäiliön vierestä metallisen korin.

Valkoinen, metallinen ritiläkori, taustalla musta froteepyyhe.

Parhaat löydöt ovat ilmaisia. Siksi taustan pyyhe ei kelvannut kenellekään.

Onneksi Matteus-vaikutuksen varjopuolellekin paistoi ajoittain aurinko. Poutasäällä ja Suomen luonnon päivänä oli mukava siivota eteläisen sillanalusen ympäristö roskista. Sadekaan ei olisi haitannut, sillä tämän teräsbetonisen kotelopalkkisillan alla on sopivasti liikkuma- ja laskutilaa. Hyvä liiketila kaiken kaikkiaan, joskin yksinyrittäjälle karu.

Onnistuimme siis keräämään Roska päivässä -liikkeen ystäville 5,00 euroa. Jos haluat kasvattaa pottia, katso kiehtooko jokin kuvakarusellin kuteista sinua ja ota tarvittaessa yhteyttä. Tästä keräyksestä ei mene kymmentä prosenttia[†] Yhteismaan pyörittämiseen.

 


linkki kuollut

Onnen tonkijat asustaa Siivouspäivänä sillan alla

Dyykkaus voi johtaa sillan alle. Tällainen näennäinen syyn ja seurauksen päälaellistaminen perustuu muutamaan lähtökohtaan: 1) Tonkija löytää yhtä sun toista muille kuin itselle käyttökelpoista tavaraa, jota voisi kaupitella. 2) Tavaran kaupittelua edistävät institutionaaliset puitteet. 3) Tavaran ostelua ehkäisee tavaran tai ostajan kastuminen. 4) Elokuun lopussa satelee usein.

Kirpputori Onnen tonkijat ei aiempaa toimintaa omaamattomana edusta sellaisia puitteita, jotka saisivat ihmiset liikkeelle. Sen onkin nöyrästi lainattava vahvemman brändin huomioarvoa. Siksi kirpputori Onnen tonkijat ensiesiintyy ensi lauantaina Siivouspäivässä. Jotta ilmankosteus ei vaikuttaisi tavaran omistajuuden siirtyvyyteen, kirpputori tukikohdistaa itsensä Hämeentien sillan alle, hieman rullalautailualueesta keskustaan päin. Jos on pouta, niin kuin todennäköisesti on, levittäydymme sillan alta viereiselle nurmikolle.

Kirpputori Onnen tonkijat on myyntinäyttely, joka esittelee ja kauppaa jätteiden parhaimmistoa. Tällä ensimmäisellä kerralla teemana ovat tekstiilit. Keskitymme etenkin ihmisten ja kotien talvi- ja liinavaatettamiseen.

Kuvailtujen vaatteiden lisäksi valikoimissamme on paitoja, farkkuja, vöitä, koruja, lankoja, joulukoristeita… Kaikenlaista mitä jotkut ihmiset eivät mielestään tarvitse.

Vaikka kaikki tuotteet ovat dyykattuja, laadusta emme juuri tingi emmekä juuri hinnoistakaan, koska ne ovat jo valmiiksi juuri sinulle räätälöidyt. Lahjoitamme kirpputorin tulot Roska päivässä -liikkeen ystäville.

Tarjoamme kaikille asiakkaillemme ja asiattomillemme dyykattua suklaata niin kauan kuin sitä riittää. Tervetuloa ilmaisia makeita maistelemaan ja puoli-ilmaisista takeista taistelemaan!

 

Kirpputori Onnen tonkijat lauantaina 30.8. klo 10–15 Helsingin Hämeentien sillan alla Vallilan siirtolapuutarhan vieressä. Lähimmät julkisen liikenteen pysäkit kulkevat nimellä ”Paavalin kirkko”. Tosimiehet ja -pojat voivat karauttaa audoillaan suoraan sillanalisille pysäköintipaikoille.

Näin tuot ravintolapäivän kerhohuoneeseen

Monessa taloyhtiössä on yhteiskäyttöön osoitettu tila, jossa ei ole tarkoitus harjoittaa mitään niin tuottavaa kuin pyykin pesemistä tai kehon hikoiluttamista. Näiden kerhohuoneiden käyttöaste on valitettavasti usein majaakin matalampi.

Käyttöastetta voi kasvattaa perustamalla tilaan ravintolapäiväravintolan. Tässä kirjoituksessa kerron kaksin_kertaisen kerhohuoneravintoloitsijan kokemuksella, miten ravintolapäivään kannattaa valmistautua ja miten ravintolan täyttöastetta voi kasvattaa.

Pakkaus Oltermanni-juustoa venäläisin tekstein ja paketti Russia-nimistä teetä.

Tee mitä haluat. Ravintolasi menestys riippuu pitkälti siitä, mitä siellä myyt. Päätä itse, haluatko tehdä harvojen herkkua vai sellaista, millä on varma menekki. Muista suunnitellessasi kerhohuoneen mahdolliset ruoanlaittolaitteistot.

Tahdotko tarjota erikoisuuksia? Pidimme toukokuussa ravintolaa, jossa kaikki ruoka oli dyykattua. Saimme kymmenkunta asiakasta.

Yritätkö houkutella ihmisiä ratsastamalla ajankohtaisuuksien aallonharjalla? Nyt elokuussa ravintolastamme sai Valion Олтерманни-juustolla täytettyjä munakkaita. Myimme niitä kolme kappaletta.

Tai ehkä päädyt paistamaan lettuja niin kuin kaikki muutkin? Saimme tällä kerralla kaupaksi 40 ohukaista.

Jos yksi ihminen huhkii annosten kanssa, tilausten vastaanottamiseen ja rahastamiseen olisi hyvä olla toinen työntekijä. Kolmas käsipari saattaa olla tarpeen tiskauksessa, sillä et kai ainakaan sisätiloissa aio paisuttaa ravintolapäivän valtaisia jätemääriä kertakäyttöastioilla? Jos sinulla ei ole riittävästi kestoastioita, voit varmaan hankkia niitä kerhohuoneeseen ravintolan tuotoilla.

Ruokalista liitutaululla ja avonainen ovi.

Tilaa tilat. Varmista, että kerhohuoneen voi varata ravintolapäiväksi. Jos tilalla ei ole varauslistaa, käytä sen tilalla mainoksiasi, joilla merkitset huoneen omaan yhteiskäyttöösi. Jos tarvitset tilaan avaimen, nouda se hyvissä ajoin.

Mainoskyltti, jossa ilmaiskuponkeja ja jonka päällä olutpullo.

Ilmoita ilmaiseksi. Kerhohuoneravintoloitsijan kannattaa mainostaa Ravintolapäivä-palvelun ja omien nettikytköksiensä ohella kerhohuoneen välittömässä ja välillisessä läheisyydessä. Mainosten on syytä toimia myös opasteina, sillä sisätila on monesti vaikeampi löytää kuin ulkokoju. Ihmisiä voi houkutella liittämällä mainokseen kuponkeja, joilla saa esimerkiksi juoman ilmaiseksi. Meille tuli tällä tavalla kolme osittain maksavaa asiakasta.

Aikakauslehtiä pöydällä ja hieromalaite jalalla.

Piristä puitteet. Haluat varmaan pitää asiakkaasi tyytyväisinä, jotta he jättäisivät juomarahaa ja tulisivat toistekin. Tai ehkä sinulla on jokin muu syy ihmisten miellyttämiseen. Mieti siis, mikä lisäisi kerhohuoneen viihtyisyyttä. Erityisen tärkeää asiakkaiden tylsistymistä on ehkäistä, jos ruoka valmistetaan vasta tilauksesta.

Meidän ravintolassa annoksiaan odottaneet ihmiset saivat vetreyttää istumisesta kangistuvia lihaksiaan jätekatoksesta löytyneellä hieromalaitteella. Lisäksi olin kuorinut paperinkeräysastioiden kerman lukemistoksi, joka varmasti päihitti monipuolisuudellaan kampaamoiden ja terveyskeskusten valikoiman. Taustamusiikista vastasi suoraan roskiksesta paikalle saapunut DJ Ipod.

Lettu, jossa musteläiskätesteissä menestyvä hahmottaa hymynaaman.

Tee hyvää. Ruoka on ravintolapäivässä pääasia, joten laita parastasi. Ilo taas on päätösasia – anna sen näkyä ruoassakin. Kun ravintolan tuotto menee hyväntekeväisyyteen, hyvää mieltä tulee niin sille, joka ruokaa laittaa, kuin sillekin, jolle ruoka maittaa.

Ravintola Onnen tonkijoilla tuotto ja liikevaihto olivat tällä kertaa lukuarvoltaan samoja, koska ravintola pyöri täysin dyykatuilla tai yhteiskäytössä olleilla hyödykkeillä. Tilitämme haltuumme saamamme 60 euroa Roska päivässä -liikkeen ystävät ry:lle.

Onnen tonkijat lettukestitsee kansaa ravintolapäivänä

Ravintola Onnen tonkijat rahastaa jälleen! Toukokuussa ovensa ensimmäistä kertaa avannut ravintolaketju ottaa taas vastaan asiakkaita sunnuntaina ravintolakeskipäivästä ravintolailtapäivään. Ruoka on tuttuun tapaan ravintoketjun alimmilta kerroksilta pelastettua.

Onnen tonkijat järjestää tällä kertaa lettukestit. Berliininkadulla Arabianrannassa sijaitsevassa kestikievarissa myydään berliininmuurinpohjalettuja lisukkeineen. Berliininmuurinpohjaletut eroavat tavanomaisista muurinpohjaletuista siinä, että ne paistetaan vokkipannulla eikä niihin käytetä ohrajauhoja (toimitusvaikeuksien vuoksi). Pannu ja kaikki ruoka-aineet ovat tietysti dyykattuja.

Lettu vokkipannulla.

Jos Helsingistä ei löydy sunnuntaina paikkaa auringossa, kannattaa lähteä ulos syömään lettuja sisällä.

Euron hintaisen letun päälle kelpaa ammentaa samaan hintaan kermavaahtoa, marjasosetta, sokeria, vaahterasiirappia tai mansikkapehmeäjäätelöä. Niin ikään eurolla on tarjolla virvoitus- ja tainnutusjuomia tunnetuilta tuotemerkeiltä. Onnen tonkijat pidättää oikeuden muutoksiin, jos elintarvikkeiden ajallinen etäisyys parasta ennen -päivästä on johtanut laadun muutoksiin.

Suolaisten lettujen ystävät voivat eurolla tilata toukokuussa pienen suosion saavuttaneita juustomunakkaita. Juustotäyte on raja-aitojen pystyttämisen vastaisena kannanottona venäjänkielisiin kääreisiin pakattua Oltermannia.

Perinteiseen tapaan Onnen tonkijat lahjoittaa koko liikevaihtonsa Roska päivässä -liikkeen ystäville. Hyväntekeväisyyteen siis Onnin kestit älyttää ruokavieraat aneiden toivossa, se toveri simasuun. Anna siis Onnin kestitä, lyttää ruoka, vie raataneiden toivo SS-asetoverisi masuun tai aseta kaikin mokomin sisältö muodon edelle, kunhan vain tulet paikalle!

 

Ravintola Onnen tonkijat[†] on auki ravintolapäivä sunnuntaina 17.8. klo 12–17 Berliininkatu 5:ssä Arabianrannassa Helsingissä. Tuloslaskelma Q3/2014 on julkaistu.

 


linkki kuollut

Converging Energy Crises – And How our Current Situation Differs from the Past

Nyt on ollut pitkään hyvä sää, joten olen sen aikana yrittänyt etsiä tummia pilviä, joita voisin kasata blogosfääriin. Ja mikäs kasatessa, kun on uudelleenbloggaustoiminto.

Tiedostavan ihmisen osa ei ole kadehdittava. Aluksi hän huomaa paheksuvansa pakasteiden pakkaamista pieneen pussiin, sitten hän luopuu dyykkaamattoman lihan syönnistä, ja kohta hän tajuaa, ettei tuulivoimaloita voi huoltaa ilman fossiilisia polttoaineita.

Ekoihmisen kiertokulku onkin seitsenportainen: aluksi mielenrauha muuttuu huoleksi, sitten huoli peloksi, pelko ahdistukseksi, ahdistus epätoivoksi, epätoivo toivottomuudeksi ja lopulta toivottomuus – mielenrauhaksi.

Gail Tverbergin kirjoitus on kuin virvoittava vesi perinteisen median tarjoilemien virvoitusjuomien jälkeen. Se nostaa väistämättä ekoihmisen seuraavalle tasolle – minut onnekseni seitsemänteen portaaseen.

Tverberg kirjoittaa pitkästi ja kissavideoihin verrattuna pitkästyttävästi. Luotan kuitenkin siihen, että tylsistyttävät helteet ovat herättäneet tiedonjanosi. Jos haluat kirjoituksen jälkeen lukea jonkin 748 vastauksesta, etsi nimimerkki CTG:n ensimmäinen kommentti, sillä se valaisee upeasti nykyajan teollisuustodellisuutta.

Gail Tverberg's avatarOur Finite World

At the Age of Limits Conference, I gave a talk called Converging Crises (PDF), talking about the crises facing us as we reach energy limits. In this post, I discuss some highlights from a fairly long talk.

A related topic is how our current situation is different from past collapses. John Michael Greer talked about prior collapses, but because both of our talks were late in the conference and because I was leaving to catch a plane, we never had a chance to discuss how ”this time is different.” To fill this gap, I have included some comments on this subject at the end of this post.

The Nature of our Current Crisis

Figure 1 Figure 1

The first three crises are the basic ones: population growth, resource depletion, and environmental degradation. The other crises are not as basic, but still may act to bring the system down.

View original post 3 062 more words

Kuntosali vaarantaa terveytesi

Kehitys on heiluriliikettä. Kun ihmiskunta ottaa edistysaskelen, takapakki tuntuu olevan vain ajan kysymys.

Kolme esimerkkiä: Vaikka ravintomme on nykyään läpi vuoden hyvää ja sitä on riittävästi, ajattelemme ruokaa ja sen autuaaksitekevyyttä yhtä paljon kuin nälkävuosina. Sitä mukaa kuin olemme vapautuneet ruumiillisen työn kahleista, olemme alkaneet kasvattaa lihaksia vapaa-ajalla ulkonäkösyistä, naiset takanenässä. Heti kun ihmisille ja maapalloille suosiollinen kasvisruoka alkoi nousta valtavirtaan, takaa tuli hyökyaaltona lihasravitsemusterapeuttinen eläinproteiinien ylistys.

Edistyksen ja taantumuksen portteja vartioivat joukkoviestimet ja some-alueet. Jos yrittäisi ottaa huomioon kaiken verkossa pyristelevän terveystiedon, menisi pää sekaisin. Tai jos olisi niin taitava kuin A. J. Jacobs, kirjoittaisi hykerryttävän kirjan.

Penkillä käsipaino ja pyyhe, lattialla proteiinijauheita ja muita ravintolisiä. Nurkassa Kunnon mies -kirja.

Matot, käsipaino, treenipyyhe, proteiinipatukka, energiapatukka, toinen energiapatukka, terveellinen ateriapatukka, runsasproteiininen maitojuoma, runsasproteiininen palautusjuoma, ateriankorvike painonsäätelyyn, travintolisä, toinen travintolisä, mansikan makuinen heraproteiinijauhe, minttusuklaan makuinen heraproteiinijauhe, pitkäketjuinen hiilihydraattijauhe, alfa laktoalbumiinilla rikastettu proteiinilisä, korkeimmat biologiset proteiiniarvot (104) omaava heraproteiini, proteiinirikas jauhe joka sisältää ainoastaan hitaita hiilihydraatteja ja kuituja, maustettu maitoproteiinijauhe, kreatiinimonohydraatilla rikastettu jauhe, täysarvoinen ja erittäin korkealaatuinen heraproteiinijauhe jossa korkea pitoisuus haaraketjuisia aminohappoja (20 %), luonnollisesti runsaasti haaraketjuisia aminohappoja (BCAA) ja L-glutamiinia sisältävä jauhe, korkealuokkainen palautumistuote sekä runsaasti ®:ää ja ™:ää sisältävä mutanttimassa Taloyhtiön jätepisteestä (0 e, kaupan päälle lukuisia protskudrinksusheikkereitä). Kunnon mies nurkassa kirjastosta.

Kunnon mies (Nemo, 2012) kertoo nelikymppisestä, plösöytyneestä yhdysvaltalaismiehestä, joka päätti elää niin terveellisesti kuin mahdollista. Aikaisempaa kirjaansa varten hän luki koko Britannica-tietosanakirjan. Tälläkään kertaa tiedosta ei ole pulaa, joten Jacobsin täytyy selvittää, mikä tiedosta ei ole fuulaa. Vaikka hän tapaa riittämiin päteviä asiantuntijoita ja intomielisiä asianharrastajia, lopullinen ja alustavakin totuus jäävät monessa asiassa saavuttamatta.

Kuntosaleja vieroksunut Jacobs alkaa käydä salilla, koska käytännössä kaikkien lähteiden mukaan liikunta on terveydelle hyödyllistä. Kiistaa on vain siitä, kuinka paljon ihmisen pitäisi liikkua. Painoa kuntoilu ei auta pudottamaan, koska ruokahalu kasvaa nyrkkeilysäkkiä lyödessä.

Moni seikka Kunnon miehessä puhuu kuntosaleja vastaan. Niistä ehkä yllättävin on Yhdysvaltain urheiluvalmentajaliiton teettämä tutkimus. Sen mukaan kuntosalilla kävijöillä on yleisesti ihotulehduksia ja urheilijoiden tarttuvista taudeista puolet on näitä herpeksiä, jalkasilsoja, nivusten hiivasieniä ynnä muita.

Jacobs kokeilee superhidasta salia, jossa tarvitsee viipyä vain 20 minuuttia viikossa. Meillä Suomessa ei taida olla kuin superhitaiden saleja. Jotta aivot pysyisivät avoimina uuden oppimiselle, pitäisi kirjan mukaan välttää samanlaisina toistuvia tehtäviä. Harmi vain, että kuntosali perustuu samaan asiaan kuin proteiinirahkojen mainostus: toistoon.

Toistuva melu vaikuttaa suuresti paitsi kuulon heikentymiseen myös sydänterveyteen ja keskittymiskykyyn. Siksi Jacobs ostaa 350 euron vaimentavat kuulokkeet, joita hän alkaa pitää joka paikassa. Erityisen tärkeää niillä olisi varmasti torjua kuntosalien musasaastetta. Onneksi Jacobs kertoo, että mikä tahansa musiikki parantaa hetkellisesti avaruudellista ajattelua (mikä selittänee sen, että kuntosalioleilijat tuntuvat keskimääräistä useammin uskovan, että miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta[†]).

Monen salillakävijän tavoitteena on pyykkilautavatsa. Kunnon miehen perusteella se vaikuttaa terveellisyydeltään pömppömahan veroiselta. Kehollinen kuuspakki johtaa nimittäin lihasten jatkuvaan supisteluun ja pinnalliseen hengitykseen, mikä kiihdyttää sykkeen ja paineistaa verisuonet.

Istuminen on Jacobsin mukaan ”yhtä pahasta kuin se, että polttaisi filtterittömiä mentolitupakoita syödessään juustokuorrutettua laardia ja huutaisi samalla puolisolleen”. Hän kirjoittaa, että saatamme mennä tunniksi salille mutta muun ajan istumme. Välihuomauttaisin, että salilla sitä vasta istutaankin. Oli kyse sitten istumiseen, seisomiseen tai makaamiseen tarvittavista lihaksista, niitä harjoittavassa laitteessa istutaan. Ja vaikka liike sattumalta edellyttäisi pakaroiden nostamista penkistä, sarjojen välissä ainakin istutaan.

Pytyllä istuminen tuottaa ikävät peräpukamat. Vessasta pitäisi siis siivota pois Fitnesstukun kuvastot ja muu lukemisto (eikä siellä itse asiassa tarvita paperia ollenkaan). Istumisen sijasta pytyllä pitäisi kyykkiä. Se nopeuttaa toimituksen alle puoleen ja saattaa olla terveydelle edullista. Jacobs tilaakin netistä pönttönsä ylle kyykkyavustimen.

Ravinnosta kirjoittaessaan Jacobs ei jostain syystä mainitse sanallakaan proteiinijauheita vaan laskee kuluttamiaan avokadoja (1,5 päivässä), hasselpähkinöitä (790 kuukaudessa), pellavaöljypulloja (2 kuussa) ja kaurarouhepuuropakkauksia (11 vuodessa) sekä kasvisten ja hedelmien luomuprosentteja (60). Superhyperuoka mustikan maine perustuu muuten siihen, että Mainen mustikkateollisuus yritti epätoivoisesti lisätä marjan kysyntää (ennen antioksidanttien hoksaamista kokeiltiin mustikan markkinoimista karkkina ja hampurilaiskastikkeena).

Kunnon miehen mukaan ihmiset pelkäävät vääriä asioita eivätkä osaa keskittyä todellisiin vaaroihin. Se tukee epäsuorasti otaksumaani kuntosalien vaarallisuudesta, sillä salia ei tunnisteta terveysriskiksi. Joku fiksu ehkä tajuaa pelätä saliliikkeillä loukkaantumista, mutta ilmeisin haitta jää salihosujilta huomaamatta: jos ruumis on sielun temppeli, kehonrakennus on koirankopin pystyttämistä.

Jk. Ovatko monisatasivuinen viihdetietokirja ja monisatasekuntinen videotietopaketti keskittymiskykysi ulottumattomissa, mutta haluaisit Lihastohtorilla käytyäsi toisen mielipiteen? Maan pinnalle palauttavana ravinto-oppina tarjoan sinulle ystävällisesti Pasan ja Atpon kirjan Eniten vituttaa kaikki lisäravinteita käsittelevän luvun kokonaisuudessaan: ”NYT VITTUUN SIITÄ NIIDEN JAUHOÄMPÄRIEN KANSSA VITUN APINANAAMA!”

 


linkki kuollut

Tähteistä taiottua: ei niin tuoreiden raaka-aineiden makia

Ruoanlaittajat voidaan jakaa kreationisteihin ja darvinisteihin. Kreationisti valmistaa luomuksensa tarkan suunnitelman mukaisesti. Darvinistin ateriat kehittyvät sattumanvaraisesti sen mukaan, mitä aineita on käytettävissä.

Dyykkariakin kiinnostavaa kolibakteeria liikuttaa pienen pieni sähkömoottori. Moottorissa on viisi perusosaa, esimerkiksi siima ja laakeri. Jos yksikin näistä viidestä puuttuu, moottori ei voi toimia. Keskeneräisellä moottorilla bakteeri ei pääsisi jatkoon evoluution X Factorissa, joten älykästä suunnittelua kannattavien mielestä kaikki osat on hankittava kerralla ja liitettävä yhteen heti valon pimeydestä erottamisen jälkeen.

Evoluutioteoreetikot selittävät[†] bakteerimoottorin kehittymistä sillä, että perusosia voi ennen moottorin kokoamista hyödyntää muihin tehtäviin. Bakteeri ei siis jää lepäämään tulevilla laakereillaan vaan käyttää niitä vaikkapa vastakkaisen solukalvon houkutteluun.

Suši – tai sushi, niin kuin sitä ei ole tapana lausua – on gastronomian bakteerimoottori. Sen länsimaissa tavanomainen esiintymismuoto on rullamainen maki. Makiin tarvitaan viisi perusosaa: riisi, mausteet, täytteet, merilevälevy ja bambumatto. Jos yksikin näistä viidestä puuttuu, makisušia ei voi tehdä.

Pikapuuroriisiä, porkkanoita, kurkkua, herkkusieniä, kananmunia, nori-arkkeja, bambumatto, soijakastiketta, riisiviinietikkaa, wasabi-tahnaa, sokeria ja suolaa.

Kuvan perusteella tarpeellisia osia näyttäisi äkkiseltään olevan enemmän kuin viisi, mutta todennäköisyys sille, että myöntäisin vääristelleeni lukuarvoja, on laskujeni mukaan äärimmäisen, ehkä jopa häviävän pieni.

Kreationistinen kokkaaja tuskin lukee itseään makien sukulaiseksi, joten hän saattaa joskus laittaa makeja ruoaksi. Tällöin on selvää, että resepti toteutetaan niin kuin on kirjoitettu ja ostosparatiisin kaikkia antimia voi vapaasti syödä. Vain hyvän ja pahan kalan oppaassa tuomittu tonnikala on kielletty. Ostettuaan kaiken tarvittavan kreationisti valmistaa sušin, syö sen eikä uhraa ajatustakaan yli jääneille ruoka-aineille vaan hautaa ne roskiin.

Darvinistinen ruoanlaittaja, jonka ekologinen lokero käsittää sekajäteastiat, nappaa mukaansa kreationistikokin merilevät. Evoluutio ei koskaan tiedä etukäteen, mihin jotakin rakennetta tarvitaan. Vaikka rakenne tällä hetkellä näyttäisi olevan tarkoitettu tiettyyn toimintoon, sitä olisi ehkä voitu käyttää johonkin muuhunkin tai se olisi voinut jäädä kokonaan käyttämättä. Tällaista älykästä suunnittelemattomuutta noudattaa myös darvinistinen ruoanlaittaja.

Merileväarkit muodostavat ratkaisevan puuttuvan lenkin darvinistin ruokavaliossa. Yhtäkkiä aiemmin dyykattu riisietikkapullo näyttäytyy varsin järkevänä jääkaapin täytteenä. Riisipuurofiiliksiä vuoden tai kaksi turhaan odottanut puuroriisipaketti pääsee viimein uuden omistajansa avaamaksi. Muutama päivä aiemmin löytyneet koskemattomat herkkusienet saavat käyttöä kaksi viikkoa parasta ennen -päivänsä jälkeen. Kurkkua, porkkanoita, tomaatteja ja kananmunia ahkeralla tonkijalla on lähes aina. Lisäksi aikoja sitten löytynyt bambumatto pääsee nyt testiin.

Perusteellista sušiohjetta tavatessaan darvinisti harmittelee, että kehitysoppi ei ole teettänyt kädellisille kiiltävän riisin tuotannossa olennaista kolmatta kättä. Munatäytteen valmistusta tankatessaan hän haihattelee paremman sisälukutaidon kehittymisen perään (vaikka video olisi valehdellut vähemmän kuin pari sanaa). Makeja taiteillessaan dyykkari havaitsee kaappitilaa kuluttaneen bambumaton sijoittuvan välttämättömyysasteikolla johonkin nuolijan ja spagettimitan väliin.

Makeja (täytteinä porkkanaa, kurkkua, herkkusieniä ja munakasta), syömäpuikot, wasabia ja kuppi soijakastiketta lautasella.

Makit ja soosi. Kaikki kuvassa näkyvä sekä kuvassa näkymätön tausta Taloyhtiön jätepisteestä (0 ¥).

Sušiohjeissa painotetaan usein raaka-aineiden tuoreutta. Raa’alle kalalle ei tietenkään kukaan halua toivottaa pitkää ikää, mutta muilla aineilla ei taida olla perusmaistajalle suurta merkitystä, kunhan ruokaan ei käytetä sentään mitään pilaantunutta.

Pikapuuroriisi, jonka parasta ennen -päivästä oli melkein neljä vuotta, saattoi maistua hieman ummehtuneelta, mutta maku peittyi kuin taikaiskusta lisättäessä sokeria ja etikkaa. Etikkaa, joka oli parasta ennen viimeksi kaksi vuotta sitten.

Omaan suuhuni maistuvimmat makit olivat täytteiltään sieni-tomaatti ja kurkku-mitävain. En ole kuitenkaan mikään sušien suursyömäri vaan lähinnä ihmettelen, onko sušien suursuosio pelkästään makuasia.

Maki kiehtoo suomalaisia ehkä siksi, että se on muodoltaan ilmeinen lenkkimakkaraviipaleen korvike. Molemmat ovat niin mietoja, että maku pitää lisätä maustekastikkeella. Ainoa asia, johon suomalaisen sušinsyöjän pitää totutella, onkin sinapin vihreys.

 


linkki kuollut

Onnen tongintaa uudistui, Onni Tonkija avautui

Tätä blogia kelpaa nyt tarkastella eri kulmilta. Niitä on nimittäin kohotettu: yläkulmaan on tullut kuva, ja oikea kulma on muuttunut aiempaa rauhattomammaksi. Levottomampi on myös Onni Tonkija, joka on levittynyt blogikulmiltaan mikroblogosfääriin.

Tähän asti jokaisessa kirjoituksessani on ollut vähintään yksi kuva. Kuvaputkea tuskin katkaisee se, että tämänkertainen kuva julkaistaan otsikon yläpuolella.

Kuvan yläpuolella näkyy blogin virtaviivaistunut kuvaus. Vanhaa lausetta voi käydä kaihomielistelemässä Blogilistassa tai Bloglovin’issa, joissa blogia voi myös ryhtyä seuraamaan. Sähköpostiseuralaiseksi voi ilmoittautua oikean laidan painikkeella.

Kirjoitusten alaosan jakokulmaan on ilmestynyt tässä blogissa yhä uudenkarheiden Facebook- ja Twitter-nappien viereen nykyaikainen viestintäkeino: mahdollisuus lähettää artikkeli sähköpostiin. Oikean laidan lajitteluluettelossa eri jakeiden perään on lisätty artikkelimäärät, kun osa niistä voi olla jo jopa kaksinumeroisia.

Oikealle löytyi myös hakematta paikka hakuikkunalle. Käyttäkää sitä, ellette halua tallentaa Googlen tietokantaan sellaisia Onnen tongintaan johtavia hakujanne kuin ”helposti sulavia ruokia kana paaston jälkeen” ja ”eläin söi neulatyynyn”. Tai ”saappaat ja sukkahousut jalassa” ja ”onnen sviitistä sakot”. Taikka ”mikä ero on kokonaisella ja purkissa olevalla ananaksella” ja ”taloyhtiö maksaa naapirin boileri”. (Google sensuroi minulta noin 90 prosenttia blogiin ohjaavista hakusanoista, mikä ei ole omiaan pidentämään elämääni.)

Oikean laidan dyykkausnaapurustosta on muuttanut pois hiipunut blogi, ja tilalle on hiipinyt roskablogi, jossa on välillä ollut juttua dyykkauksestakin. Alan museo Roskaruokailija ei ole lähdössä mihinkään. Omassa aitauksessaan päivittyvät naapurien mittapuulla hyperaktiivisen Onni Tonkijan tviitteet jatkuvalla pakkosyötöllä.

Alle- ja yllekirjoittanut laajensi reilu viikko sitten digitaalisen läsnäolonsa käsittämään myös Twitterin. Onni Tonkija tviittaa itseensä (blogipäivitykset), itsestään (dyykkiretket), itselleen (runokkeet) ja tällä hetkellä pitkälti myös itsekseen (neljä seuraajaa, kiitos heille!).

Pieni seuraajamäärä ei itsessään ole itsesäälin aihe vaan koko suomalaisen dyykkausyhteisön vaiettu häpeätahra. Jos sinulla on tili Twitterissä, ota siis ihmeessä seurannan kohteeksi @tonkija. Twitterissä olet näet juuri niin hyvä kuin viimeinen seuraajalukemasi, ja olisi kiva olla parempi ihminen.

Nakit ja makkarat kestävät aikaa

Makkara on juhannuksen ja koko suomalaisen kesän kestosuosikki. Tavalliset grillifallokset eivät ole varsinaisia kestomakkaroita, vaikka ovatkin kestävyydeltään oikeastaan lihasäilykkeitä. Ne on vain pakattu peltikuoren sijasta suoleen, parhaassa tapauksessa peräsellaiseen, joka on suolista helpoin puhdistaa.

Säilyvyys

Viime kerralla söin nakkeja 18 päivää viimeisen käyttöpäivän jälkeen. Nyt päiviä oli maailmanympärimatkan kesto enemmän, enkä vieläkään saanut vatsaani sekaisin.

Makkaran huikean säilyvyyden salaisuus ei ole pelkkä kuori. Vähintään yhtä tärkeitä ovat luonnonkuorta ympäröivät muovikuoret, jotka parhaassa tapauksessa muodostavat rajapinnan ilmakehän ja suojakaasun välille. Oma osansa on myös vähäisellä lihapitoisuudella.

Makkaran pilaantumattomuuden sinetöi tavallisesti E250 eli natriumnitriitti. Ilman nitriittejä makkara voisi olla moksiskin päivästä huoneenlämmössä. Nitriittien ansiosta kuukausia jääkaapissa lojuneen nakiston nauttiminen ei vaadi kummoistakaan uhkarohkeutta. Nitriittien takia avonaisten makkarapakettien dyykkailu ei ole urotyö.

Paketin avaaminen kiihdyttää makkaran pilaantumista. Kuori hidastaa tätä prosessia, mutta makkaran pintaan alkaa vähitellen kerääntyä tahmeaa bakteerimassaa. Tahman voi vielä pestä pois vedellä, mutta ensimmäisten homepilkkujen ilmaantuessa makkaransäilöjän on viimeistään päätettävä, mikä organismi lihan ja tärkkelyksen liiton saa hajottaa.

Homekin lähtee pesemällä, mutta se lähtee myös vähin äänin etenemään kuoren läpi. Tällöin homekorvan on luovutettava, muuttuva lenkki homekoiralle. Suurten homemäärien syöminen ei nimittäin tule kyseeseen vaan on tämän alaista.

Terveellisyys

Pilaantuneiden ruoka-aineiden syöminen kasvattaa mahasyövän riskiä. Mahasyövät ovat vähentyneet viime vuosikymmeninä huomattavasti ilmeisesti siksi, että ruokaa ei nykyisin juuri säilötä suolalla vaan säilytetään jääkaapissa.

Maksasyövän välttämiseksi tulee varoa homeisia viljatuotteita, joihin kai luetaan jauhomakkaratkin. Syöpä riskiä päiväyksiä ylittävää makkaranpurijaa tuskin kuitenkaan ihan ensimmäisenä pelottaa, jos harrastukset ovat niinkin karsinogeeniset kuin grillaus ja lihavalmisteiden syönti.

Paljon lihaa syövää todennäköisemmin syöpääntyvät keskikesän voimakkaan ultraviolettisäteilyn ottajat. Silti uimarannat muuttuvat sitä ryysisemmiksi, mitä esteettömämmin säteily maahan pääsee. Auringonpalvonnalla on toki vuosituhantisemmat perinteet kuin nitriittilihansyönnillä.

Maistuvuus

Nyt kun olen käsitellyt vanhan makkaran terveydelliset ulottuvuudet, on aika ottaa näkökulmaksi Suomessa varsin tuore ruokatrendi, maku. Perusmakkaroiden kohdallahan makuasioista ei voi kiitellä, oli päiväystä jäljellä tai ei. Kuinka makuun vaikutti muu käyttämäni elintarvikkeisto?

Makkarapitsa oli ihan hyvää. Voittaa ja vie nälän.

Nakki-sienipannukakku oli ihan hirveää. Kuvottaa ja vie ruokahalun. Maku saattoi mennä siksi, että käytin poikkeuksellisesti yhtä dyykkaamatonta ruoka-ainetta, juoksettunutta maitoa. Olisin myös voinut noudattaa ohjetta tunnollisemmin ja käyttää uunipeltiä vuoan asemesta. Syvässä vuoassa nakit nousivat pinnalle ja pohja jäi paistumatta ja maistumatta.

Munakkaassa makkara maistui hieman paremmalta kuin pannukakussa, ilmeisesti siksi että ruokaan ei tullut niin sanotusti lisättyä jauhoa. En voi kuitenkaan suositella tällaista makkarankäyttöä. Älä siis munaa makkararuokaasi sotke.

Nakkikastikkeen tein viinerikasteen reseptillä, ja sen pelastikin viettelevä makeus. Enpä olisi ikinä uskonut, että ruskea kastike voi olla niin hyvää. Suolaa ja rasvaa oli kuitenkin turhan paljon, joten annan vielä oman ohjeeni, jota pääsin tällä viikolla hiomaan 30 päivää viimeisen käyttöpäivän ylittäneillä nakeilla.

Ruskea kastike nakeille ja nakinmielisille

200 g dyykattuja nakkeja tai kasvisnakkeja
50 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
n. 3 dl vettä
hienoa valkopippuria
(puolikas dyykattu lihaliemikuutio tai kasvisliemikuutio)
(raffinoimatonta Himalajan luomuruusumerisuolaa ja joditabletti)
  1. Viipaloi nakit ja ruskista niitä kevyesti isolla pannulla pienessä tai olemattomassa määrässä rasvaa.
  2. Siirrä nakit syrjään ja kippaa pannulle voi. Kun voi on suurimmat kuplansa kuplinut, lisää vehnäjauho. Hämmennä ahkerasti puuhaarukalla, kunnes seos on saavuttanut piparitaikinan värin muttei ole vielä aivan muuttunut paistetun piparkakun väriseksi.
  3. Kaada sekaan vähin erin vettä, kunnes konsistenssi on mieleesi.
  4. Lisää mausteet. Kiehauta ja anna hautua, kunnes vesi nousee kieleesi.

Ruskean kastikkeen saa pilattua lähinnä käristämällä vehnäjauhoja liikaa. Tällöin kannattaa aterian tasapainottamiseksi keittää myös perunat pohjaan. Joissakin lähteissä kuvataan myös kokkarehavaintoja, mutta käsittääkseni kastikkeesta tulee tasaista, kunhan rasvaa ja sekoitusta on riittävästi.

Ruskea kastike onnistuu ilman lihaliemikuutiota, mutta jos kastikkeesta tulee liian valjun makuista, glutamaattia ehtii lisätä lopuksikin. Makua ei tosin pysty kunnolla arvioimaan, ennen kuin kastikkeessa on lopullinen määrä suolaa. Sen jälkeen liemikuutiota ei enää kannatakaan lisätä, ellei halua elimistöönsä aivan lopullista määrää suolaa.